– Elämässäni on aina ollut tärkeää ihmisistä välittäminen ja toisten asioiden hoitaminen. Soittelin aikoinaan veljellenikin kesätyöpaikkoja, koska olin niin rohkea. Järkkäilin asioita, Päivi Niemi-Laine kuvailee.

Ensimmäinen työpaikka ay-liikkeessä oli sittemmin Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jytynä tunnetun Kunnallisvirkamiesliiton (KVL) Helsingin aluetoimiston vetäjänä 2000-luvun alussa. Niemi-Laine sukelsi työhönsä täysillä.

– Se oli kuin olisin hoitanut oman äidin asioita. Jälkeenpäin ajatellen se oli varmaan syy, miksi tein töitä niin paljon ja olin siinä niinkin sielulla mukana. Se oli perheiden hyvinvoinnista huolehtimista, ja tiesin, millaista tuskaa ja taistelua se matalapalkkaisilla naisilla on, hän kertoo.

Niemi-Laine ei ole itse toiminut esimerkiksi työpaikan luottamusmiehenä, mutta hän nimeää oppiäidikseen Kati Holmin, joka linkosi hänet ”todellisen luottamusmiespesulan” läpi. Espoon kaupungin pääluottamusmiehenä aiemmin toiminut Holm veti KVL:n Uudenmaan aluetoimistoa ja opetti tulokkaan tavoille, kuten eroon paperinmakuisesta puheenparresta.

Se oli silloin, eikä paljon ole muuttunut. Samojen ihmisten asialla ollaan edelleen.

– Mun jäsenethän ovat paljolti samanlaisissa töissä kuin äitini oli. He puhuvat samaa kieltä kuin äitini ja hänen ystävättärensä aikoinaan, ja se heidän toimeentulonsa on minulle tuttu, hän jatkaa.

RIIHIMÄELLÄ syntynyt ja kasvanut Päivi Niemi-Laine on yksinhuoltajaäidin tytär. Sisaruksia hänellä on kaksi – pikkusisko ja 25 minuuttia vanhempi veli. Lapsuudestaan hän muistaa, kuinka äidin kaverit, yksinhuoltajia hekin, kävivät kylässä lastensa kanssa. Lapsen leikkivät ja äidit puhuivat usein aika paljon töistä.

– He jakoivat sitä työn painetta ja perheen hoitamista keskenään, kun heillä ei ollut miehiä auttamassa. He olivat OTK:n tehtaalla tekemässä mehua ja neljäksi piti päästä nopeasti kotiin lasten luo. Aamuisin me menimme itse tarhaan ja kouluun, ei meillä ollut ketään laittamassa meitä sinne, Niemi-Laine muistelee.

– Yksinhuoltajanaisten elämä on minulla ihan iholla. Olen itse naimisissa ja kahden lapsen äiti. Täytyy sanoa, että olen etuoikeutettu, kun olen nähnyt sen, mitä se yksinhuoltajanaisten elämä on.

Kotona ei puhuttu politiikasta, mutta yhteiskunnallisia asioita seurattiin, kun äiti istutti lapset television eteen katsomaan ajankohtaisohjelmia, kuten A-studiota. Ay-asiatkaan eivät olleet juuri esillä, vaikka äiti ammattiliiton jäsen olikin. Päivi Niemi-Laine kuvailee, että lapsuudenkodissa oli kuitenkin ”hyvin vahva, taustalla henkivä työväenaate”.

Äiti meni mehutehtaalta töihin valtiolle – Rakennushallitukseen – jossa hän suoritti laitoshuoltajatutkinnon. Sitten vuonna 1995 pääministeri Esko Aho (kesk.) ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) päättivät yhtiöittää Rakennushallituksen. Syntyi Valtion kiinteistölaitos ja Engel-yhtymä, josta jälkimmäiseen siivoojien piti siirtyä. Luvassa olivat selvät heikennykset palkkaan ja muihin työehtoihin.

– Silloin äiti on elänyt näkyvimmin ay-elämää. Valtion ammattiliitto VAL oli jatkuvassa yhteydessä äitiin, oli selvityksiä, juristit soittelivat ja niin edelleen. Luin kaikki paperit, mitä äiti sai ja kaikki lehtileikkeet ovat tallella. Äiti ei siirtynyt koskaan Engeliin, koska se olisi tarkoittanut tonnin pienempää palkkaa, tuohon aikaan jo 27-vuotias Päivi Niemi-Laine muistelee.

HISTORIA opettaa, mutta julkisten palveluiden yhtiöittämisen ja ulkoistamisen suhteen Päivi Niemi-Laineen harmiksi ei ole opittu.

– Julkisen sektorin työnä nämä palvelut ovat parhaiten hanskattavissa niin taloudellisesti kuin laadullisesti, se on vaan nähty, hän sanoo ja muistuttaa, että palveluja on jouduttu ottamaan takaisin kuntien omiin käsiin.

Näin tapahtui esimerkiksi viime vuonna Mäntsälässä, jossa ruoka- ja siivouspalvelut palautettiin kustannustehokkaammaksi, joustavammaksi ja helpommin hallittavaksi omaksi työksi. Lokakuussa aluehallintovirasto määräsi Tampereen kaupungin ottamaan kotihoidon palveluita omaksi toiminnakseen palveluissa ilmenneiden vakavien puutteiden vuoksi. Esimerkkejä riittää.

– Julkinen sektori on olemassa sitä varten, että tuotetaan palveluja ja hyvinvointia. Se minua kiusaa, että sitten julkinen menee ja antaa palvelut pois yhtiöille, joiden lainsäädännöllinen perusta lähtee voiton tekemisestä, Niemi-Laine kiehuu.

Kaiken huipuksi yhtiöt säilövät voittojaan muualle kuin suomalaiseen verojärjestelmään, jossa ne olisivat kaikkien hyödyksi.

– Ne ovat saaneet täältä koulutetun työvoiman, infran, turvallisuuden, omaisuuden suojan. Ja sitten ne haluavat viedä ne rahat täältä pois! En ymmärrä sitä ollenkaan. Missä on oikeudenmukaisuus, missä vastavuoroisuus? Sitä ei ilmeisesti ole siellä, missä rahaa on, liittojohtaja jyrähtää.

Jyrähtely, murahtelu ja muut jämäkät paalutukset ovat ay-pomoille tyypillisiä ilmaisuja – ainakin otsikoissa. Vaikka ei kirjaimellisesti murisisi, on painavilla verbeillä paikkansa. Päivi Niemi-Laineelle vakavista asioista vakavasti sanominen ei tuota vaikeuksia.

– Jos jäät hiljaiseksi, kun jäseniesi edunvalvonnasta – heidän tulevaisuudestaan – puhutaan, ei sinulla ole mitään virkaa. Me olemme usein aika kiltin näköisiä, mukavia ihmisiä, mutta siinä omassa postissa se hattu vaihtuu tarvittaessa helposti – ääni madaltuu ja tulee sanottua voimakkaasti.

Hän toivoo, että ay-liike alkaisi sanoa voimakkaasti yhdessä. Nyt työmarkkinoiden turbulenssin keskellä yhtenäisyys on erityisen tärkeää. Todellista joukkovoimaa, sitä tässä ajassa tarvitaan.

– Olisi aika koota rivit ja miettiä, miten me yhdessä voimme tukea toinen toisiamme tavoitteiden saavuttamisessa. Vaikka eri ryhmillä on erilaisia tavoitteita, pitää miettiä, miten pystymme tulemaan kaikki sille puolelle pöytää, jossa meillä on myös ne yhteiset tavoitteet niin, että työnantaja saa kunnon vastuksen, Päivi Niemi-Laine summaa.

Niemi-Laine puhuu ay-liikkeen solidaarisuudesta. Siitä on lähdettävä, että vahvempi asettuu aina puolustamaan heikompaa. Palkansaajaliikkeessä sietäisi riittää kykyä nähdä sen merkitys. Niemi-Laine katsoo, että esimerkiksi miesvaltaisten alojen on tärkeää seistä naisvaltaisten matalapalkka-alojen työntekijöiden rinnalla. Hän muistuttaa vastavuoroisuudesta – yhteisessä rintamassa seistään myös toisin päin.

– Jos miehet unohtavat naiset, käy ennen pitkää niin, että naiset ovat niin heikoilla, ettei heistä ole tukemaan tai auttamaan ketään. Työnantaja huomaa sen ja sitten aletaan heikentää miesvaltaisten alojen palkkoja, Niemi-Laine sanoo ja huomauttaa merkkien olevan jo ilmassa paikallisen sopimisen lisäämishalujen muodossa.

Myös naisvaltaisten alojen solidaarisuus on tärkeää, hän näkee. Sairaanhoitajien lisäksi palkkakuopassa ovat esimerkiksi tukipalveluiden työntekijät. He ovat osa palveluketjua, jossa jokainen lenkki on tärkeä. Ota yksi lenkki pois – lääkäri, sairaanhoitaja, välinehuoltaja, laitoshuoltaja tai edellä mainittujen lapsia työpäivän ajan hoitava lastenhoitaja – ketjusta pois, toisen työ vaikeutuu tai käy mahdottomaksi. Hän huomauttaa, ettei yhden ryhmän puolustaminen ole toiselta pois, eikä kukaan ole vaatimassa kaikille keskenään samaa liksaa.

– Tietysti palkka on sidoksissa työn vaativuuteen. Jos naisvaltaisten alojen solidaarisuutta ajatellaan, se lähtee liikkeelle siitä ajatuksesta, että sama korotusprosentti tulee kaikille. Silloin kasvetaan samaan aikaan oikeaan suuntaan. Näin ei ole, jos yksi kasvaa ja toinen pysyy paikallaan. Silloin naisten välinen tasa-arvo alkaa kärsiä.

TÖITÄ Päivi Niemi-Laine on tehnyt 16-vuotiaasta lähtien. Hän on ottanut ihan mitä työtä tahansa, kunhan on saanut töitä tehdäkseen. Yliopistoon hän meni lukion opettajansa Ailin kannustamana.

– Aili sanoi, että sinusta tulee kieltenopettaja. Ai tulee vai, ajattelin. Eihän minulla ollut köyhän perheen tyttönä mitään sellaista suuntaa. Pääsin yliopistoon ja sehän oli huippujuttu. Olin koko suvun ensimmäinen yliopistolainen, se oli iso asia.

Politiikkaan hän yritti ensin lähteä opiskelijapolitiikan kautta. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden kokouksessa pöytään ilmestyi kaljakori, eikä se tuntunut omalta. Opiskelijapolitiikan ohittaminen on myöhemmin harmittanut, eikä vähiten siksi, että siellä luodaan usein elinikäisiä yhteyksiä ja verkostoja.

– Olen aina ollut ehkä vähän liiankin vakava ihminen, ja siinä iässä taisin olla aika pikkuvanha. Päätin, että menen Riihimäen työväenyhdistykseen katsomaan. Siellä minulle alkoi sataa paikkoja. Minuun luotettiin paljon ja siitä se lähti, kaupunginvaltuutettunakin toiminut Niemi-Laine kertoo.

Niemi-Laine oli Valiolla tekemässä smetanaa Venäjän vientiin, kun hänelle soitettiin ja pyydettiin kansanedustaja Johannes Koskisen (sd.) avustajaksi. Aika eduskunnassa oli kiinnostavaa ja hyödyllistä ajatellen nykyistäkin edunvalvontatyötä, jossa lainsäädännön tunteminen ja valiokuntatyöskentely on tärkeää.

Kuntapolitiikkaa Niemi-Laineella on ikävä, siitä hän piti hurjasti. Hän on ollut ehdolla myös eduskunta- ja eurovaaleissa. Hän kannustaa ihmisiä lähtemään politiikkaan, koska siellä asioihin – ihmisten hyvinvointiin ja tulevaisuuteen – todella vaikutetaan. Hän sanoo, ettei ole sulkenut ovea politiikalle. Joskus, ehkä…

– Mutta tietysti tässä omassa työssäni saan tehdä myös politiikkaa hieman eri kanavissa ja eri tahojen kanssa, hän sanoo.

Avustajana työskennellessään Niemi-Laine sai soiton, joka vei hänet ay-maailmaan. Hänet oli huomattu ja nähty, että hänestä olisi KVL:n aluetoimitsijaksi. Tuohon tehtävään hänet haastatteli Markku Jalonen, joka myöhemmin siirtyi työnantajapuolelle ja jonka kanssa Niemi-Laine tätä nykyä vääntää työehtosopimuksista.

– Muistan sen tilanteen. Markku oli siellä pöydän päässä ja minä jännitin ihan hirveästi. En olisi siinä voinut ajatella, että minusta tulisi joskus ammattiliiton puheenjohtaja. Ei minulla ollut koskaan sellaisia visioita elämässä. En ole koskaan ollut kovin kunnianhimoinen, olen vain ollut kova tekemään töitä.

Niemi-Laine sanoo saaneensa uransa aikana oppia hyviltä johtajilta. Pardiassa Antti Palolalta, JHL:ssä Tuire Santamäki-Vuorelta ja Jarkko Elorannalta. Hyvä johtaja sparraa ja saa jokaisesta ihmisestä hänen vahvuutensa esiin, Niemi-Laine arvioi.

– Olen oppinut itsestäni hyviä ja huonoja asioita. Olen ollut kovankin ohjauksen alla, mutten ole kokenut sitä koskaan raskaaksi. Kestän kritiikin siksi, että kehityn siitä joka kerta.

JHL:n puheenjohtajan tehtävästä Päivi Niemi-Laine todella nauttii, sen kuulee hänen puheistaan. Kun hän keskittyy töiden tekemiseen, siinä saattaa vierähtää millainen määrä tunteja tahansa. Joskus mies on soittanut perään, että tuletko ehkä joskus kotiinkin. Vastapainoksi Niemi-Laine on yhtä täysillä myös kotona tankkaamassa energiaa perheestä.

– Siinä on vähän sellainen pulma, että kun olen töissä, en palaisi sieltä millään kotiin. Ja sitten, kun olen kotona, en millään palaisi sieltä töihin, hän nauraa.

Vuodenvaihteen jälkeen luvassa on pyöreitä päiviä, kun työehtosopimusneuvottelut alkavat. Neuvoteltavana on muiden muassa uusi sote-sopimus. Vaikeusastetta on luvassa riittävästi ja vääntöä palkankorotuksista ja muista työehdoista on varmasti edessä, Niemi-Laine sanoo. Hän uskoo yhdessä sopimisen voimaan – kyllä sieltä ratkaisu tälläkin kertaa ulos saadaan.

– Meillä on ollut erinomaiset suhteet työnantajiin sillä tavalla, että meillä on jämäkät työnantajat, jotka tietävät, mitä he tahtovat. Mutta meillä on myös jämäkät palkansaajapuolet, jotka myös tietävät, mitä he tahtovat. Pitää olla kykyä vaatia, mutta myös neuvotella.

Niemi-Laine kertoo, että joskus jäsenistö on pettynyt, koska neuvotteluihin mennessä pöytään on ladeltu huimia tavoitteita. Kun kaikkea ei ole saavutettu, se on koettu tappiona. Toisinaan unohtuu, että neuvotteluissa ei olla yksin, vaan myös vastapuolella on tavoitteensa.

– Ei neuvottelupöytään koskaan lähdetä niin, että ei olisi korkeat panokset. Siellä pitää olla joskus hävyttömänkin korkeat tavoitteet. Jos asetat tason välittömästi siihen, mitä haluat, et saa sitäkään, Niemi-Laine muistuttaa.

Joulupukkivisassa yksi vinkeistä viittasi kappaleeseen Liiton tyttö. Siitä kappaleesta Päivi Niemi-Laine liikuttuu – sitä on laulettu kerran jos toisenkin. Ja totta se on, liiton tyttö ei pelkää.

– Olen työtaistelujen puolesta, en minä niitä pelkää. Minun aikanani niitä on ollut aika paljonkin. Se on yksi keino sitten, jos homma ei suju, mutta kyllä minun mielestäni silti neuvottelun tie on paras tie, ay-pomo jyrähtää.