Ilman demokratian sijoittamista yhteiskunnalliseen ja historialliseen kontekstiin, emme voi ymmärtää nykytilannetta. Pitää esimerkiksi ymmärtää, että valta- ja varallisuuserojen kasvu vaikuttaa demokratian tilaan ja toimivuuteen.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa demokratian ilmiöitä eritellään liian kapeasta perspektiivistä ja ilman selkeää käsitystä siitä, mitä demokratia tarkoittaa. Demokratian määrittely on tärkeää, koska siihen usein vedotaan selvästi ymmärtämättä, mistä on kysymys.

Demokratian ydin on mahdollisuudessa vaikuttaa – ainakin jossain määrin – omaa asemaansa koskeviin päätöksiin. Vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat luonnollisesti eri tilanteissa ja eri yhteisöissä. Voidaan puhua suuresta ja pienestä demokratiasta, kun viitataan erilaisiin vaikuttamisen välineisiin.

On hyvä muistaa, että lainsäädännön kirjain ja todellisuus voivat etääntyä toisistaan. Usein juuri silloin demokratia on ajautunut kriisiin. Suomessa vahva ja aito demokratia toteutui vasta toisen maailmansodan jälkeen. Se oli myös edellytys hyvinvointivaltion synnylle.

Vain historian kokemusten kautta voimme ymmärtää nykypäivän ilmiöitä. Olennaista on tarkastella, mitä muutoksia demokratiamme on kokenut 2000-luvulla. Kuvaan ensin demokratian isoa kuvaa ja sen jälkeen otan esimerkin siitä, miten demokratia, tai sen puuttuminen, voi vaikuttaa organisaatioiden tasolla.

Tällä vuosituhannella on keskusteltu kiivaasti perustuslain säännösten tulkinnasta ja niiden väitetystä liiallisesta tiukkuudesta. Tämä keskustelu on tuttua historiasta. Hyvinvointivaltion rakentamisen kaudella vasemmisto koki perustuslain jarruttavan mahdollisuuksia tehdä yhteiskunnallisia uudistuksia. Nyt oikeisto tuskailee, että liian tiukat perusoikeustulkinnat estävät järkeviä yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja. Väitteet ovat liioiteltuja. Politiikka on viime kädessä tahdon asia, eikä juridiikka voi asettaa enempää kuin hidasteita halutuille ratkaisuille. Demokratian näkökulmasta paljon huolestuttavampi ilmiö on se, että hallitusohjelmista on tullut entistä sitovampia. Hallitusohjelmien kirjauksia runnotaan väkisin läpi vastaväitteistä piittaamatta, mikä on osaltaan johtanut heikkotasoiseen lainvalmisteluun, jossa tarkoitus pyhittää keinot.

Tämän muutos on tuonut lisää ideologisuutta lainvalmisteluun. Vaikka poliittinen ohjaus on tärkeää, on vielä tärkeämpää, että rationaalinen keskustelua voi johtaa hankkeiden muuttumiseen tai kaatumiseen. Samoin on – tai olisi – tärkeää, että se korjausliikkeitä voidaan tehdä hallitusohjelmasta piittaamatta.

Demokratian rooli on keskeinen myös muualla kuin vaaleissa. Demokratian aste vaikuttaa olennaisesti organisaatioiden toimintaan. Suomalaiseen hallintoon on ajettu sisään managerialistista mallia, jossa johtajien valta korostuu, samoin erilaisten strategioiden ja suunnitelmien rooli.

Tämä malli on osoittautunut tuhoisaksi niin toiminnan tuloksellisuuden kuin työhyvinvoinnin näkökulmasta monissa organisaatioissa. Esimerkin tarjoavat yliopistot ja koko koulutussektori, jossa alamäki on ollut jyrkkä. Johtajavetoiseen malliin kuuluu uudenlainen konsulttikielinen retoriikka ”osallistamisineen”. Tämän retoriikan sovellutuksia voi nimittää kuulemisteatteriksi. Se on kaukana todellisista vaikuttamisen mahdollisuuksista.

Demokratia on upea, joskin vaikea hallitsemisen tapa. Jos sen kova ydin unohdetaan, ollaan kaltevalla pinnalla. Mitkään teknologiset tai muut innovaatiot eivät voi muuttaa demokratia ydintä. Se, kuka tai ketkä päättävät asioista, ratkaisee, miten hyvin ihmisten ääni kuuluu.

Demokratian elinvoima edellyttää myös jatkuvaa keskustelua ja analyysiä siitä, miten järjestelmä toimii. Tämän keskustelun pitää laajentua koko yhteiskuntapolitiikkaan, koska valta- ja varallisuuserojen vähäisyys tai suuruus vaikuttaa demokratian toimintaan kaikilla tasoilla.