Kansanedustajat paljastavat uutuuskirjassa: Tämä on yhä tehokkain vaalikampanjan muoto

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman tapasi kansalaisia Rauman torilla elokuun puolivälissä.

Uutuuskirjan Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 –kirjan kirjoittajat ovat haastatelleet 20 kansanedustajaa ja puoluesihteeriä. Haastattelujen pohjalta tutkijat Erkka Railo ja Sini Ruohonen piirtävät kuva suomalaisen kansanedustajan vaalikampanjan arjesta 2000-luvun Suomessa.

Kirjoittajien mukaan 70 vuoden kuluessa vaalikampanjoinnin kova ydin on säilynyt yllättävän samanlaisena.

– 1940-luvulla vaalikampanjaa käynyt henkilö tunnistaisi helposti 2000-luvun ehdokkaan ja hänen ongelmansa tekniikan ja yhteiskunnan muuttumisesta huolimatta, Railo ja Ruohonen kirjoittavat.

Kaikkien haastateltujen kansanedustajien mukaan tehokkain vaalikampanjan muoto on edelleen kansalaisten henkilökohtainen tapaaminen, siitäkin huolimatta että myös netti ja sosiaalinen media ovat astuneet kuvaan mukaan.

Uuden vuosituhannen menestyneille kampanjoille on ollut yhteistä yllätyksellisyys, visuaalisuus, hauskuus ja kyky olla läsnä siellä, missä ihmiset ovat.

Kun puolueiden organisaation merkitys eduskuntakampanjassa on vähentynyt, tilalle on tullut iso tukiryhmä.

Ehdokkaiden tukiryhmät jakautuvat kirjoittajien mukaan usein kahteen osaan. Ytimessä on lähimpien avustajien ryhmä, jonka koko pienimmillään on tavallisesti 10–20 henkeä. He osallistuvat kampanjan suunnitteluun ja päivittäiseen pyörittämiseen. Tukiryhmän ulkokehällä on toinen joukko, joka voi osallistua yksittäisiin tapahtumiin tai esimerkiksi lahjoittaa rahaa. Parhaimmillaan ulkokehän tukiryhmään kuuluu jopa toistasataa ihmistä.

– Tukiryhmä eroaa merkittävällä tavalla aikaisemmasta puolueorganisaatiosta, joka järjesti vaalitilaisuuksia piireissä. Tärkein ero on, että kansanedustaja johtaa itse tukiryhmäänsä. Tästä seuraa, että tukiryhmissä tiivistyvät kansanedustajan johtajan kyvyt, Railo ja Ruohonen katsovat.

Heidän mukaansa ehdokkaiden on kyettävä motivoimaan tukiryhmänsä luomalla mielikuva yhteisestä ponnistuksesta tärkeän asian saavuttamiseksi.

Kampanjan ja muun ajan raja on häilyvä.

Kirjaa varten haastatellut katsovat, että 2000-luvulla puolue ja sen aate eivät enää motivoi ihmisiä, vaan ehdokkaan on itse kyettävä motivoimaan tukijansa: ” – – ajan henki suosii tällaista projektikeskeisyyttä ja henkilökeskeisyyttä, ja eduskuntavaali on näitä molempia parhaimmillaan. Siinä on alku ja loppu ja siinä sitoudutaan ihmiseen, eikä mihinkään möhkälemäiseen instituutioon, kuten puolueeseen”, eräs haastateltu kuvaa.

Verrattuna sodanjälkeiseen aikaan 2000-luvulla puolueiden tarjoama tuki ja koordinaatio kansanedustajaehdokkaille on vähäistä. Puolueet kuitenkin tarjoavat yhä muun muassa koulutusta, jossa käydään läpi vaalikampanjan arkea, antavat tietoa puolueen poliittisista linjauksista ja koordinoivat ehdokkaiden sanomaa kansalaisille. Puolueet myös luovat yhtenäisen graafisen ilmeen sekä kokoavat ehdokkaita yhteisiin vaalijulisteisiin ja -mainoksiin.

Haastatellut ehdokkaat pitivät vanhempia kansanedustajia tärkeämpinä avun lähteinä kuin omaa puoluettaan.

Railo ja Ruohonen summaavat, että 70 vuoden kuluessa eduskuntavaalikampanjat ovat muuttuneet paljon. Niistä on tullut eräänlaista jatkuvaa kommunikaatiota kansalaisten kanssa. Varsinaisen vaalikampanjan ja muun ajan raja on muuttunut häilyväksi.

Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

Mikkelikin tyrmää Sipilän valinnanvapausesityksen 

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Satu Taavitsainen.

Mikkelin kaupunginhallitus on tänään päättänyt lausunnosta maan hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapautta koskevasta lakiesityksestä.

Kaupunginhallitus suhtautuu kriittisesti valinnanvapauslakiin ja sen mahdollisuuksiin kaventaa väestön hyvinvointi- ja terveyseroja, pienentää kustannusten kasvua sekä turvata riittävät keskussairaalatasoiset päivystyspalvelut Etelä-Savon maakunnassa. Valinnanvapauslaki johtaa toteutuessaan haastavimmassa asemassa olevien ihmisten aseman heikkenemiseen.

SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Satu Taavitsaisen (sd.) mukaan SDP:n kannanotot Mikkelin kaupungin lausuntoon valinnanvapauslaista huomioitiin. Kaupunginhallitus oli yksimielinen siitä, ettei kaavailtu markkinamalli vähennä väestön hyvinvointi- ja terveyseroja. Erityisesti paljon palveluita tarvitsevien asema heikkenisi, sanoo Taavitsainen.

-Ei ole oikein, että maan hallitus on valmis ajamaan esitystä, joka lisää eriarvoisuutta ja kasvattaa terveysmenoja. Sote-uudistuksen punaisen langan pitää olla nykyisten palveluiden parantaminen erityisesti vanhusten, vammaisten, lasten ja työttömien ihmisten osalta. He eivät ole työterveyshuollon piirissä ja heitä varten sote-uudistusta tehdään.

SDP:n valtuustoryhmän varapuheenjohtajan, kaupunginhallituksen jäsenen Soile Kuitusen mukaan kaupunginhallituksella on valinnanvapauslain suhteen erityinen huoli Mikkelin keskussairaalan laajan päivystyksen säilymisestä maakunnassa.

-Mikäli erikoissairaanhoidon palvelut avataan kilpailulle ja niihin myönnetään asiakasseteleitä, uhkaa julkisesti järjestettyä erikoissairaanhoitoa rapautuminen. Mitä järkeä on tuhota suomalaisen soten parhain osa, erikoissairaanhoito? Kuitunen kysyy.

SDP haluaa toteuttaa vastuullista politiikkaa, koska lopulta kaikista haavoittuvimmista väestöryhmistä ja esimerkiksi suuronnettomuuksien sattuessa vastuu on julkisella sektorilla. Tästä syystä laaja päivystys tarvitaan Etelä-Savon maakunnassa.

Mikkeliläisten asukkaiden aivan aiheellinen huoli kohdistuu siihen, että palveluista ei tulekaan sote-uudistuksen myötä paremmin saavutettavia ja sujuvampia, vaan yhä monimutkaisempia.

-Tärkeä sote-uudistuksen onnistumisen mittari on se, toimivatko jatkossa ihmisten tarvitsemat palvelut matalalla kynnyksellä, yksilöllisesti ja oikea-aikaisesti sekä maksuttomasti, päättävät Taavitsainen ja Kuitunen.

Keskustelua aiheesta

Palola jatkaa STTK:n kipparina – ”Poliitikot hoitakoot oman rootelinsa, työmarkkinajärjestöt omansa”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola (oikealla) onnitteli Antti Rinnettä ja Rauno Vesivaloa, jotka palkittiin kultaisella ansiomerkillä STTK:n uuden edustajiston järjestäytymiskokouksessa Helsingissä tiistaina.

Antti Palola jatkaa STTK:n puheenjohtajana. Hänen kautensa kestää joulukuuhun 2021 asti. Valinnan teki tänään kokoontunut STTK:n uusi edustajisto eikä Palolalla ollut vastaehdokkaita.

Palola, 58, valittiin STTK:n puheenjohtajaksi neljä vuotta sitten. Hän on koulutukseltaan merikapteeni ja työskennellyt ennen STTK:ta muun muassa Palkansaajajärjestö Pardian puheenjohtajana ja Suomen Laivanpäällystöliiton varatoiminnanjohtajana.

STTK nostaa edunvalvontansa ja yhteiskunnallisen vaikuttamistyönsä kärkihankkeiksi alkaneella edustajistokaudella työelämälainsäädännön, perusturvan uudistamisen, eläkeasiat, tasa-arvotyön ja hallitusohjelmavaikuttamisen.

Antti Palola painottaa sopimusyhteiskunnan merkitystä muuttuvassa työmarkkinoiden toimintaympäristössä.

– Keskusjärjestöt eivät näillä näkymin neuvottele työehdoista vaan se on liittojen työtä. Työmarkkinatoiminnassa paras tulos saavutetaan pitkäjänteisellä työskentelyllä, ei poukkoilulla tai riitelyllä. Muuttuvissakin oloissa uskon neuvotteluun ja sopimiseen.

Palola varoittaa jatkossakaan poliitikkoja sotkeutumasta työmarkkina-asioihin.

– Sekä lyhyt että pitkä historia osoittavat, että siitä ei seuraa mitään hyvää. Poliitikot hoitakoot oman rootelinsa, työmarkkinajärjestöt omansa. Kumpaakin tarvitaan ja hyvää yhteistyötä, mutta ei katteettomia lupauksia eikä jyrkkää vastakkainasettelua.

STTK ei tingi työ- ja virkaehtosopimuksista eikä yleissitovuudesta työmarkkinasopimusten turvaajana.

STTK:n mielestä työelämää ja sosiaaliturvaa on kehitettävä, mutta järkevästi ja maltilla.

– Työelämän muutos on nopeaa, mutta toimivia rakenteita ei pidä lyhytnäköisesti lähteä hajottamaan.

Myös sopimusjärjestelmän on elettävä ajassa ja sitä on kehitettävä vastaamaan työmarkkinoiden muutoksia.

– Uskon paikallisen sopimisen lisääntyvän, mutta senkin maltilla ja hallitusti. Vähimmäisehdot on turvattava, eikä STTK tingi työ- ja virkaehtosopimuksista eikä yleissitovuudesta työmarkkinasopimusten turvaajana, Palola tiivistää.

Uutta Forssan ohjelmaa ei tule – eikä sellaista tarvita

Sosialidemokraattien tilaisuuksissa palataan usein perimmäisten kysymysten ääreen. Forssan ohjelman tavoitteet on saavutettu ja politiikan uutta suuntaa etsitään kuumeisesti. Myös mediassa huoli sosialidemokratian tilasta on jopa liikuttavan laaja.

Maailman muuttuessa yhä nopeammin myös pitkän tähtäimen suunnitelmien rakentaminen vaikeutuu. Nopeasti kehittyvässä maailmassa jopa yrityksillä on vaikeuksia hahmottaa ja ennustaa oman erikoisalansa kehitystä. Samaan aikaan SDP:n odotetaan tekevän vastaava temppu kokonaisvaltaisesti yhteiskunnalle.

Tehtävä on mahdoton. Siksi uuden Forssan ohjelman perään haikailu onkin syytä lopettaa.

Unelmoimalla uudesta uljaasta toimenpideohjelmasta me sosialidemokraatit ajamme itsemme ahtaaseen umpikujaan, josta on vaikea päästä pois. Puhumalla toistuvasti hukassa olevista tavoitteistamme me luomme itseään toteuttavan ennustuksen siitä, ettei sosialidemokratialle ole suomalaisille mitään tarjottavaa. Näin ei kuitenkaan ole.

Uuden Forssan ohjelman perään haikailu on syytä lopettaa.

Menneisyydessä poliittisilla päätöksillä on asetettu yhteiskunnalle raamit, joiden puitteissa ihmisten pitää toimia. Nykytilassa poliittisten päätösten suhteellinen valta heikkenee ja siten ne eivät aina vaikuta suoraan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tulevaisuudessa SDP:n tulisi tunnistaa todelliset vaikuttamisen paikat ja tarjota ihmisille vaihtoehtoja siitä, kuinka päätöksillä pystytään vauhdittamaan ja toisaalta estämään suuria kehityskulkuja.

Puolueen on muokattava joustavasti omia kantojaan ja tarjottava visioissaan esimerkiksi työn murrokseen, ilmastonmuutokseen, digitaaliseen kehitykseen ja kaupungistumiseen liittyen arvopohjaista ohjausta.

Konkreettinen esimerkki tällaisesta politiikasta nähtiin muutama viikko sitten, kun Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar esitti kaupunkiin yöpormestaria. Yhteiskunta pyörii jo nyt lähes ympärivuorokautisesti ja tulevaisuudessa vauhdin voidaan olettaa kiihtyvän. Yöpormestari-ehdotus on hyvä esimerkki siitä, kuinka kieltämisen sijaan vallitsevan kehityksen varjopuolet tunnistetaan ja niihin reagoidaan.

SDP menestyy tulevaisuudessa, kun se tarjoaa parhaan mahdollisen vaihtoehdon kansalaisille siitä, miten sen tekemillä päätöksillä voidaan rakentaa parempi elämä suurien kehityskulkujen myllertäessä koko yhteiskuntaa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Syntyi luottamus, että paikallisesti pystytään sopimaan palkankorotuksista” – hiihtokeskusten ja ohjelmapalveluiden työriita ohi

Kuva: Lehtikuva

Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa ovat hyväksyneet valtakunnansovittelija Minna Helteen sovintoehdotuksen hiihtokeskusten ja ohjelmapalveluiden työriidassa.

Riidan syynä olivat erityisesti näkemyserot palkkaratkaisusta. Työnantaja reagoi työsuluilla, jotka alkoivat 8. joulukuuta. Ne päättyvät nyt sovun synnyttyä. Osapuolet sopivat jo maanantaina, että täksi päiväksi suunnitellut työsulut perutaan.

PAMin puheenjohtaja Ann Selin pitää ratkaisua tasapainoisena.

Hiihtokeskus- ja ohjelmapalvelualojen neuvottelut ja sovittelu tapahtuivat poikkeuksellisissa olosuhteissa, joten Selin pitää ratkaisuun pääsyä kaikkien kannalta voittona.

– Ratkaisun syntyminen näytti välillä lähes mahdottomalta. Onneksi löysimme yhdessä alan luottamusmiesten kanssa ratkaisun avaimet paikallisesta sopimisesta, jonka myös työnantajat olivat valmiita hyväksymään, Selin toteaa.

Sekä hiihtokeskusalan että ohjelmapalvelualan sopimusratkaisut ovat kaksivuotisia (1.11.2017–31.10.2019). Sopimukset sisältävät kummallekin vuodelle palkankorotukset, jotka ensisijaisesti neuvotellaan paikallisesti vuosittain 15. tammikuuta mennessä.

– Sovittelun aikana syntyi luottamus siihen, että paikallisesti pystytään sopimaan palkankorotuksista. Tämä mahdollisti sopimusratkaisujen hyväksymisen, Selin perustelee.

Ohjelmapalvelualalle mahdollistettiin joustavammat työaikajärjestelyt, jotka neuvotellaan paikallisesti. Joustojen ehtona oli alalle kokonaan uutena tulevat ilta- ja yötyölisät.

Uskomme siihen, että palkoista on mahdollista päästä sopuun paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

Kummankin alan työehtosopimuksiin tulee uusia kirjauksia työhyvinvoinnin edistämisestä ja väkivallan ehkäisemisestä. Lisäksi hiihtokeskusalalla kehitetään palkkausjärjestelmää sopimuskauden aikana.

Selin pitää ratkaisua soveltuvana juuri näille toimialoille.

– Näillä aloilla on perinteitä paikallisesta sopimisesta, josta osoituksena esimerkiksi hiihtokeskusalan paikallisesti sovittava vuosityöaikajärjestelmä, Selin toteaa.

Suuri osa alojen vakituisista työntekijöistä työskentelee yrityksissä, joissa on totuttu yhteistyöhön.

– Uskomme siihen, että palkoista on mahdollista päästä sopuun paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Kuten sovintoesityksessä sanotaan, tarkoituksena on löytää kunkin yrityksen tai työpaikan sekä sen henkilöstön tilannetta ja tarpeita vastaava palkkaratkaisu, Selin korostaa.

Hän luottaa siihen, että valtaosa alan työntekijöistä tulee paikallisten sopimusten piirin, joissa palkkaratkaisu on työntekijöiden kannalta hyvä.

Sopimuksissa on sovittu niin sanotusta perälaudasta, joka takaa kaikille alan työntekijöille 1,6 % palkankorotukset, jos paikallisesti ei päästä sopimukseen tai, jos yritykseen ei vielä ole valittu luottamusmiestä, jota paikallinen sopiminen edellyttää.