Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli viime heinäkuussa 207 000.

”Tämä ei kuitenkaan kerro koko kuvaa työttömyydestä. Itse asiassa työvoimatutkimus tuottaa kaikista työttömyysluvuista pienimmän, sillä sen määritelmän mukaan työttömän pitää olla etsinyt aktiivisesti työtä viimeisten neljän viikon aikana (tai odottanut sovitun työn alkamista) ja voida aloittaa työt kahden viikon sisällä.”

Taimio sanoo, että laajaa työttömyyttä oli 49 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja jatkuessaan nousukausi lyö työpaikkoja. Taimio arvelee, että ekonomisteissa ja poliitikoissa on kuitenkin myös sellaisia, jotka näkisivät mielellään kiristyksiä niin raha- kuin finanssipolitiikassakin.

Nuivaa suhtautumista työttömyyden alentamiseen saattaa Taimon mukaan selittää myös se, että se voimaannuttaisi ammattiyhdistysliikettä saavuttamaan totuttua huomattavampia parannuksia niin palkoissa kuin työehdoissakin.

””Työttömien vara-armeija” onkin eräänlainen kurinpitokeino työmarkkinoilla. Pitkälti samaa asiaa ajaa vaatimus paikallisen sopimisen lisäämisestä ilman, että silläkin tasolla kohennettaisiin ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuuksia tukea jäseniään neuvottelutilanteissa, joissa he ovat lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin työnantaja.”

Taimio varoittaa, että Suomen kaltaisen kehittyneen maan talous ei voi perustua matalapalkkamalliin, joka lisää köyhyyttä ja kannustaa jättämään kehittämättä tuottavuutta uuden teknologian avulla.

”Tarvittavista käänteistä ensimmäisiä on uusi panostus koulutukseen.”