Siis Lapuan hiippakunnan äänivaltaisilta edustajilta. No, Ilkan mukaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tukea näyttää tulevan. Minun on pakko sanoa, että jo on aikakin.

Kun haimme Lapuan hiippakuntaan kolmatta piispaa vuonna 2004, oli Tapio Luoma hyvässä nosteessa ollessaan Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrana. Silloin hän oli myös useissa hiippakunnan pappistehtävissä, kuten muun muassa asessori ja piispan apuna piispantarkastuksissa. Tunsi siis erittäin hyvin koko hiippakunnan. Mutta se ei auttanut.

Äänestäjäkunnan kokoomuslaiset nostivat piispaksi kuitenkin Simo Peuran Kirkon koulutuskeskuksen johdosta. Tapio Luoma jätettiin kasvamaan korkoa Espoon piispaksi ja nyt koko kirkon arkkipiispaksi.

Tapio Luoma saa nyt itse lukea tämän armollisen sanan itselleen asettuessaan ehdokkaaksi meidän kaikkien arkkipiispaksi. Virkansa jättävän Kari Mäkisen työtä ystävämme Luoman on helppo jatkaa. He ovat kuin kaksosia toisilleen, taustoiltaan ja toiminnoiltaan. Kummatkin ovat lähtöisin tavallisesta suomalaisesta perheestä, ahkerasta työtä tekevästä perheestä.

Olen ollut kaikkien muiden Lapuan piispojen paitsi Eero Lehtisen kanssa samaan aikaan kirkolliskokousedustajana. Jorma Laulajan, piispana 1995 – 2004, muistan eteläpohjalaisena, ystävällisenä, mutta yhteiskunnallisiin asioihin kantaa ottavana teologina, myös pedagogina.

Yrjö Sariola, piispana 1974 – 1995, oli niin ikään valveutunut. Häntä kiinnosti illanistujaisissa kahvikupin ääressä työväenliikkeen keskisuomalaiset urheiluseurat, joiden tilaisuuksiin häntä oli usein pyydetty puhumaan ja juhlimaan. Aina minun ollessa paikalla, hän uskaliaasti otti nämä asiat esille. Sariola tuli samaan aikaan Lapualle piispaksi, kun minä aloittelin lehtimiesuraani Pohjanmaan Kansan Seinäjoen toimituksessa. Parin vuoden kuluttua meillä oli yhteinen surutyö, kun Lapuan tehtaan räjähdys sattui 13.4.1976.

Kirkolliskokouksen piispoista jäi mieleen nyt arkkipiispaksi pyrkivä Ilkka Kantola. Kirkolliskokouksessa olimme samassa perustevaliokunnassa, Ilkka siinä puheenjohtajana. Hänellä on kasvamisen varaa noista ajoista arkkipiispaksi. Huomasin, ettei puoluetoveri Tarja Tenkula häntä kannattanut. No syytä en tiedä. Annetaanko Ilkan toimia eduskunnassa?

Myös Oulun naispappeutta karsastava piispa Olavi Rimpiläinen antoi itsestään leppoisan kuvan vapaassa keskustelussa. Sikäläiset pitivät häntä jopa erinomaisena piispana, erityisesti koko hiippakunnan alueen seurakuntien joskus kireänkin henkilöstöpolitiikan reilaan saamisessa. Eila Kujala Halsualta muiden mukana antoi kehut. Eilakin oli kirkolliskokousedustajana Oulun hiippakunnan alueelta.

Tosiasiahan oli, että kirkon piispoista yksi, Oulun hiippakunnan piispa Olavi Rimpiläinen ei vihkinyt pappisvirkaan naispuolisia teologeja. Hänen virkaansa sittemmin hoitamaan tullut Samuel Salmi sen sijaan vihki naispappeja. Näin päästiin tässäkin asiassa kansankirkossamme selville vesille.

Kun Lapualla oli ensimmäinen pappisvihkimys, jossa naiset vihittiin papeiksi, sain olla mukana ja vielä kehitysvammateologi Leena Luokkamäen vihkimysjuhlassa kotioloissa Seinäjoen Törnävällä.

Arkkipiispan vaali ei kaipaa politisointia, vaikka ehdokkaana on SDP:n kansanedustaja Ilkka Kantola. Pohjanmaalta ja Lapuan hiippakunnasta on hyvä pökätä Tapio Luomaa. Tulos nähdään piakkoin.