Demokraatti kysyi arvioita Sanna Marinin kaudesta paikan päällä Jyväskylässä.

Entinen SDP:n puoluesihteeri, Pohjoismaiden Teollisuustyöntekijät – Industrianställda i Norden -järjestön pääsihteerinä työskentelevä Reijo Paananen toteaa, että Marinin valinta SDP:n puheenjohtajaksi osui hyvään kohtaan.

– Vaikka hän hyppäsi niihin saappaisiin suht kylmiltään, kuten itse asiassa kaikki hyppäävät – ei tuollaisiin tehtäviin ole paljon harjoitteluaikaa – onneksi Marinilla oli ja on hyvä taustakokemus ja myös hallinnon osaaminen.

Paananen toteaa, että SDP:n tulevan puheenjohtajan saappaat ovat aina isot.

– Ne on täytettävä, mutta ei minulla ole näistä ehdokkaista mitään epäilystä, etteivät he siihen pystyisi. Heillä on erinomaisen hyvä kokemus myöskin ja osaaminen sekä poliittinen hoksnokka, jolloin kyllä minä uskon, että tästä tulee hyvää oppositiopolitiikkaa.

JULKISESSA sanassa on on katsottu Marinin vieneen puoluetta vasemmalle.

Paananen ei näe SDP:n sisällä mitään erityistä jakoa vasemman ja oikean laidan demareihin.

– Meillä on erilaisia ihmisiä puoluejohdossa, tarkoittaen koko puoluehallitusta ja -valtuustoa. Sehän on erinomaisen hyvä. Niissä käydään hyvät keskustelut ja sitten tulee linja.

– Minä olen suoraan sanoen aina hiukan vierastanut tätä ulkopuolelta lyötyä eli ollaanko nyt vasemmalla vai oikealla. Yksi puheenjohtaja (Rafael Paasio) halusi siirtää pari piirua vasemmalle ja se on oikeastaan paikka, mistä lähtien tämä leimaaminen tapahtunut. Minusta on hyvä, että SDP elää ajassa. Erilainen aika tarvitsee erilaista politiikkaa, Paananen sanoo.

SDP:N puoluekokouksessa on vierailemassa myös pitkäaikaisena kokoomuksen taustavaikuttajana tunnettu Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi.

Romakkaniemi näkee Marinin olleen SDP:lle valovoimainen puheenjohtaja.

– Kun SDP:stä arvioitiin jossain vaiheessa, että se harmaantuu ja vanhentuu, kyllähän hän onnistui nuorentamaan imagoa ja oli myös kansainvälinen tähti. Hän sai poikkeuksellisen paljon huomiota suomalaisena poliitikkona kansainvälisillä areenoilla.

Romakkaniemen mukaan Marin oli myös ideologinen ja puolue oli hänen aikanaan kovin vasemmalla – osin hallitusyhteistyöstä johtuen.

– Oli hankala jopa erottaa, että missä vasemmistoliiton ja SDP:n välinen ero on talouspolitiikassa.

ROMAKKANIEMI kertoo seuraavansa uuden puheenjohtajan valintaa ja ensimmäisiä linjapuheita mielenkiinnolla.

– Keskuskauppakamari tekee aina hyvää yhteistyötä kaikkien puolueiden kanssa. Me yritämme tuoda markkinatalouden merkitystä hyvinvointivaltion moottorinakin esille. Jollain pitää maksaa se kaikki hyvä, mitä me täällä ihmisille tuotamme.

Keskuskauppakamarin yhteydet Mariniin pelasivat Romakkaniemen mukaan ihan hyvin – muodollisesti.

– Tavattiin säännöllisesti silloin tällöin.

Romakkaniemi tuntuu ennakoivan, että sinipuna saattaisi olla nykyistä enemmän mahdollinen hallitusvaihtoehto SDP:n puheenjohtajan vaihtuessa.

Hän muistelee, miten esimerkiksi Lipposen hallitusten aikana otettiin EU-politiikan ensiaskeleet ja vietiin Suomi euroon.

– Tällä vuosituhannella uudistumistahti on ollut vähän hitaampaa kuin meidän kilpailijamaissamme Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Hollannissa. Suomessa konsensus ja työnantajien sekä työntekijöiden yhteistyö on ollut voimavara silloin, kun se on ollut plus-summakompromissia. Nyt on juututtu ehkä pariksi vuosikymmeneksi pienemmän yhteisen nimittäjän kompromisseihin. Toivotaan, että tulevaisuudessa tulisi enemmän sellaista tehdään yhdessä enemmän -meininkiä.

SDP:N puoluehallituksen jäsen, Riihimäen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Miia Nahkuri katsoo Marinin puheenjohtajakautta ennen muuta arvojen näkökulmasta.

– Sanna todellakin osoitti teoillaan sen, että politiikassa on kyse arvoista. Hän on ollut vankkumaton, sitkeä ja aivan upea puheenjohtaja. Totta kai päällimmäisenä on haikea fiilis. Minusta on myös ihanaa, että Sanna on luonut uskoa siihen, että liike jatkuu.

Nahkurin mukaan Marin on tuonut puolueeseen lisää itseluottamusta. Osa kiitoksista menee puoluesihteerin tehtävät jättävälle Antton Rönnholmille.

– Rönnholm on ollut erinomainen puoluesihteeri. Tuossa oli paikalla muitakin puoluehallituksen jäseniä ja herkistyimme Anttonin puheen kohdalla useampaan otteeseen. Hän on tehnyt erinomaista työtä puolueen uudistamisessa ja ollut paitsi ilmiömäinen puhuja myös loistava puoluesihteeri.

Nahkuri on haluton pohtimaan Marinin ja tulevan SDP:n puheenjohtajan eroja. Hän pitää vertailua turhana.

– Politiikkaa tehdään aina persoonasta käsin ja olemme yksilöitä. En ole yhtään huolissani siitä, etteikö saappaita voitaisi täyttää.

Viestintätoimisto Rud Pedersenin hallituksen puheenjohtaja, entinen valtiosihteeri Esa Suominen pitää Marinin perintöä myönteisenä.

– Ehkä saimme ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja väriä mitä on vuosien aikana monesti kaivattu. Nyt sitä saatiin ja sitä toivottavasti kannetaan tästä eteenpäinkin mukana.

TULEVAN puheenjohtajan kansainvälinen näkyvyys jää Suomisen mukaan luultavasti pienemmäksi kuin Sanna Marinilla.

– Kun puheenjohtajaksi on ehdolla pitkän linjan poliitikkoja, niin eiköhän näistä löydy niin sisällön kuin politiikan tekemisen osaajaa täyttämään Marinin saappaat. He toimivat vähän eri vahvuuksilla kuin Marin, kumpi nyt ikinä valitaankaan, mutta kuitenkin vahvuuksilla.

Suomisen mukaan varsinainen puoluetyö jäi Marinin kolmen vuoden puheenjohtajakaudella muiden tapahtumien jalkoihin.

– Kyllähän tässä puoluetyö jäi lopulta aika vähälle, kun oli paitsi hallitustyö myös pandemia ja sota. Ne söivät sitä kaistaa. Voi olla, että puoluejohtajuuden ja kauden merkitys on enemmänkin henkinen kuin sisällöllinen tai järjestöllisesti kehittynyt, mutta se toi näkyvyyttä, ylpeyttä ja profiloi puoluetta.

Sanna Marin on Suomisen mukaan kansainvälisestikin esikuva.

– Ajattelen, että tämän pääministeri- ja puheenjohtajakauden suurimmaksi perinnöksi jää se, että kyllä tuolta maailmalta varmaan kymmenen vuoden sisään aletaan nähdä enemmän ja enemmän nuoria naisia, jotka nousevat politiikassa hyviin asemiin. Luulen, että niistä aika moni tulee sanomaan, että inspiroiduin tästä ajasta ja tästä henkilöstä. Se on paljon isompi asia kuin meidän puolueemme.

TULEVA puheenjohtaja saa vastattavakseen oppositiopolitiikan johtamisen poliittisesti hyvin myrskyisässä tilanteessa.

– Asioita tulee varmaan riittämään. Rasismitiedonantokeskustelu tietysti käydään ja mitataan ministerien luottamus, mutta näyttää siltä, että hallitus saa nämä rivinsä kasaan. Voimme tietysti kysyä kuten Demokraatissa kysyttiin, että kun Neuvostoliitto lopetti työttömyyden julkilausumalla, niin lopettaako Suomen hallitus rasismin julkilausumalla. Kuinka todellista tämä perussuomalaisten kohdalla on eikä vain temppu mikä piti yleisistä syistä tehdä?

Oppositiopolitiikan kovin ydin liittyy Suomisen mukaan työmarkkinoihin ja talouden hoitoon.

– Kyllä tuota budjettia sietää rusikoida niiltä osin. Kaikki eivät voi olla totta yhtä aikaa. Julkista taloutta pitäisi tasapainottaa, veroastetta laskea ja tehdä hienoja investointeja. Kyllähän näistä väkisin jää yksi kolmesta tai kaksi kolmesta tekemättä. Näitä kaikkia meille vaaleissa kuitenkin nykyisten hallituspuolueiden puolelta myytiin. Sen paikkansapitävyyteen ja toimivuuteen kannattaa varmaan keskittyä.

– Kun tätä kritisoitavaa riittää, olisi hyvä valita aiheet oikein ja rakentaa omaa pohjaa suoraan sinne kolmen vuoden päähän ja olla samalla valmiina siihen, että hallitus ei koko kautta istu. Miten ne vahingot korjataan mitä nyt tapahtuu ja keskittyä ennen kaikkea siihen mitä halutaan luvata ja edistää.