Kaksi menestyskirjailijaa luotsaamaan Turun kirjamessuja Jenni Haukion opintovapaan ajan

Kuva: Turun messukeskus
Jenni Haukio (keskellä) luovuttaa Turun kirjamessujen ohjelmallisen vetovastuun vuodeksi Salla Simukalle ja Tommi Kinnuselle.

Kirjailija-opettaja Tommi Kinnunen työparinaan kirjailija Salla Simukka vastaavat Turun Kirjamessujen ohjelmasta vuonna 2017. Ohjelmakokonaisuuden rakentamisessa heitä avustaa myös tapahtumadramaturgina kirjailija Siri Kolu.

Turun Kirjamessujen ohjelmapäällikkönä neljä vuotta toiminut Jenni Haukio siirtyy vuodeksi opintovapaalle tämän syksyn jälkeen. Hän palaa tehtäväänsä jälleen tammikuussa 2018.

-Tommi Kinnunen ja Salla Simukka edustavat tällä hetkellä Suomen kansainvälisestikin menestyvintä kirjailijakärkeä. Heillä on myös vahva tuntuma muun muassa lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Onkin suuri kunnia saada heidät mukaan kehittämään juhlavuoden tapahtumaa, toteaa Turun Messukeskus Oy:n toimitusjohtaja Hannele Wolf-Mannila.

Kuusamolaissyntyiselle, mutta sittemmin  turkulaistuneelle Tommi Kinnuselle messutapahtuma on tuttu jo monien vuosien takaa.

-Minusta messut ovat kiinnostava tapahtuma yhteisöllisyyden tähden. Lukiessaan ihminen on aina yksin, vaikkakin seurana olisi kokonainen kuvitteellisen maailma, mutta kirjamessuilla saa tavata satoja kirjailijoita, tuhansia muita lukijoita sekä satojatuhansia kirjoja. Missä voisi viihtyä paremmin kuin tapahtumassa, joka on täynnä samanlaisia ihmisiä kuin minä: ehkä hiukan erakkoja, todennäköisesti hiukan erikoisia ja aivan varmasti valmiita ottamaan selvää lukemattomista kertomuksista, kuvailee ohjelmapäällikkö Kinnunen.

Tamperelaiskirjailija Salla Simukka astuu mieleisen tapahtuman tuotantotehtäviin.

-Turun Kirjamessut ovat aina olleet minulle erityisen rakkaat. Vuodesta 2000 lähtien ei ole ollut kuin pari vuotta, jolloin messut ovat syystä tai toisesta jääneet minulta väliin. Nautin ennen kaikkea messujen lämpimästä, innostavasta ja inspiroivasta ilmapiiristä. Turku on minulle kaupunki, jossa olen viettänyt tärkeät itsenäistymisen ja aikuistumisen vuodet. Niiden vuosien aikana minusta tuli myös kirjailija ja kääntäjä. ukokoukseen, jossa kaikki olemme tavallaan yhtä kirjaperhettä, kertoo Simukka.

Turun kirjamessujen vuoden 2017 teema on  itseoikeutetusti juhlavuottaan viettävä Suomi.  Messujen ajankohta on 6.-8.10.

 

Keskustelua aiheesta

Hitlerin ja Mannerheimin välisestä keskustelusta tehty nauhoite lahjoitettu

Kuva: Arja Jokiaho
Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä.

Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen lahjoitti Lahden Radio- ja tv-museolle historiallisen äänitteen, jolle on tallennettu osa valtakunnankansleri Adolf Hitlerin ja marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin välisestä keskustelusta 4.6.1942.

Lahden radio- ja tv-museo avataan yleisölle perusteellisen remontin jälkeen 28.2.2017. Uusitun museon avajaisia vietettiin 27.2.

Hitler-äänite tehtiin Mannerheimin 75-vuotispäivänä juhlajunassa Mannerheimin salonkivaunussa. Hitler piti lyhyen onnittelupuheen ja luovutti marsalkalle korkean saksalaisen kunniamerkin.

Onnittelupuheen nauhoitukseen oli saatu ennakkoon Hitlerin lupa. Puheen äänityksestä vastasi Yleisradion teknikko Thor Damen, mutta sitä valvoi päämajan tiedotusosaston päällikkö, kapteeni Kalle Lehmus.

Salonkivaunussa alkoi vapaamuotoinen keskustelu, jonka nauhoittamisesta ei ollut sovittu etukäteen. Damen alkoi kuitenkin äänittää keskustelua. Kalle Lehmus käski lopettaa äänityksen, kun keskustelun luonne selvisi.

Tämä 17-minuuttinen nauhoitus on tiettävästi ainoa dokumentti Hitlerin ei-julkisesta puhe- ja keskustelutyylistä. Tallenne on kuultavissa Ylen Elävässä arkistossa.

Ääninauha luovutettiin pian sinetöitynä valtion “tiedoituslaitoksen” sensuuripäällikkö Kustaa Vilkunalle, joka puolestaan lahjoitti sen Yleisradiolle vuonna 1957.

Nauhoitteesta on aikoinaan teetetty saksankielinen litterointi, joka on myös käännetty suomeksi. Litterointi ja käännös annettiin alkuperäisen ääninauhan mukana Radio- ja tv-museolle.

Keskustelua aiheesta

Amerikkalainen kielitieteilijä Eugene Holman Yhdysvaltojen tilanteesta: ”On vain ikävä, että ennusteeni näkyvien vähemmistöjen olojen huonontumisesta toteutui niin nopeasti”

Kuva: Jari Soini
Eugene Holman opetteli suomea jo vuonna 1958, jolloin hän aloitti kirjeenvaihdon SDP:n puoluetoimistossa työskennelleen Anneli Koiviston kanssa.

Amerikkalaisen kielitieteilijän Eugene Holmanin koulukavereissa The Bronx High School of Sciencessä oli paljon Saksasta paenneiden juutalaisten lapsia. Muutama heistä oli syntynyt keskitysleirillä. Myös opettajat olivat tavalla tai toisella holokaustin uhreja. Heidän kokemuksensa olivat läsnä.

– Sen ikäinen ei yleensä tiedä vielä tällaisista asioista. Tajusin, että kansanmurhia tapahtuu, Holman sanoo.

Holmanin perhe oli keskiluokkainen ja asui New Yorkin Queensissa viheralueella. Suurin osa oli afroamerikkalaisia, mutta heidän joukossaan asui myös valkoihoisia. Rotuerottelua ei kuitenkaan heidän arjessaan näkynyt.

Holman oli kolmannella luokalla oppikoulussa, kun Adolf Eichmann jäi kiinni Argentiinassa vuonna 1960. Sitä seurasi oikeudenkäynti vajaa vuotta myöhemmin Israelissa. Eichmann ei ollut suoraan tappanut ketään, mutta hän oli ollut vastuussa juutalaisten tunnistamisista ja kuljetuksista keskitysleireille.

– Ymmärsin silloin, mitä tarkoittaa vastuu, Holman vakavoituu.

He seurasivat tilannetta ja keskustelivat aiheesta koulussa. Nuorukaisen tunteet olivat sekavat.

– Holokaustin historiaa lienee dokumentoitu parhaiten. Myös Yhdysvaltojen historiassa on verisiä ja inhottavia tapahtumia, mutta niitä ei opeteta samoin, Holman luonnehtii.

Holman iloitsee nykyisten mustien nuorten aiempaa paremmista kouluttautumis- ja etenemismahdollisuuksia. Silti joissakin asioissa tilanne on mennyt taaksepäin, ja köyhyys on iso ongelma.

– Enää ei ole kyse vain mustien oikeuksista, vaan kaikkien näkyvien vähemmistöjen oikeuksista, Holman selvittää.

Holman on kiinnostunut pseudo- eli näennäishistoriasta. Miten paljon monet asiat voivat vaikuttaa ihmisiin, vaikka ne eivät pidä paikkaansa. Tämän myös Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on ottanut aseekseen.

– Internet on antanut mahdollisuuden levittää valheellisia tietoja. On vain ikävä, että ennusteeni näkyvien vähemmistöjen olojen huonontumisesta toteutui Yhdysvalloissa niin nopeasti, Holman kiteyttää.

Lue koko Eugene Holmanin laaja haastattelu torstain 16. 2. Demokraatista ja katso video.

”Je suis flatté!” – sarjakuvataiteilija Ville Rannasta ranskalainen ritari

Kuva: Antti Nylen
Ville Ranta.

Demokraattiin säännöllisesti piirtävä sarjakuvataiteilija Ville Ranta saa Chevalier dans l’Ordre national du Mérite -arvonimen. Tunnustus luovutetaan hänelle Ranskan suurlähetystössä Helsingissä tiistaina. Ranta saa tunnusmerkkimitalin ja hänestä tulee samalla ranskalainen ritari.

Piirtäjä palkitaan siviiliansioista Ranskan hyväksi tehdyssä työssä.

Ville Ranta tuntee ranskalaisen kulttuurin ja hallitsee kielen.

– Je suis flatté! (Olen imarreltu), puhelimessa tavoitettu taiteilija kommentoi Demokraatille.

– Se luovutetaan minulle huomenna. Enkä ole kuullut vielä perusteluja, miksi minulle ritariprenikka annetaan, Ranta kertoo.

Osuutta on ainakin sillä, että Rannalta on julkaistu kuusi teosta Ranskassa. Lisäksi hän tekee ranskankielistä sarjakuvablogia.

– Olen muutenkin verkottonut sinne, sarjakuvapiirtäjänä ja pilapiirtäjänä myös, hän lisää.

– Sitä kautta se tulee, että minulla on tämä Ranska-linkki.

Sitä kautta se tulee, että minulla on tämä Ranska-linkki.

Ranta sanoo, että ranskalainen vaikutus näkyy hänen piirrostyylissään.

– Olen ihan murrosiästä asti ollut ranskalaisen sarjakuvan ja kulttuurin ystävä. Omat sarjakuvavaikutteeni tulevat aika paljon Ranskasta.

Rannan mukaan sen kyllä huomaa, jos tutustuu sikäläiseen tyyliin.

– Tämä on piirrosteni ärhäkkyyden yksi taustatekijä. Siellä on aika reipasotteinenm pilapiirroskulttuuri, jota olen aina ihaillut.

Ville Rannan pilapiirros ilmestyy Demokraatti-lehdessä torstaisin. Verkossa (demokraatti.fi) piirros julkaistaan tiistaisin.

Ranta sai Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon vuonna 2009 ja Suomen PENin sananvapauspalkinnon 2012. Sarjakuva-Finlandian hän voitti teoksellaan Kyllä eikä ei vuonna 2014. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös opetus- ja kulttuuriministeriön jakama Suomi-palkinto.

Rannan palkitsemisesta kertoi ensin Helsingin Sanomat.

Samuli Edelmann on vähän outo valinta päähenkilöksi Ylen Presidentti-sarjaan, joka on poliittista saippuaa ja ehkä scifiä

Kuva: Zodiak Finland/Yle

Kaksitoista jaksoa eli noin yhdeksän tuntia tuntuu jopa alimitoiteltu kestolta kaikkien niiden poliittisten suhmurointien, mediakohujen ja henkilösuhteiden solmujen avaamiseen, joita uuden ”Presidentti”-sarjan kahdessa ensimmäisessä jaksossa katsojan eteen heitetään.

Heti kättelyssä areenalle marssitaan valtava määrä pelureita, joiden asemaa ei määritetä vielä ensimmäisen puolentoista tunnin aikana. Ravintoketjun huipulla näyttäisi olevan Esko Salmisen esittämä Väinö Vallgren, joka on niin iso harmaa eminenssi, ettei edes valtakunnan huipulla voi tapahtua mitään merkityksellistä ilman hänen suostumustaan. Kuka hän on, mistä tulee?

Kirsti Mannisen ja Antti Pesosen kirjoittaman sarjan päähenkilö on kuitenkin Henri Talvio (Samuli Edelmann), politiikan ulkopuolelta tasavallan ykkösvirkaan singahtava teknologiaguru. Hänellä on erilaiset verkostot ja käytännöt kuin mihin maan poliittisessa elämässä on totuttu, joten hankauksia alkaa heti syntyä.

Ehkä vuoteen 2018 sijoittuva Presidentti-sarja onkin siis poliittista scifiä, draamallinen profetia.

Sarjan toinen napa on pääministeri Petra Pennanen (Inka Kallén), joka taistelee kaikin keinoin säilyttääkseen asemansa. Hänellä on suhde virkaansa astuvan presidentin kanssa, ja toki Talvion täytyy käydä vielä vaaliyönäkin petiin rakastajattarensa kanssa. Myös rouva Talviolla (Laura Malmivaara) on omat pelinsä käynnissä.

Poliittiseksi draamaksi luonnehditun sarjan uskottavuudessa on muitakin aukkoja, jotka vievät sitä enemmän saippuasarjan kuin vakavasti otettavan draaman suuntaan. Toisaalta Talvion omapäisissä elkeissä on jotain samaa kuin Donald Trumpin öykkäröinnissä, joiden todentumiseen kukaan ei halunnut uskoa, mutta kuinkas sitten kävikään… Ehkä vuoteen 2018 sijoittuva Presidentti-sarja onkin siis poliittista scifiä, draamallinen profetia.

Samuli Edelmann on nimiosaan vähän outo valinta. Hän kun ei oikein ole näyttelijätemperamentiltaan sitä tyyppiä, joka pystyisi luontevasti sellaiseen impulsiivisuuteen, joka Talvion hahmoon on kirjoitettu.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Suomalaiset ovat edelleenkin festarikansaa

Kuva: Susanna Alatalo
Helsingissä järjestettävä Maailma kylässä on ilmaistapahtuma, ja se nouseekin nykyisin korkealle Finland Festivalsin jäsentapahtumien kokonaiskävijämääriä mittaavassa tilastossa.

Finland Festivals on jälleen koonnut kattavat tilastot festivaalien käyntimääristä vuonna 2016. Kaikkiaan 81 jäsenfestivaalilta kerätyt luvut kertovat, että festivaaliala on edelleen erittäin elinvoimainen. Myytyjen lippujen osalta vuosi 2016 oli lähes yhtenevä edellisvuoden kanssa, kokonaiskäyntimäärien suhteen sen sijaan tapahtui pientä laskua.

Myytyjen lippujen vuoden 2016 tilastoitu kokonaismäärä on 828 955 kappaletta, joten laskua edellisvuoteen verrattuna on yksi prosentti. Festivaalien arvioitu kokonaiskäyntimäärä, johon on koottu arviot myös erilaisista ilmaistilaisuuksista, on reilusti yli kaksi miljoonaa – tarkka tilastoluku on 2 164 762. Kokonaiskäyntimäärissä laskua vuoteen 2015 verrattuna on kahdeksan prosenttia.

Kokonaisluvut ovat lähes samalla tasolla kuin edellisvuonna, mutta kuten aina, festivaalikohtaiset erot olivat suuria. Festivaalien tavoitteet ovat myös joka vuosi erilaiset, joten lukuja pitää verrata festivaalin itselleen asettamiin tavoitteisiin. Tilastoja ei myöskäänkannata tuijottaa sillä silmällä, että yleisömäärä olisi kaikille festivaalijärjestäjille itseisarvo. Suomessa on lukuisia pieniä festivaaleja, jotka haluavatkin pysyä pieninä.

Kymmenen suurinta festivaalia vuonna 2016 myytyjen lippujen perusteella:

  1. Ruisrock 100 000
  2. Pori Jazz 57 507
  3. Ilosaarirock 54 500
  4. Helsingin juhlaviikot 50 112
  5. Savonlinnan Oopperajuhlat 49 087
  6. Taidekeskus Salmela 42 764
  7. Seinäjoen Tangomarkkinat 38 131
  8. Tampereen Teatterikesä 36 556
  9. Kuhmon Kamarimusiikki 31 244
  10. Sodankylän elokuvajuhlat 25 902

Kymmenen suurinta festivaalia vuonna 2016 kokonaiskäyntimäärän perusteella:

  1. Pori Jazz 379 507
  2. Kotkan Meripäivät 222 392
  3. Helsingin juhlaviikot 209 745
  4. Ruisrock 102 000
  5. Seinäjoen Tangomarkkinat 101 000
  6. Puistoblues 100 000
  7. Maailma kylässä 79 000
  8. Tampereen Teatterikesä 67 788
  9. Savonlinnan Oopperajuhlat 67 132
  10. Oulun juhlaviikot 56 997

Sekä myytyjen lippujen että kokonaiskäyntimäärien tilastokärjet olivat samat kuin edellisvuonna. Ruisrockin myytyjen lippujen määrä kasvoi viidellä prosentilla vuoteen 2015 verrattuna, Pori Jazzin kokonaiskävijämäärä laski hiukan, mutta listan ykköspaikka säilyi edelleen selvällä erolla seuraaviin.

Kokonaiskävijämäärää mitattaessa  suurinta kasvua tuli nykymusiikkifestivaali Tampere Biennalelle ja Lohtajan kirkkomusiikkijuhlille, joissä molemmissa kävi vuonna 2016 yli 150 prosenttia ennemän väkeä kuin edellisvuonna. Lohtaja oli kärkipäätä myös myytyjen lippujen osuuden kasvattamisessa. Sen tilaston ykkönen oli kuitenkin pieni Inkoossa järjestettävä Meri ja musiikki -festivaali, joka lisäsi lipunmyyntiään yli sadalla prosentilla, samaan ylsi Pyhäjärvellä järjestettävä nykytanssitapahtuma Täydenkuun tanssit.

Tarkat käyntitilastot Finland Festivalsin jäsenfestivaaleista 2016 löytyvät tästä linkistä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta