Venäjän presidentti Vladimir Putin on kärjistyksineen oikeilla jäljillä, Nato on alusta saakka ollut suurelta osin Yhdysvaltojen johtama projekti.

Tästä seuraa yksi Suomen ulkopuolelle jättäytymisen hyvistä puolista. Moni eurooppalainen Nato-maa on laiminlyönyt omaa puolustustaan ja luottanut Yhdysvaltain armeijaan. Suomi on liittoutumattomana maana ylläpitänyt eurooppalaisittain suurta asevelvollisuusarmeijaa ja vahvaa kansallista puolustuskykyä.

Nyt Venäjä on näyttänyt oikean karvansa ja käynnistänyt kansainvälisestä oikeudesta piittaamattoman ja kyynisen hyökkäyssodan Ukrainaan. Tällaista harva osasi odottaa. Nato on meillä ajankohtaisempi keskustelunaihe kuin aikoihin. Olemme ainoa Naton ulkopuolella oleva EU-maa, jolla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Päätöstä ei tarvitsisi jättää lepäämään vaalikauden yli, joten periaatteessa Suomi voisi postittaa jäsenhakemuksensa melko nopeasti.

Missään ei velvoiteta kysymään Nato-jäsenyydestä kansalta, mutta presidentti Niinistö on tehnyt selväksi haluavansa kuulla tavalla tai toisella kansalaisten mielipiteen. Niinistön mielipide on perusteltu, sotilaallinen liittoutuminen kasvattaisi suomalaisten sotilaiden riskiä joutua kuolonuhreja vaativiin aseellisiin konflikteihin.

Niinistön mukaan kansanäänestyksen voisi kuitata myös laajalla kyselyllä, joten erityisestä hidasteesta ei tarvitsisi olla kyse.

Suomen osuus Nato-jäsenyyden hakemisesta olisi tässä. Naton 30 jäsenmaan pitäisi seuraavaksi hyväksyä uusi jäsen yksimielisesti. Avointen ovien doktriinin mukaan tämän ei pitäisi olla ongelma, mutta kriisiajat saattavat olla eri asia. Suomi on varmistellut asiaa Natolta aivan lähiaikoina ja ovien on vakuuteltu olevan meille edelleen tarvittaessa auki.

Mitä jäsenyys Ukrainan sodan kestäessä tarkoittaisi? Jos sota “läikkyisi yli” Ukrainasta esimerkiksi Puolaan, itärajamme muuttuisi samantien runsaan 1300 kilometrin mittaiseksi rintamaksi. Toisaalta jäsenyys antaisi Suomelle 5. artiklan mukaiset turvatakuut mutta tekisi meistä olennaisen linkin Baltian Nato-maiden puolustamisessa. Rähinä siellä olisi automaattisesti rähinä täällä.

Konfliktin kynnys periaatteessa laskisi mutta saattaisi käytännössä nousta, koska Venäjän ei uskota haluavan konfliktia Naton kanssa.

Puolustusvoimissa sotaanlähdön kynnys madaltuisi jäsenyyden myötä huomattavasti. Kansainvälisen kriisinhallinnan rinnalle tulisivat Naton operaatiot, jotka ovat huomattavasti lähempänä sotimista kuin kriisinhallintaa.

Nato-jäsenyyden kannatus on Ukrainan sodan myötä Suomessa laajaa. Enemmistön kansasta voi ajatella tässä tilanteessa aikaisempien kyselyiden perusteella kannattavan liittoutumista. Jäsenyyden suosio on myös kenraalikunnassa melko vahvaa ja hehän asian parhaiten Suomessa tuntevat.

Jos Puolustusvoimat taustoittaisi ratkaisun merkitystä, ei ole mitään syytä olettaa, etteikö riittävää enemmistöä eduskunnasta melko pikaisesti löytyisi.