– Sillä voi olla useita rinnakkaisia tai vaihtoehtoisia tavoitteita. Voidaan sanoa, että suuressa kokonaisuudessa Venäjä ei halua Ukrainalle mitään hyvää. Jos se ei pysty saavuttamaan sotilaallista voittoa, niin sille ehkä kelpaa suunnitelma B:ksi Ukrainan pitäminen jatkuvassa kriisitilassa, jatkuvassa kaaoksen tilassa tällaisella kytevällä konfliktilla tai jäätyneellä konfliktilla tai ensimmäisen maailmansodan tyyppisellä paikalleen juuttuneella ampumahautasodankäynnillä.

Halla-ahon mukaan Venäjä luottaa siihen, että jossain vaiheessa muu maailma kyllästyy ja menettää kiinnostuksensa sotaan. Näin länsimaissa voisi syntyä painetta ryhtyä normalisoimaan suhteita Venäjän kanssa.

– Tämäkin voi olla yksi Venäjän tavoite. Venäjällä toisin kuin Ukrainalla on minun ymmärtääkseni varaa ylläpitää tällaista konfliktia tarvittaessa vaikka vuosikymmeniä, koska Venäjä ei suoranaisesti kärsi tästä sodankäynnistä toisin kuin Ukraina ja Venäjä pystyy ottamaan vastaan tappioita paljon enemmän kuin länsimaa tällaisessa tilanteessa pystyisi.

– Jos Venäjä voittaa mitä tahansa tällä sodalla, sotilaallisessa, taloudellisessa, alueellisessa, missä tahansa mielessä, niin sillä on vaikutuksia siihen, mitä tapahtuu tämän jälkeen. Meidän pitäisi pohtia paitsi tätä käynnissä olevaa sotaa ja millä se saadaan loppumaan, myös ennen kaikkea sitä, millä me estämme tulevia sotia. Meidän pitää olla luomatta Venäjälle kannusteita ryhtyä tällaisiin operaatioihin tulevaisuudessa.

Orpo sanoi Venäjän hävinneen jo ensimmäisen tavoitteensa.

– Piti nopeasti hoitaa vallanvaihto Ukrainassa, ottaa käytännössä maa haltuunsa. He hävisivät sen. Nyt Venäjä voi yrittää saavuttaa lopputulosta sotimalla tai välitulosta, jonka he voisivat mainostaa, julistaa voitoksi lähinnä omalle kansalleen ja hakea ehkä mielessään samantyyppistä jäätynyttä konfliktia kuin mikä Itä-Ukrainan alueella oli kahdeksan vuotta Krimin valtaamisen jälkeen, mutta ei se kovin suurelta voitolta näytä näin kauempaa katsoen. Ukrainalle se on joka tapauksessa tappio, jos he menettävät lisää alueita, jos jää jäätynyt konflikti.

Orpo viittasi Venäjän entisen pääministerin Mihail Kasjanovin sanoihin, että Ukrainan on pakko voittaa tämä sota.

– Jos Ukraina romahtaa, niin baltit ovat seuraavat. Tämä oli hänen näkemyksensä, mutta tämä on oikeasti keskeinen kysymys lännelle ja Euroopan unionille, että me tuemme ja autamme Ukrainaa. Se ote ei saa herpaantua. Me ei saada turtua tähän konfliktiin, meidän täytyy auttaa sotilaallisesti, humanitäärisesti ja taloudellisesti Ukrainaa, jotta se voi voittaa tämän konfliktin, jotta se voi pysäyttää Putinin raakalaismaisen etenemisen.

Andersson nosti keskustelussa esiin niin ikään mahdollisen kiinnostuksen nuupahtamisen länsimaissa.

– Ukrainan siviilit tarvitsevat myös tukea, siis koko ukrainalainen yhteiskunta ja siviiliyhteiskunta siellä, jotta he voivat päästä jossain kohtaa toivon mukaan myös uudelleenrakentamaan yhteiskuntaa. Se edellyttää myös, että samat maat, jotka ovat nyt olleet valmiita tukemaan Ukrainaa aseellisesti, myös sitoutuvat pitkäjänteisesti tukemaan Ukrainaa ja heidän mahdollisuuksia nousta jaloilleen uudestaan.