Puheenjohtaja Riku Aaltoa vaatimukset koventaa otteita eivät yllätä.

– Meidän kenttämme on varsin hyvin kärryillä siitä, mistä kaikessa on kysymys. Mitä enemmän tietoisuus on kasvanut, sitä vihaisempaa porukka on. Lukuisissa tilaisuuksissa on käyty läpi hallituksen esitysten konkreettisia vaikutuksia työttömyysturvan leikkauksista lakko-oikeuksien rajoittamiseen, Aalto kertoo Demokraatille.

SAK:laisessa kentässä kaikkein järeimmät keinot ovat vielä plakkarissa, koska selkeästi nykyiset toimet eivät ole olleet riittäviä, Aalto painottaa. Niiden ajoituksesta hän ei vielä avaudu.

– Tarkoittaisiko se sitä, että siihen osallistuu kaikkien keskusjärjestöjen jäsenliittoja vai jotain muuta? Arvioisin, että seuraavat toimet ovat entistä raskaampia, mutta se ei vielä tarkoita yleislakon kaltaista tilannetta.

Kärhämän taustalla on se, että Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL vaati pääsyä pöytään, jossa keskustellaan Suomen tulevasta työmarkkinamallista. Tilaa SAK:n tiimistä ei löytynyt, joten JHL ilmoitti selvittävänsä mahdollisuutta erota keskusjärjestö SAK:sta. Lopulta JHL:n puheenjohtaja ilmoitti viime viikolla eroavansa tehtävästään.

– Totta kai meillä on ajoittain ”perheessä” ristiriitoja. Emme ole kaikista asioista yksimielisiä. Se on aivan ymmärrettävää erilaisten edunvalvonnallisten näkökulmien takia, Aalto toteaa.

Hän huomauttaa, että juuri nyt ay-liikkeellä on valtava paine puolustaa työntekijöiden asemaa, kun sitä ollaan horjuttamassa. Hallitus haluaa muun muassa romuttaa työehtosopimusten yleissitovuuden, laajentaa paikallista sopimista ja leikata työttömyysturvasta massiivisesti.

– Uskon ja toivon, että erimielisyydet jäävät taakse ja löytyy yhteinen polku kulkea ja vaikuttaa yhdessä.

Teollisuusliiton puheenjohtaja painottaa, että hänen viestinsä ei liity mihinkään yksittäiseen ammattiliittoon.

– On tärkeä tunnistaa ja tunnustaa kaikkien osapuolten, niin yksityisen kuin julkisen sektorin, tarpeellisuus työmarkkinoilla. Jos hallitus noudattaa orjallisesti kaikkia kirjauksiaan, ne vaikuttavat kaikkiin palkansaajiin.

KESKUSTELUT suomalaisesta työmarkkinamallista työmarkkinajärjestöjen kesken alkoivat viime perjantaina. SAK:n mandaatilla pöydässä istuva Aalto kuvailee keskusteluja rakentaviksi. Kaikki olivat sitä mieltä, että kysymyksiä pitää käydä avoimesti läpi ja yrittää löytää yhtenäinen näkemys kokonaisuudesta.

Mutta taustalla hiertää kuitenkin lukuisa joukko hallituksen työelämää ja sosiaaliturvaa kurjistavia heikennysesityksiä, jotka eivät ole irrallaan työmarkkinamallista.

– Usko yhteiseen näkemykseen on koetuksella, koska monet asiat ovat niin kriittisiä työmarkkinoiden tai yksittäisten ammattiliittojen kannalta. Toisaalta voi ajatella niinkin, että jos työmarkkinamallista löytyy joku yhteinen kanta, voisiko se olla polun alku hakea konsensusta muistakin kysymyksistä.

Keskusteluyhteyden löytyminen työmarkkinamallista ei tarkoita sitä, että ay-liike lopettaisi toimet, joilla vastustetaan muita työelämän heikennyksiä, Aalto painottaa.

Seuraava tapaaminen työmarkkinamallista on perjantaina.

TEOLLISUUSLIITTO on pitkin syksyä korostanut, että se ei halua mitään työmarkkinamallia kirjatuksi lakiin.

– Jokaisella työnantaja- ja työntekijäjärjestöllä pitää olla mahdollisuus käyttää kaikkia tarpeelliseksi näkemiään toimia, jotta ne saavat sopimuksiin omia tavoitteitaan, Aalto perustelee.

Jos malli olisi kirjattuna lakiin, se tarkoittaisi valtakunnansovittelijan käsien sitomista ja työtaistelutoimet menettäisivät sinällään merkitystään.

Teollisuusliitto kuitenkin korostaa omassa työmarkkina-ajattelussaan myös koordinaation merkitystä, vaikka liitto vastustaakin lakiin kirjattua vientimallia.

– Pienenä kansainvälisestä kaupasta riippuvaisena maana tärkeää olisi löytää ratkaisuja, jotka toisaalta huolehtivat meidänkin jäsentemme ostovoimasta ja toisaalta pitävät huolen kilpailukyvystä markkinoilla. Mutta se ei todellakaan sulje pois sitä, etteikö pienipalkkaisten työntekijöiden ja alojen tarpeita pidä huomioida.

– Pienituloisia on paljon myös teollisuuden, ja se tuntuu unohtuvan keskustelusta. Siksi ymmärrämme paremmin kuin hyvin myös pienituloisia toimialoja, Aalto huomauttaa.

Aalto pohtii myös sitä, mitä vientivetoisuus hallitukselle tarkoittaa: Mihin sopimuksiin tuleva lainsäädäntö loppujen lopuksi kytkettäisiin?

Teollisuusliiton kannalta ei ole hänen mukaansa yhdentekevää sekään, mitä Teknologiateollisuus suunnittelee.

– Monet työnantajajärjestöt – myös Teknologiateollisuus – ovat pohtineet jättääkö valtakunnallisten työehtosopimusten tekeminen Metsäteollisuus ry:n jalanjäljissä.

Sopimus työmarkkinamallista vahvistaisi työnantajien halukkuutta solmia valtakunnallisia työehtosopimuksia, Aalto arvioi.

HALLITUKSEN työelämää heikentävillä toimilla on niiden toteutuessa pitkäaikainen vaikutus työmarkkinoille, Teollisuusliiton puheenjohtaja varoittaa. Jo seuraava neuvottelukierros tulee olemaan erittäin vaikea.

– Kaikki ammattiliitot pyrkivät omissa neuvotteluissaan tuomaan esityksiä, joilla yritetään lieventää lainsäädäntömuutosten vaikutuksia, jotka liittyvät esimerkiksi paikalliseen sopimiseen tai työttömyysturvaleikkauksiin.

Työnantajat saavat pöytään ison kasan kansioita tekstikysymyksiä ennen kuin edes aletaan puhua palkankorotuksista, hän ennakoi.

– Työnantajapuoli tämän toivottavasti alkaa jo ymmärtää, mutta en ole ihan varma hallituksesta. Erittäin vaikea neuvottelukierros tulee olemaan riippumatta myöskään siitä, syntyykö mitään työmarkkinamallia vai ei.

Teollisuusliitto käy työehtosopimuksia jatkuvasti. Äskettäin valmiiksi tuli autokaupan ja -korjaamojen kolmivuotinen työehtosopimus – alan sopimus on Teollisuusliiton solmimista toiseksi suurin. Lisäksi liitto neuvottelee koko ajan yrityskohtaisista työehtosopimuksista, joita niitäkin on alkanut Aallon mukaan syntyä.

Teknologiateollisuuden sopimus ja iso määrä muita sopimuksia on päättymässä ensi vuoden joulukuun alusta lähtien. Teollisuusliitto ei ole vielä sopinut neuvottelujen aikataulusta Teknologiateollisuuden työnantajajärjestöjen kanssa. Aalto arvioi, että kesän mittaan nekin pyörähtävät käyntiin.