Perhehoitoliitto ry:n mukaan Suomessa lastensuojelun sijaishuolto on huomattavasti laitospainotteisempaa kuin Ruotsissa ja Norjassa. Liiton tiedotteessa kerrotaan lastensuojelun sijaishuollon laitos- ja perhehoidon kokonaiskustannusten kasvaneen Suomessa jopa 75 prosenttia vuosina 2015-24.

Vuonna 2024 ne olivat jo yhteensä 1,2 miljardia euroa.

– Perhehoito sijaisperheissä olisi laitoshoitoa inhimillisempi ja edullisempi tapa järjestää lapsen asuminen oman kotinsa ulkopuolella, sanoo Suhonen kannanotossaan.

PERHEHOIDON osuuden kasvattamisen puolesta puhuu Suhosen mukaan taloudellisten hyötyjen lisäksi vahvasti sen inhimillisyys.

– Sijaisperheissä lapset saavat elää mahdollisimman tavallista perhearkea, mihin laitosolosuhteissa ei ole mahdollisuutta. Myös lastensuojelulain mukaan perhehoito on lapsen kannalta tärkeä sijaishuollon muoto.

Lastensuojelussa huostaanotto on viimesijaisin toimi lapsen turvallisen kasvuympäristön takaamiseksi. 9-vuotiaan Timo Suhosen ja hänen veljensä kohdalla se tarkoitti taas yhtä pakoa tupakantumppien, lasinsirujen, likaisten vaatteiden ja tyhjän jääkaapin keskeltä isovanhemmille.

Sinne veljekset sillä kertaa jäivät täysi-ikäisiksi asti, koska alkoholisoituneet sekakäyttäjävanhemmat eivät pystyneet heistä huolehtimaan.

– Haluan puhua näistä asioista, koska samanlaisia 9-vuotiaita on Suomessa yhä ihan liikaa – ja antaa myös toivoa. En ole katkera ja ehdin tehdä sovinnon vanhempieni kanssa, ennen kuin he menehtyivät päihteisiin, kertoo Suhonen Demokraatille.

Suhosen mukaan lastensuojelussa voitaisiin arvioida vahvemmin huostaanoton mahdollisuus myös lapsen sukulaisille.

– Eli läheissijoitus olisi aidosti oltava ensisijaisesti harkittava vaihtoehto, ja lapsen isovanhemmat voisivat kuulua ensimmäisinä läpikäytäviin vaihtoehtoihin.

KAIKILLA ei ole toimivia sukulaissuhteita tai sijoitus ei onnistu muista syistä. Joskus laitossijoitus on myös ainoa vaihtoehto, jos lapsen tai nuoren päihde-, mielenterveys- tai käytösongelmat ovat liian vaikeita hoidettavaksi muuten.

Suhonen myöntää tämän, mutta ihmettelee, miksi Suomessa laitossijoitukset ovat moninkertaisia verrattuna Ruotsiin ja Norjaan, jotka ovat hyvin samankaltaisia pohjoismaisia yhteiskuntia rakenteineen.

– Onko laitossijoituksista tullut täällä helpoin vaihtoehto, tai peräti bisnes joillekin? Suhonen haastaa.

Huostaanotto on toimi, jota ei tehdä kevein perustein. Suhonenkin korostaa sen pelastaneen hänet, mutta hänen mukaansa Suomessa tulisi myös aktiivisesti kannustaa ja etsiä lapsille sopivia ja tasapainoisia sijaisperheitä.

– Olemme kovasti takamatkalla pohjoismaisiin naapureihimme verrattuna. Suomea on muutettava tässäkin enemmän lapsiystävälliseksi. Erittäin tärkeää on myös se, etteivät lapset saa olla enää hallituksen leikkauslistalla.

SUHONEN muistuttaa, että lapsiperheköyhyys ja kasautuvat taloudellis-sosiaaliset ongelmat lisäävät todennäköisesti lastensuojelun tarvetta ja huostaanottojen määrää.

Viimeksi hallitus nosti jälkihuollon ikärajaa, ja toimeentulotuen leikkaukset voivat vaikeuttaa juuri itsenäistyneiden lastensuojelunuorten tilannetta ja esimerkiksi opiskelua.

Kokonaisuudistuksen myötä Kela on kiristänyt merkittävästi jälkihuollon asiakkaiden toimeentulotuen saamisen ehtoja. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen on jättänyt hallitukselle asiasta kirjallisen kysymyksen.

Suhonenkin pitää leikkauksia jälkihuoltoon ”järjettöminä”.

– Itse muutin 19-vuotiaana silloisen tyttöystäväni kanssa yhteen, sain töitä ja elämä lähti rullaamaan. Mutta läheskään kaikkien tilanne ja mahdollisuudet eivät ole yhtä hyvät, etenkään nykyisin. Siitä, että jälkihuolto lyödään kaiken jälkeen laimin, ei hyödy kukaan: ei nuori, yhteiskunta eikä valtio.

Juttua ja ingressiä muokattu klo 18.11: lisätty Timo Suhosen kommentit Demokraatille.