– Nykyisin osa asiakasmaksuista on määritelty asetuksissa, osasta ei ole mitään säädöksiä. Tämä näkyy erityisesti vanhusten ja vammaisten palveluissa, joissa maksut vaihtelevat huomattavasti kunnittain.

Hänen mukaansa palveluasumisessa säädöksiä tai edes yhtenäisiä käytäntöjä ei ole, joten palvelupakettien hinnoittelu ja sisältö vaihtelevat lähes mielivaltaisesti. Mäkisalo-Ropponen arvioi, että näissä ongelmissa lakiesitys parantaa ihmisten yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa.

– Lakiesitys sisältää kuitenkin vakavia puutteita ja heikennyksiäkin. Etenkin terveyskeskusmaksujen nousu on merkittävä heikennys. Jo tällä hetkellä Suomessa on korkeat asiakasmaksut.

Hän painottaa, että Helsingin kaupungin kokemukset terveyskeskusmaksujen poistamisesta ovat myönteisiä ja siihen suuntaan tulisi pyrkiä koko maassa.

– Maksuista luopuminen kaventaisi hyvinvointi- ja terveyseroja ja toisi pitkällä aikavälillä säästöjä raskaampien ja kalliimpien palvelujen käytön vähentyessä.

Myös sairaanhoitajakäyntien maksuista määritellään jatkossa laissa. Mäkisalo-Ropponen odottaa, että yhä useampi kunta ryhtyy laskuttamaan näistäkin käynneistä. Tällä hetkellä väestöosuudella mitattuna 40 prosenttia kunnista perii hoitajakäynneistä maksun.

– Esimerkiksi monet vähävaraiset diabeetikot ovat kertoneet, että he käyvät sairaanhoitajan vastaanotolla maksun takia harvemmin. Tämä on huonoa kehitystä, sillä diabeteshoitajien säännölliset tarkastukset ovat tehokas keino vähentää kalliita ja toimintakykyä heikentäviä lisäsairauksia, Mäkisalo-Ropponen muistuttaa.