Raportissa selvitetään kestävyyssiirtymän vaikutuksia metsäalalla, metsäalalla, maataloudessa, maa- ja meriliikenteessä sekä energiasektorilla. Raportin artikkeleissa arvioidaan myös sitä, miten siirtymä voitaisiin toteuttaa oikeudenmukaisesti. Raportin mukaan Suomi kuuluu energialähteidensä sekä teknologiaosaamisensa ansiosta muutoksen voittajiin, mutta hyödyt uhkaavat valua yksille ja haitat toisille.

– Siirtymä kohti ekologisesti kestävää yhteiskuntaa vaatii rajojen asettamisesta, ja nämä rajoitteet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin. Haittavaikutukset kohdistuvat lähes kaikilla sektoreilla vahvimmin haja-asutusalueille, etenkin Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tarvitaan reilua jakoa, jotta koko kansa voidaan saada siirtymän taakse, raportin toimittanut Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija, filosofian tohtori Janne M. Korhonen sanoo tiedotteessa.

Oikeudenmukainen siirtymä Suomessa 2025 -raportissa on kymmenen artikkelia 24 kirjoittajalta. Raportti aloittaa Kalevi Sorsa -säätiön uuden kahden vuoden välein julkaistavan kirjasarjan.

Tämä selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikkö Paula Saikkosen ja erikoistutkija Johanna Peltoniemen artikkelista, jossa he arvioivat, miten ympäristötoimien edistäminen huomioidaan sosiaaliturvan uudistamista vuosina 2020-2027 valmistelevan komitean työssä. Lähteenään he käyttivät komitean valmisteluaineistoja sen ensimmäisellä kaudella 2020-2023 sekä muita julkisia viranomaisaineistoja.

– Edellinen hallitus tavoitteli hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa vuoteen 2035 mennessä. Mittava uudistus voi olla siinä ratkaiseva, kun sosiaaliturvaa voidaan hyödyntää ympäristötoimia edistävänä siirtymäturvana. Poliittinen tahtotila ei ole kuitenkaan kääntynyt toimiksi, sillä sosiaaliturvakomitea on sivuuttanut miltei kokonaan ympäristönäkökohdat. Tilanne voitaisiin vielä korjata komitean loppukaudella, Saikkonen arvioi tiedotteessa.

Ongelmat johtuivat Saikkosen ja Peltoniemen mukaan osittain siitä, että valmistelu on jäänyt liikaa sosiaali- ja terveysministeriölle. Näin muiden ministeriöiden vastuulla olevat näkökulmat jäävät pienempään rooliin. Tutkijat hyödynsivät muiden Pohjoismaiden kokemuksia tarkastellessaan sitä, miten valmistelun puutteita voitaisiin korjata.

– Komitean ongelmat kertovat yleisemmin valuvioista, joita kohdataan, kun viime vuosituhannella kehitettyjä rakenteita pitäisi uudistaa nykypäivään. Isojen uudistusten valmistelu pitäisi siirtää sektoriministeriöiltä pääministerin johtamalle valtioneuvoston kanslialle. Käyttämällä komiteoita vakiintuneesti Tanskan tapaan voitaisiin varmistaa, että olennaiset näkökohdat osataan huomioida, Peltoniemi ehdottaa.

Laaja eri näkökohtien huomioiminen on Saikkosen ja Peltoniemen mukaan tarpeen koko yhteiskuntaa koskevissa uudistuksissa. Näin ne kestävät aikaa hallitusten vaihtuessa.

– Siirtymästä saadaan reilu vain, jos sen vaikutukset eri ryhmiin tunnistetaan ja otetaan huomioon demokraattisesti. Se ei kuitenkaan riitä, vaan sosiaaliturvan ohella myös verotuksella ja palveluilla on tasattava sekä siirtymän hyötyjä että haittoja. Tämä tulisi ottaa huomioon nyt, kun Suomi valmistelee ensimmäisten joukossa sosiaalista ilmastosuunnitelmaa, Janne M. Korhonen esittää.