Pääasiassa SAK:laiset mutta myös jokunen STTK:lainen ja akavalainen liitto vastustaa näin Orpon hallituksen suunnittelemia työelämäuudistuksia ja sosiaaliturvan leikkauksia.

Vuorokauden mittainen poliittinen työtaistelu näkyy etenkin pääkaupunkiseudulla, kun julkinen liikenne seisoo. Esimerkiksi Itäväylällä nähtiin aamulla kilometrien pituinen autojono, kun ainoa väylä keskustaan tukkiutui totaalisesti peltikärryistä.

AINA kun lakkoillaan, julkinen keskustelu saa huvittaviakin piirteitä. Työministeri Arto Satonen (kok.) väläytti eilen yhtä populistisimmasta päästä sanomalla, että jotkut lapset jäävät koulussa ilman ruokaa.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta tiivistikin eilen samassa Ilta-Sanomien jutussa, että ”hallituksen toimista tulee paljon enemmän murhetta, haittaa ja varmaan vähän sitä nälänkin näkemistä kuin tästä meidän yhden päivän poliittisesta työtaistelu­toimenpiteestä”.

POLIITTISELLA lakolla ei pyritä vaikuttamaan niinkään omiin työehtoihin kuin ajetaan poliittisia tai yhteiskunnallisia päämääriä ja vastustetaan hallituksen toimia kuten tänään. Poliittinen lakko on laillinen. Maan istuva hallitus haluaa rajoittaa poliittisia lakkoja.

Keskuskauppakamarin ja Suomen Yrittäjien kaltaisille instansseille hallituksen suunnitelmat sopivat kuin nenä päähän. Edellisen toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi kuvaili järjestön tiedotteessa, että ”poliittinen mielenosoittaminen, taloudellisten vahinkojen aiheuttaminen viattomille sivullisille sekä muiden ihmisten elämän hankaloittaminen lakkoilemalla on moraalisesti väärin”. Hän antaa täyden tukensa hallituksen kaavailuille.

Hilpeimpään päätyyn arvostelusta kuuluvat myös syytökset siitä, etteivät lakkoilijat hyväksy eduskuntavaalien tulosta tai kannata demokratiaa tai että heidän olisi kannattanut äänestää.

JOS lakko ei näy tai tunnu missään, onko sitä edes olemassa tai miksi sellainen kannattaisi ylipäänsä järjestää?

Jos joku tänään lakkoilevista on sanonut, ettei hyväksy vaalitulosta tai kannata demokratiaa, kertokaa minulle, kuka hän on ja onko heitä paljonkin?

Moni lakkoilevista tuntuu sen sijaan suivaantuneen, että hallituspuolueet pettivät keskeisiä lupauksiaan, joita he antoivat ennen vaaleja. Se ei ole vaalituloksen tai demokratian vastustamista vaan pettymistä sanansa syöneisiin.

Tämä tuohtumus ilmaistaan tänään, kuten laki sallii ja moraali ohjaa.

VIIME kädessä ay-liike elää jäsentensä ja muiden kannattajiensa tuesta. Liitot ottavat aina riskin lakkoillessaan, riittääkö mielenilmauksille ja sen seurauksille ymmärrystä.

Poliittinen oikeisto ja työnantajapuoli tekee tietysti kaikkensa, ettei riittäisi, mutta lopulta asian ratkaisee jokainen tykönänsä.

Kannattaa pitää ääntä niin kauan kuin sitä on.