Tilastokeskuksen mukaan pahin työvoimapula on sosiaali- ja terveysalalla, ravintola- ja matkailualalla sekä rakennusalan ammattilaisissa. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma on korona-aikana pahentunut etenkin palvelualoilla, joilta on lomautusten ja irtisanomisten takia siirtynyt väkeä muille aloille.

ERITYISEN kriittinen tilanne on terveydenhoidossa. Myös siellä koronan tuomat työpaineet ovat osaltaan pahentaneet työvoimapulaa. Mutta hoitajapulassa on pahin edessä vasta lähivuosina, ellei alalle saada nopeasti opiskelijoita ja uusia työntekijöitä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan sosiaali- ja terveysalalla jäi viime vuonna syntymättä 32 000 työpaikkaa, koska tekijöitä ei löytynyt. THL on arvioinut, että sote-alat tarvitsevat vuoteen 2035 mennessä 200 000 uutta työntekijää. Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä on arvioiden mukaan sairaanhoitajista jäämässä eläkkeelle joka neljäs. Terveydenhoitajista ja lähihoitajista on eläköitymässä lähes kolmannes.

Yhteistä sote- ja palvelualojen työvoimapulalle on näiden alojen huono houkuttelevuus, alkaen raskaan työn ja palkan epäsuhdasta sekä imago-ongelmista.

Ravintola- ja matkailualalla neuvotellaan uusi työehtosopimus palkankorotuksineen syyskuussa. Toistaiseksi niin sanottujen duunariammattien palkoissa työvoimapula ei ole näkynyt, mutta nyt tilanne voi olla toinen.

Monen palvelualan ongelma on osa-aikatyön suuri määrä. Alanvaihto alkaa kiinnostaa, jos työntekijä kokee olevansa työpaikalla vain kysynnän mukaan joustava säätövara eikä riittämättömillä työtunneilla tule toimeen. Jos koronasta haluaa hakea jotain hyvää, niin se voi käynnistää työelämässä työpaikkojen vetovoimaa parantavan murroksen, jossa yritykset panostavat aikaisempaa enemmän työntekijöidensä hyvinvointiin ja etuihin myös matalapalkka-aloilla.