-  Puolueille tämä on itseohjautuva taipumus, koska niiden koko olemassaolo perustuu ryhmäytymiseen ideologisesti samansuuntaisesti ajattelevien kanssa, Haukio kirjoittaa.

Haukio tuo väitöskirjassaan esille, että internetiin on 1990-luvulta alkaen kohdistettu odotuksia kansalaisten ja poliitikkojen välille syntyvästä vuorovaikutuksesta. Hän kuitenkin arvioi, että verkkokeskustelujen ominaispiirteet häiritsevät tämän ideaalin toteutumista.

Ongelmia tuovat keskustelun heikon tason, vihapuheen ja häirinnän ohella kohderyhmän oma luonne. Haukio esittää puolueiden kanssa tekemiensä haastattelujen pohjalta, että suurin osa avoimienkin keskusteluryhmien osallistujista on jo ennalta sitoutunut puolueiden viestintään. Näin ollen todellista vuorovaikutusta erilaisten tahojen välillä ei synny.

Avoimen vuorovaikutuksen tavoittelu keskittyy sosiaalisen median palveluihin: Facebookiin, Twitteriin, Instagramiin ja Youtubeen. Aluksi vuorovaikutusta pyrittiin luomaan esimerkiksi blogien kautta, mutta eduskuntavaaleista 2011 alkaen vuorovaikutus on keskitetty valmiille sosiaalisen median alustoille. Näistä ylivoimaisesti tärkein on ollut Facebook, joka on ollut some-alustoista käytetyin.

Twitter on aktiivisessa kampanjakäytössä, mutta se ei ole yksissäkään vaaleissa ylittänyt suosiossa Facebookia. Viime eduskuntavaaleissa Instagram puolestaan teki läpimurron kampanjointialustana.

VÄITÖSKIRJAANSA varten Haukio on haastatellut keskustan, kristillisdemokraattien, perussuomalaisten, SDP:n ja vihreiden edustajia. Hän on keskittynyt eduskuntavaaleihin 2011 ja 2015, ja tehnyt puolueissa haastatteluja niistä vastanneiden avainhenkilöiden kanssa.

Haukio toimi kokoomuksen viestintäpäällikkönä noin neljän ja puolen vuoden ajan alkuvuoteen 2012 asti. Haukio jätti tehtävän, kun hänen puolisonsa Sauli Niinistö valittiin tasavallan presidentiksi. Väitöskirjassaan Haukio kertoo kokeneensa, että tämä kollegiaalinen yhteys edisti haastattelujen järjestymistä.

Haukio on hyödyntänyt tutkimuksessaan esimerkiksi myös kyseisten puolueiden vaaliohjelmia ja ehdokasoppaita. Muiden tutkimusten pohjalta hän esittää, millaista kehitystä aiheen parissa on tapahtunut kevään 2019 eduskuntavaaleissa ja kesän 2021 kuntavaaleissa.

Haukio huomauttaa, että kansallisista vaaleista toisensa jälkeen on odotettu ensimmäisiä todellisia internet- tai some-vaaleja.

HAUKIO kirjoittaa, että puolueiden on mukautettava yleiskampanjaansa palvelemaan kaikkien eri vaalipiirien tarpeita, vaikka digitaalisen kampanjoinnin merkitys painottuu erityisesti suurimpien kaupunkien vaalipiireissä, joissa on eniten paikkoja voitettavana.

Hän arvioi, että perinteinen printtimainonta ja fyysiset kohtaamiset pysyvät kampanjoiden keinovalikoimassa verkon rinnalla yhtä kauan kuin alueellisia painotuseroja esiintyy.

Haukion väitöskirjan otsikko on ”Avoimen vuorovaikutteisuuden ideaalista sisäisen mobilisaation realiteettiin? Puolueiden digitaalisen vaalikampanjoinnin strategiset ulottuvuudet ja dilemmat”. Se tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina.