Suomi toimi Afganistanissa YK:n valtuuttamassa ISAF-operaatiossa vuosina 2002-2021. Puolustusministeriö antaa eduskunnalle tämän vuoden lopulla vielä laajemman yhteenvedon toiminnan koko saldosta, mutta ensimmäinen lyhyt selvitysversio julkaistiin nyt. (Sen voi ladata tästä linkistä.)

Operaatio maksoi Suomelle 315 miljoonaa euroa. Kalleimmat ajat olivat 2009-2013, jolloin rahaa meni vuosittain 25-39 miljoonaa euroa. Kokonaissumma on silti vain muutamia promilleja länsimaiden koko ISAF:iin upottamista rahoista.

Selvityksessä myönnetään, että Suomi pääsi moneen muuhun länsimaahan verrattuna Afganistanista suhteellisen vähillä omilla tappioilla. Silti kaksi suomalaista kuoli ja 15 haavoittui, ja tämä on ministeriön mielestä kallis hinta.

SUOMALAISTEN OSALLISTUMISEN luonne alkoi muuttua 2010-luvun taitteessa. Kun operaation alkuvaiheessa päätehtävänä oli jälleenrakennuksen ja lasten kouluunpääsyn tukeminen, loppuvuosina suomalaissotilaat joutuivat entistä enemmän suojelemaan itseään ja paikallisia sodankäynnin keskellä. Kriisinhallinta muuttui enemmän sotimisen hallinnaksi.

Suomen viranomaiset ja poliittiset päättäjät kieltäytyivät koko 2010-luvun ajan jyrkästi nimittämästä Afganistanissa oloa sodaksi, vaikka de facto suomalaiset olivat täysin sodankaltaisissa oloissa ja yhteenotoissa talebanien kanssa.

TÄMÄ RISTIRIITA näkyy ministeriön selvityksessäkin.

Sota, jota ei saanut kuitenkaan sanoa sodaksi, opetti puolustusvoimille hyvin paljon etenkin sotilaiden hengissäpysymisen keinoista modernilla taistelukentällä.

Kenttälääkintätaidot ja käytännöt harppasivat nykyaikaan, samoin sotilaiden tarvitsemat silmä-, polvi- ja muut suojavarusteet huomattiin elintärkeiksi.

Myös karmeuksia nähneiden sotilaiden psykososiaalisen tuen tarve ymmärretään nyt paremmin, selvityksessä sanotaan.

Todellisuudessa tämä ymmärrys ei yksinään riitä. Uusille kriisinhallintasotilaille jälkihoitopalvelut ovat kunnossa, mutta monilta Afganistanissa olleilta veteraaneilta puuttuu yhä matalan kynnyksen tukipalveluita, koska ministeriöltä ei ole herunut niille rahaa.

Suomen puolustusvoimien nykyinen hyvä tieto- ja taitotaso on selvityksen mukaan pitkälti perua Afganistanissa pärjäämisestä. Samoin kyky operoida taistelutilanteissakin muiden Nato-maiden joukkojen kanssa opittiin nimenomaan Afganistanissa.

Imagollistakin hyötyä tuli: suomalaisiin sotilaisiin ja heidän kykyihinsä opittiin luottamaan Nato-esikunnissakin.

Viime kesällä yllättänyt operaation jälkinäytös, suomalaisille töitä tehneiden ihmisten nouto talebanien valtaamasta Kabulista olisi voinut päättyä kehnosti, mutta Suomi osoitti siinä harvinaisen hyvää improvisointikykyä.

Vuoden 2021 elokuussa tehty Kabulin lentokentän evakuointi oli tärkeä poliittisen päätöksenteon sujuvoittamisen etappi. Presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta tekivät ennätysvauhdilla päätöksen suomalaissotilaiden lähettämisestä ulkomaiselle pelastuskeikalle.

Puolustusvoimien kokoama erikoisjoukko hoiti tehtävänsä vähäeleisen tehokkaasti, kuten pitikin, ja sai siitä ansaittua kiitosta.

KOKONAAN OMA LUKUNSA olisi pohtia, mitä haittapuolia ISAF-operaatiosta oli Afganistanin kansalle.

Selvityksessä myönnetään yleisellä tasolla, että kansainvälisten joukkojen toiminnasta aiheutui 19 vuoden aikana myös siviileille paljon ihmishenkien menetyksiä ja omaisuuden tuhoa. Suomalaisten osuutta tästä ei käsitellä.

Ministeriö myöntää myös auliisti, että länsiliittouma epäonnistui maan olojen vakauttamisessa ja Taleban-liikkeen torjumisessa.

Joukkojen tukema paikallishallinto osoittautui korruptoituneeksi. Länsiliittoumalta puuttui selvityksen mukaan myös riittävä kulttuurinen ymmärrys maan olosuhteista ja klaanirakenteista.

Fiaskon syiden arvioiminen ei puolustusministeriön mielestä kuitenkaan ole heidän tehtävänsä. Selvitys korostaa, että Afganistania ei kannata pitää ainoana verrokkina, kun Suomi harkitsee seuraaviin mahdollisiin suuriin kriisinhallintaoperaatioihin lähtemistä. Jokainen toimialue on erilainen.

Tästä näkökulmasta ISAF on suomalaiseen tapaan ajateltuna eräänlainen kriisinhallinnan “erillisoperaatio”, joka vain sattui menemään jo alusta alkaen siviiliväestön kannalta pieleen.