Juha Rehula päivän terveysbisnesuutisen jälkeen: ”Mahdoton ennakoida, mihin asentoon homma vielä menee, ennen kuin lait ovat voimassa”

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

– Kentällä on liikettä ja se on ihan ymmärrettävää. Sitä on niin julkisten kuin yksityistenkin toimijoitten osalta. Tämä on tietysti suurimpia, mitä tässä on nyt matkan varrella tapahtunut. Se, mitä he tavoittelevat, pitää kysyä Terveystalon ja Diacorin johdolta.

Näin kommentoi päivän uutista perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.). Kyse on Suomen Terveystalon ja Diacorin yhdistymisestä. Rehula toteaa, ettei hänellä ole yhdistymisen taustoista mitään tietoa.

Hän sanoo tapahtuneen kannustavan häntä siihen, että lainsäädäntö on saatava uomiin, jotta muutos voi tapahtua hallitusti.

– Ja nyt minä puhun laajasti koko palvelutuotannosta niin julkisesta kuin yksityisestäkin, hän tarkentaa.

Kysymykseen, tuleeko keskittyminen jatkumaan ja syntyykö aikanaan monopolin kaltainen tilanne yksityiselle puolelle, Juha Rehula vastaa, että sen arvion tekevät jotkut muut.

Hän on kuitenkin huomannut, että esimerkiksi vanhuspalveluiden puolella isommat ostavat pienemmät pois. Rehulan mukaan tämä johtuu epävarmasta tulevaisuudesta.

– Mieluummin jopa elämäntyö myydään pois tilanteessa, jossa epävarmuuden tila on tämänkaltainen. Minun on mahdotonta lähteä ennakoimaan, mihin asentoon tämä homma vielä menee ennen kuin lait ovat voimassa, mutta kyllähän tämä on viesti siitä, että palvelutuotannossa ja omistajuudessa on liikettä.

”Kyllä minä uskon siihen.”

Siihen, onko keskittyminen hyvä asia, Rehula sanoo, että toimijat tekevät omat strategiansa ja päätöksensä. Sen sijaan ministerin mukaan lainsäätäjän pitää kyetä tekemään lainsäädäntö sellaiseksi, että esimerkiksi palvelutuotannossa pienemmilläkin toimijoillakin on mahdollisuus.

– Kyllä minun ykkösasia on huolehtia, että lainsäädäntö ei tukisi keskittymistä vaan sitä, että myös erikokoisilla toimijoilla olisi mahdollisuus toimia.

Opposition puolella ollaan hyvin huolissaan, että terveysbisneksen markkinallistamisen myötä verorahat menevät yritysten voittoihin.

– Oppositio on huolissaan ja ottanut kovaakin kantaa jo etukäteen, että kaadetaan nämä lait sitten seuraavien vaalien jälkeen. Minä nyt kuitenkin ihan maltilla odottaisin sitä hetkeä, kun on tiedossa se, että millaiset lait on tulossa.

– Meillähän on valinnanvapaus- ja rahoitusratkaisun osalta tilanne, jossa lausuntokierrokselle lähtevät versiot valmistuvat hallituksen kaavailemalla aikataululla tänä vuonna ennen joulua ja sitten päästään tuohon keskusteluun. Tässä vaiheessa tilanne on näiltä osin avoin, että nyt ollaan jo kaatamassa jotakin sellaista, jota ei ole vielä.

Esimerkiksi SDP:n puheenjohtana Antti Rinne on kertonut pitävänsä isona riskinä, että suomalaisten verorahat siirtyvät yksityisten yritysten voittoihin hallituksen sote-uudistuksen myötä.

Pystytäänkö verorahat pitämään Suomessa, säätämään sellainen laki?

– Kyllä minä uskon siihen.

Mutta riittääkö se usko siihen?

– Ei se riitä, sen pitää muuttua lain kirjaimeksi.

Muuttuuko se?

– Tässä tullaan siihen, millainen rooli esimerkiksi maakunnalla on palvelujärjestelmän ohjausmekanismissa. Millainen siitä rahoitusmallista tulee. Siinä on monta elementtiä, jotka vaikuttavat tähän. Mitä minä muuta voin tässä vaiheessa kuin uskoa?

Yle-muistio vuodelta 2011 kertoo syvistä erimielisyyksistä — Timo Harakka: Moni on kysynyt, miksi lähdin 2014 — Jääskeläinen: ”Ylessä nyt vakava ilmapiiriongelma”

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Timo Harakka.

Ylellä pitkään toimittajana työskennelleen Timo Harakan muistio kesältä 2011 avaa jälleen uuden näkökulman Ylen journalistiseen kulttuuriin ja toimittajien ja toimituksen johdon ja ennen kaikkea päätoimittaja Atte Jääskeläisen väliseen suhteeseen.

Suureen toimituskokoukseen valmisteltiin muistio ajankohtaistoimituksen kokemista epäkohdista, joihin Atte Jääskeläinen joutui vastaamaan kohta kohdalta.

Muistio on ollut esille aiemminkin, vuonna 2011 Jääskeläinen kommentoi sen sisältämiä tietoja yksityiskohtaisesti Voima-lehdessä. Uutta tietoa muistion osalta on se, että muistion on laatinut Timo Harakka.

Viime ja tällä viikolla ryöpsähtänyt keskustelu Jääskeläisen toimista Ylen johdossa myös nostaa tapahtumat viiden vuoden takaa uuteen valoon. Harakka kommentoi muistiota Demokraatille perjantaina uudempien tapahtumien valossa.

— Moni on kysynyt, miksi erosin Yleisradiosta loppuvuonna 2014 lähes 17 vuoden uran jälkeen. Kuten Pekka Ervasti, olen erosopimuksessa sitoutunut olemaan kertomatta irtisanoutumiseen liittyvistä syistä. Sen voin kuitenkin sanoa, että oma uskoni Ylen journalismiin, josta olin hyvin ylpeä, alkoi horjua kesällä 2011.

Ylellä pyöri samaan aikaan 10 kirjaa rahasta -sarja, joka palkittiin Kultaisella Venlalla. Se ei Harakkaa paljon lohduttanut.

— Lähtölaskenta alkoi, Harakka sanoo.

Koska työhömme on puututtu poikkeuksellisen tiheään ja vieläpä vaalien alla, on syntynyt kuva, että suuria poliittisia puolueita, varsinkaan keskustaa, ei sovi käsitellä tavalla, josta ne itse saattavat ärsyyntyä.

Demokraatti nostaa nyt esiin otteita, joita nykyinen SDP:n kansanedustaja Harakka kirjasi 15.6.2011 päivättyyn muistioonsa isoa toimituskokousta varten Ylellä vuonna 2011. Jo tuolloin toimittajien parissa oli Harakan mukaan kovaa kritiikkiä Atte Jääskeläistä kohtaan.

Muistioon kirjatut kohdat liittyvät etenkin Jääskeläisen tapaan käsitellä keskustaa koskenutta uutisointia.

Ylen keskusta-uutisointi on jälleen noussut tikun nokkaan pääministeri Juha Sipilän (kesk.) Terrafame-uutisoinnissa.

Seuraavassa Demokraatti nostaa esiin lainauksia Timo Harakan muistiosta. Muistio on tehty hänen omissa nimissään ja siihen on siis kirjattu hänen henkilökohtaiset näkemyksensä asioiden kulusta, vaikka hän käyttääkin siinä me-muotoa viitaten laajemmin toimittajayhteisöön.

Harakan muistio on otsikoitu: ”Luotettavaa journalismia – kenen silmissä?” Alaotsikkona on ”Puuttuminen riippumattomaan ajankohtaisjournalismiin lopetettava”.

– Päätoimittaja Atte Jääskeläinen on viime kuukausina puuttunut Ylen Ajankohtaistoimituksen juttuihin tavalla, joka on toisaalta aiheuttanut pelkoa journalismimme riippumattomuuden puolesta ja toisaalta viestinyt epäluottamusta toimittajien ammattitaitoa ja etiikkaa kohtaan, Harakka aloittaa muistionsa johdannossa.

– Koska työhömme on puututtu poikkeuksellisen tiheään ja vieläpä vaalien alla, on syntynyt kuva, että suuria poliittisia puolueita, varsinkaan Suomen Keskustaa, ei sovi käsitellä tavalla, josta ne itse saattavat ärsyyntyä. Tätä kuvaa vahvistavat päätoimittaja Jääskeläisen toteamukset, joiden mukaan Yleisradion rahoitusratkaisu liittyy Ylen journalismin ”luotettavuuteen” (viimeksi HS 27.5.). Nämä viestit ovat ristiriidassa journalistisen riippumattomuuden periaatteittemme kanssa. Toisekseen ne voivat johtaa itsesensuuriin, kun toimittaja haluaa välttää johdolle epämieluisia aiheita, Harakka kirjoittaa.

Tämän jälkeen seuraa Harakan argumentointia tukevia esimerkkejä. Yksi tapauksista liittyy pääministeri Mari Kiviniemeen ja Nuorisosäätiö-uutisointiin. Yle teki asiassa oikaisun.

– Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt. Pidettyään sekä Tampereella että Helsingissä toimituksille jyrkät puhuttelut päätoimittaja Jääskeläinen pyysi virhettä anteeksi julkisesti ja näyttävästi, Harakka kirjoittaa.

– Oliko vaihetta anteeksipyyntöön vielä kiistämisten ja oikaisujen jälkeen? Olisiko siihen ryhdytty, jos kyseessä olisi ollut vähäisempi taho kuin johtava poliitikko? Olisiko toimittu näin myös muulloin kuin vaalien alla? hän jatkaa ja katsoo, että anteeksipyyntö lähetti viestin alttiudesta poliittiselle painostukselle.

– Päätoimittajan voimakas reaktio sattumanvaraiseen virheeseen antoi merkin siitä, että toimittajien on syytä ennakoida poliittisten päättäjien kielteiset reaktiot ja välttää niitä. Toimittajan tulee ajatella Yleisradio Oy:n etua, ennen kaikkea yhtiön rahoitusta. Tämä johtaa helposti itsesensuuriin, kun suunnitellaan poliittisia aiheita.

– Toimituksen johdon paniikkimielialasta kertoo myös se, että torstaina 26.1. hyllytettiin A-Talk-ohjelman puffi, joka oli jo ehtinyt pyöriä televisiossa. Yksikään keskustapoliitikko ei ollut suostunut Nuorisosäätiö-aiheiseen keskusteluun, mutta kohun keskushenkilö oli silti antanut haastattelun. Puffi kuului näin: ”Vaalirahakohu paisuu. Keskusta vaikenee, mutta Antti Kaikkonen puhuu. Katso A-Talk.” Tämä oli siis liikaa.

Toisena esimerkkikokonaisuutena Timo Harakan muistiossa nousee esiin kevään 2011 merkittävä teatteritapaus Eduskunta Helsingin Ryhmäteatterissa. Poliittisena näytelmänä Eduskunta ottaa kantaa myös vuoden 2009 lautakasajupakkaan eli Silminnäkijä-ohjelmaan, jossa väitettiin silloisen pääministerin Matti Vanhasen saaneen Nuorisosäätiön ansiosta rakennustarvikkeita ilmaiseksi. Vanhanen kiisti väitteet, joita ei voitu julkisesti vahvistaa.

Harakka kirjoittaa muistiossaan siitä, mitä hänen mukaansa tapahtui, kun A-Studio 2.3. käsitteli näytelmää.

– Toimituspäällikkö Matti Virtanen hyväksyi 2.3. A-Studioon tehdyn jutun käsikirjoituksen, mutta päätoimittaja Jääskeläinen tulkitsi, että nimenomaan Yle ottaa kantaa itse lautakasa-asiaan. Hän vaati muutoksia juontoihin, joita toimittajat itse pitivät neutraaleina. Virtanen muokkasi juontoja Jääskeläisen toiveiden mukaisesti, niin että mm. korostetaan: ”Teatterissa eivät kuitenkaan päde journalismin eettiset ohjeet, joten julkisuuteen voidaan päästää myös varmistamattomia väitteitä.”, Timo Harakka kirjoittaa.

Tämäkään ei Harakan mukaan riittänyt, vaan näytelmäkatkelmasta piti myös poistaa yksi Vanhaseen ja lautakasaan liittynyt fiktiivisen henkilön repliikki, joka kuului seuraavasti: ”no mutta siis ihan oikeesti, et sille on rakennettu kämpät ilmaseks, ja sitten jotkut toiset on velkavankeudessa.”

Päätoimittajan tukea tarvitaan ennen kaikkea silloin, kun merkittävät poliitikot arvostelevat meitä voimakkaasti. Nyt saatu viesti on päinvastainen: poliitikkoja ei pidä ärsyttää.

Kolmas Harakan muistion tapaus liittyy vaalikampanjaan, jossa Ylessä oli Harakan mukaan syntynyt oivallus, että perussuomalaisten menestys mielipidetutkimuksissa on raakadatassa vielä hurjempaa kuin korjauskertoimin käsitellyissä julkaistuissa tuloksissa.

– Aivan yllättäen lupa jutuntekoon oli haettava itse päätoimittajalta, joka suhtautui aiheeseen kielteisesti. Syyksi kerrottiin, että Ylen ja Taloustutkimuksen ennusteet epäonnistuivat 2007, mikä on edelleen arka asia.

– Toimittajan oli poikkeuksellisesti esitettävä suoraan päätoimittajalle käsikirjoitusluonnoksia. Jääskeläinen ei luottanut toimittajan ammattitaitoon. Jutuntekolupaa anoessa kului useita viikkoja kuuminta vaalikampanjaa, niin että Helsingin Sanomat ehti tarttua aiheeseen ennen A-Studiota, samoin ainakin Aamulehti. Lopullista juttua leikattaessakin päätoimittaja oli läsnä ja vaati varsin yksityiskohtaisia korjauksia, sanamuotoja myöten, Harakka kirjoittaa.

Neljäntenä tapauksena Harakka nostaa esiin Pressiklubin toukokuulta 2011. Tässä oli kyse siitä, saako Pressiklubissa näyttää jo A-studiossa esitetyn vuoden 1980 videon, jossa presidentti Urho Kekkonen kaatui. Kaatumista oli verrattu Suomen MM-kultajoukkueen Pasi Nurmisen kaatumiseen lentokoneen portaiden alapäässä. Keskustan Suomenmaa-lehti oli pääkirjoituksessaan närkästynyt Kekkos-videon rinnastamisesta jääkiekkolijoiden koheltamiseen.

Suomenmaan pääkirjoituksessa todettiin, että Ylen johdon on syytä pitää vähintään puhuttelu talon sisällä, ”eikä haittaisi, vaikka laajempikin anteeksipyyntö tulisi jakeluun”.

Ylen ajankohtaisohjelmien päällikkö Jyrki Richt perusteli päätöstä näyttää Kekkosen kaatumisesta Pressiklubissa lyhennetty otos sillä, että päätös lyhentää kohta johtui siitä, että A-studion jutusta tuli varsin runsaasti kielteistä palautetta eikä haluttu tökkiä uudestaan ihmisten tunteita.

Esimerkkitapausten jälkeen Harakka kirjoittaa otsikolla ”Luottamus on palautettava”, miten toimituksen työnjohto on hänen mukaansa ontunut pahasti jokaisessa mainitussa tapauksessa. Toisaalta hän myös antaa ymmärrystä viittaamalla johdon työpaineisiin.

– Ilmeisesti toimituksen johtoa kuormitetaan niin paljon hallinnollisilla tehtävillä, että he eivät pysty paneutumaan journalistiseen työhön, josta kantavat vastuuta. Kiire on tuottanut virheitä, vääriä tilannearvioita ja hätiköityjä ratkaisuja. Sisältöjen johtaminen on alimitoitettua.

Harakka kuitenkin jatkaa, että aidosti riippumaton, rohkea journalismi on mahdollista vain, jos toimituksen johto tukee ja kannustaa toimittajia.

– Päätoimittajan tukea tarvitaan ennen kaikkea silloin, kun merkittävät poliitikot arvostelevat meitä voimakkaasti. Nyt saatu viesti on päinvastainen: poliitikkoja ei pidä ärsyttää. Jos täytyy valita, toimituksen johto on vallanpitäjien eikä journalistien puolella, Harakka kirjoittaa.

– Luotettavuus on Ylen uutisten ydinarvo. Näyttää siltä, että journalismimme pitää olla nimenomaan vallanpitäjien kannalta luotettavaa. Poliittisen vallan pitää voida luottaa Yleen. Parhaassa tapauksessa yllämainitut puuttumiset ovat ylimenokauden ongelma, kahden toimituskulttuurin törmäys. Pahimmillaan on niin, että ajankohtaistoimitusta halutaan kesyttää, vaimentaa ja vaientaa, hän jatkaa.

– Toivomme, että päätoimittaja Jääskeläinen vakuuttaa meidät siitä, että ajankohtaistoimitukseen luotetaan. Että hän jopa toivoo kovia juttuja aiheista, jotka päättäjät mieluiten pitäisivät salassa. Että jutuista mahdollisesti syntyvä meteli ei ole missään tapauksessa julkaisemisen este – että johto kokee tärkeäksi tehtäväkseen olla tarvittaessa puskurina, Harakan muistio päättyy.

(juttu jatkuu kuvan alla)

Atte Jääskeläinen.

Atte Jääskeläinen.

Journalistietiikkaani sisältyy ajatus siitä, että pitää olla kohteille reilu.

Atte Jääskeläinen sanoo perjantaina Demokraatille muistavansa, että Harakka laati muistion. Jääskeläisenkin mukaan muistion tapahtumat myös käsiteltiin toimituksen kanssa kokouksessa. Jääskeläisen mielestä muistiossa oli virheitä joka kohdassa.

Jääskeläinen sanoo myös, että muistion asiat liittyvät paljolti vaalirahajupakkaan 2011 ja lautakasaan.

— Ne olivat siihen aikaan poliittisen journalismin keskeisimmät aiheet. Niihin liittyi se, että lautakasa oli Ylelle aika traumaattinen aihe.

Jääskeläinen vertaa silloista tilannetta Ylen MOT-ohjelman viime kevään Sipilä-uutisointiin.

— Jos on kerran ajautunut tilanteeseen, jossa yhtiön journalismi ei pysty osoittamaan oikeaksi väitettä siitä, että pääministeri (Vanhanen) on ottanut vastaan korruptiota, silloin on kohtuullisen huolella mietittävä uudelleen sen väitteen uudelleen esittämistä.

Lautakasajupakka ei johtanut lopulta Vanhasen kohdalla edes esitutkintaan.

Miten kommentoit syytöksiä, että asetut vallanpitäjien puolelle toimittajia vastaan?

— Journalistietiikkaani sisältyy ajatus siitä, että pitää olla kohteille reilu. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että jos julkaistaan vallanpitäjistäkin negatiivisia tietoja, niiden pitää pitää paikkansa ja kritiikin pitää perustua tosiasioihin ja sen lisäksi heitä pitää kuulla.

— Tässä muistiossa viitataan siihen, että ei olisi pitänyt pyytää anteeksi (Kiviniemeltä), ensinnäkin en ole silloin pyytänyt anteeksi vaan pahoitellut sitä, että julkaisimme yksittäisistä ihmisistä virheellisiä tietoja heitä etukäteen kuulematta. Sellaisessa tilanteessa koin tarpeelliseksi pahoitella heille aiheuttamaamme vahinkoa.

Jääskeläinen ei pidä toimintaansa tältä osin paheksuttavana.

Miksi fiktiivisen näytelmän repliikkiä ei voi esittää Ylen ohjelmassa?

— Pohdimme toimituspäällikkö Matti Virtasen kanssa asiaa eettisesti perusteellisesti. Eduskunta-näytelmähän oli journalismin ja fiktion välimuoto. Se oli näytelmä, jonka sanottiin perustuvan autenttisiin lähteisiin. Kannattaa muistaa, että meillä oli alla oikea lautakasa-väite.

Jääskeläinen on kommentoinut kysymystä myös Voima-lehdessä 2011. Demokraatille hän sanoo nyt:

— En halunnut ja muistaakseni Matti Virtanen oli samaa mieltä, että jutun olemus ei muuksi muuttunut, kun siitä poistettiin kyseinen lause.

Ymmärrätkö, miksi moni tuntee, ettei uskalla tai saa tehdä sellaista journalismia Ylellä kuin haluaisi?

— Viisi vuotta sitten oli tilanne, että Yleisradion uutistoiminta, jota olin johtanut jo aika monta vuotta, ja ajankohtaistoiminta yhdistettiin samaa yksikköön. Uutistoiminnan puolella tällaisia kulttuuriongelmia ei oikeastaan koskaan ollut. Oli totuttu siihen, että ollaan hyvin huolellisia faktojen kanssa ja siihen, että toimituksen johto on mukana myös silloin, kun on vaativia harkinnan paikkoja. Ajankohtaistoiminnan puolella tällaista kulttuuria ei ollut, vaan siellä toimitus itse vastasi pitkälti kaikesta. Kun siirryimme yhdenmukaisiin toimintoihin uutis- ja ajankohtaistoiminnassa, tuli ajankohtaistoiminnassa kulttuurishokki siitä, että heidän juttujaan tarkastetaan enemmän kuin he olivat tottuneet. Ja siitä itse asiassa taitaa olla kysymys tässä viime päivienkin asiassa.

Kysymykseen keskusta-yhteyksistään Jääskeläinen vastaa, ettei hänellä ole ”mitään yhteyksiä keskustaan eikä mitään sympatioitakaan”. Hän sanoo olleensa ”maalaistalon poikana” keskustanuorissa teinivuosinaan.

— Olen varmaan pragmaattinen porvari, hän kuvailee nykyistä poliittista suuntautuneisuuttaan.

Jääskeläinen myöntää, että Ylessä on vakava ilmapiiriongelma. Osa porukasta ei luota Jääskeläiseen ja osa taas luottaa, mutta kokee ”ajojahdin” Yleä ja häntä kohtaan kohtuuttomaksi.

Hän kertoo pitäneensä perjantaina puolentoista tunnin keskustelun työntekijöiden kanssa.

— Tilanne on paha kaikille. Mutta siellä oli erittäin rakentavia puheenvuoroja. Koen, että se oli hyvä pohja rakentaa jatkoa.

Koetko oman asemasi turvatuksi?

— Se ei ole relevantti kysymys. Tehtäväni on kantaa päätoimittajan vastuuta niin kauan tehtävässä olen. Sen mandaatin antaa Ylen hallitus.

Pääministeri Juha Sipilästä (kesk.) Jääskeläinen sanoo, ettei tämä anna palautetta usein. Jääskeläisen mukaan hän ei ole saanut pääministeriltä palautetta kuin asioista, jotka liittyvät Sipilän henkilökohtaiseen varallisuuteen, yritystaustaan tai uskonnolliseen vakaumukseen. Näissä kysymyksissä Sipilä on kokenut Jääskeläisen mukaan tulleensa loukatuksi.

— On johtavia suomalaisia poliitikkoja, jotka reagoivat paljon useammin kuin Sipilä, mutta kyllä Sipilän viime perjantain reaktio oli ihan omaa luokkaansa rajuudessaan.

Toimittajat: Rane Aunimo, Johannes Ijäs

Iltalehti: Vaativaa päivystyshoitoa saa pian vain 12 paikkakunnalla

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
LKS 20161203 Meilahden sairaala 28. syyskuuta 2016. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Hallituksen ajama päivystysuudistus perustuu puutteellisiin laskelmiin, kirjoittaa Iltalehti.

Uudistuksessa laaja päivystysvastuu keskitettäisiin 12 sairaalalle, ja hallituksen mukaan uudistus toisi kokonaisuudessaan 350 miljoonan euron säästöt kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin vuosikymmenen loppuun mennessä.

Kuntaliiton mukaan arviot ovat epärealistisia. Liiton johtavan lakimiehen Sami Uotisen mukaan lisäkustannusten oletetaan kompensoituvan epämääräisillä säästöillä, joiden toteutuminen on epävarmaa.

Myös lainsäädännön arviointineuvosto on huomauttanut uudistuksen säästöarvioiden puutteellisuudesta.

Eduskunnalle annettuun lakiesitykseen tehtiin maininta vaikutusarvioiden täsmennyksestä, mutta toimet eivät ole arviointineuvoston puheenjohtajan Kalle Määtän mukaan riittäviä.

Iltalehden mukaan Suomen Potilasliitto pelkää, että potilasturvallisuus voi heikentyä hoitomatkojen pidentyessä.

Päivystysuudistusta koskevat lait tulevat voimaan vuoden 2017 alussa.

”Hyvinvoivatkin voivat sitä paremmin, mitä vähemmän on pahoinvoivia” – presidentiltä kysyttiin kasvavasta eriarvoisuudesta

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
LKS 20161203 Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli haastateltavana suorassa radiolähetyksessä Yle Radio 1:ssä lauantaina 3. joulukuuta 2016. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER
Presidentti Sauli Niinistö oli haastateltavana suorassa radiolähetyksessä Yle Radio 1:ssä tänään.

Presidentti Sauli Niinistön mielestä hyvinvoivien kannattaa ymmärtää, että he voivat sitä paremmin, mitä vähemmän on pahoinvoivia.

Niinistö vastaili tänään Ylellä radion kuuntelijoiden kysymyksiin.

Monet suomalaisia askarruttavat kysymykset koskivat kasvavaa eriarvoisuutta, poliitikkojen etäisyyttä kansasta, työttömyyttä ja nuorten syrjäytymistä.

Presidentti sanoi Suomen vahvuuden olevan yhteiskunnallinen eheys. Hänen mielestään pahoinvointi heikentää tätä eheyttä.

Antti Lindtman löysi oman extremelajinsa – HS: Luki valtiotieteen kandidaatiksi politiikan töiden ohella

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
LKS 20161129  SDP:n  Antti Lindtman menossa eduskunnan täysistuntoon Helsingissä tiisataina 29. marraskuuta 2016. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

– Näin tässä nyt sitten kävi.

Noilla sanoilla SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kirjoitti tänään puoliltapäivin Twitter-tilillään ja linkitti kommentin alle Helsingin Sanomien jutun.

Kyseisessä HSTV-jutussa toimittaja Marko Junkkari testaa Lindtmanilta yhteiskuntapolitiikan perusasioita. Kysymykset pohjautuvat pääosin valtiotieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin.

Syy on selvä: Antti Lindtman, 34, on valmistunut viikko sitten Helsingin yliopistosta valtiotieteiden kandidaatiksi. Tutkinnon pääaine on yhteiskuntapolitiikka.

Lindtman ei ole pitänyt ääntä opintojensa edistymisestä. Hän hankki kandin paperit runsaassa kolmessa vuodessa. Se on rivakka tahti.

Hatun noston avoinen suoritus on erityisesti sen vuoksi, että hän on samalla koko ajan paiskinut töitä politiikan laduilla – eduskunnan ohella myös Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

– Tämä on extremelaji. Toiset menevat napapiirille ja Huippuvuorille. Minä päätin katsoa, onnistuuko opiskelu stressaavan työn ohessa, Lindtman kertoo HS-haastattelussa.

Myös HSTV:n tentistä Lindtman suoriutui puhtain paperein.

Toiset menevat napapiirille ja Huippuvuorille. Minä päätin katsoa, onnistuuko opiskelu stressaavan työn ohessa.

Kandidaatintutkielmansa hän teki Helsingin alueellisesta eriytymisestä.

Antti Lindtman ilmoitti viime viikonloppuna, ettei hän lähde kisaamaan SDP:n puheenjohtajan paikasta ensi helmikuun puoluekokouksessa.

Mietittyään asiaa monelta kantilta hän kertoi päätöksestään Iltalehden haastattelussa ja sanoi, eduskunta on hänen paikkansa.

Vantaalainen Lindtman on ollut SDP:n kansanedustaja vuodesta 2011 lähtien.

Jutun otsikkoon on lisätty lähde: Helsingin Sanomat.

Heinäluoma MTV:lle: Finavia-tutkinnassa haetaan yksimielistä näkemystä

Kuva: Lehtikuva
Kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) johtaa eduskunnan taskastusvaliokuntaa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan Finavia-tutkinta on valmistumassa ensi viikon perjantaiksi, kertoi tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Eero Heinäluoma (sd.) MTV:lle.

– Oletan, että pääsemme lopputulokseen viikon päästä perjantaina, jolloin voidaan kertoa, mikä on valiokunnan toivottavasti yksimielinen mielipide, sanoi Heinäluoma MTV:n Uutisextra-ohjelmassa.

Valiokunta käy nyt kuulemisten jälkeen läpi johtopäätöksiä siitä, ohjasiko liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) Finavian hallitusta asianmukaisesti johdannaiskauppojen korvausasiassa.