Kansanedustajat paljastavat uutuuskirjassa: Tämä on yhä tehokkain vaalikampanjan muoto

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman tapasi kansalaisia Rauman torilla elokuun puolivälissä.

Uutuuskirjan Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 –kirjan kirjoittajat ovat haastatelleet 20 kansanedustajaa ja puoluesihteeriä. Haastattelujen pohjalta tutkijat Erkka Railo ja Sini Ruohonen piirtävät kuva suomalaisen kansanedustajan vaalikampanjan arjesta 2000-luvun Suomessa.

Kirjoittajien mukaan 70 vuoden kuluessa vaalikampanjoinnin kova ydin on säilynyt yllättävän samanlaisena.

– 1940-luvulla vaalikampanjaa käynyt henkilö tunnistaisi helposti 2000-luvun ehdokkaan ja hänen ongelmansa tekniikan ja yhteiskunnan muuttumisesta huolimatta, Railo ja Ruohonen kirjoittavat.

Kaikkien haastateltujen kansanedustajien mukaan tehokkain vaalikampanjan muoto on edelleen kansalaisten henkilökohtainen tapaaminen, siitäkin huolimatta että myös netti ja sosiaalinen media ovat astuneet kuvaan mukaan.

Uuden vuosituhannen menestyneille kampanjoille on ollut yhteistä yllätyksellisyys, visuaalisuus, hauskuus ja kyky olla läsnä siellä, missä ihmiset ovat.

Kun puolueiden organisaation merkitys eduskuntakampanjassa on vähentynyt, tilalle on tullut iso tukiryhmä.

Ehdokkaiden tukiryhmät jakautuvat kirjoittajien mukaan usein kahteen osaan. Ytimessä on lähimpien avustajien ryhmä, jonka koko pienimmillään on tavallisesti 10–20 henkeä. He osallistuvat kampanjan suunnitteluun ja päivittäiseen pyörittämiseen. Tukiryhmän ulkokehällä on toinen joukko, joka voi osallistua yksittäisiin tapahtumiin tai esimerkiksi lahjoittaa rahaa. Parhaimmillaan ulkokehän tukiryhmään kuuluu jopa toistasataa ihmistä.

– Tukiryhmä eroaa merkittävällä tavalla aikaisemmasta puolueorganisaatiosta, joka järjesti vaalitilaisuuksia piireissä. Tärkein ero on, että kansanedustaja johtaa itse tukiryhmäänsä. Tästä seuraa, että tukiryhmissä tiivistyvät kansanedustajan johtajan kyvyt, Railo ja Ruohonen katsovat.

Heidän mukaansa ehdokkaiden on kyettävä motivoimaan tukiryhmänsä luomalla mielikuva yhteisestä ponnistuksesta tärkeän asian saavuttamiseksi.

Kampanjan ja muun ajan raja on häilyvä.

Kirjaa varten haastatellut katsovat, että 2000-luvulla puolue ja sen aate eivät enää motivoi ihmisiä, vaan ehdokkaan on itse kyettävä motivoimaan tukijansa: ” – – ajan henki suosii tällaista projektikeskeisyyttä ja henkilökeskeisyyttä, ja eduskuntavaali on näitä molempia parhaimmillaan. Siinä on alku ja loppu ja siinä sitoudutaan ihmiseen, eikä mihinkään möhkälemäiseen instituutioon, kuten puolueeseen”, eräs haastateltu kuvaa.

Verrattuna sodanjälkeiseen aikaan 2000-luvulla puolueiden tarjoama tuki ja koordinaatio kansanedustajaehdokkaille on vähäistä. Puolueet kuitenkin tarjoavat yhä muun muassa koulutusta, jossa käydään läpi vaalikampanjan arkea, antavat tietoa puolueen poliittisista linjauksista ja koordinoivat ehdokkaiden sanomaa kansalaisille. Puolueet myös luovat yhtenäisen graafisen ilmeen sekä kokoavat ehdokkaita yhteisiin vaalijulisteisiin ja -mainoksiin.

Haastatellut ehdokkaat pitivät vanhempia kansanedustajia tärkeämpinä avun lähteinä kuin omaa puoluettaan.

Railo ja Ruohonen summaavat, että 70 vuoden kuluessa eduskuntavaalikampanjat ovat muuttuneet paljon. Niistä on tullut eräänlaista jatkuvaa kommunikaatiota kansalaisten kanssa. Varsinaisen vaalikampanjan ja muun ajan raja on muuttunut häilyväksi.

Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

”Älykäs ja kansainvälinen ajattelija” — SDP:n ex-kansanedustaja haluaa Timo Harakan ehdolle

Kirjoittaja on kansanedustaja ja sd-ryhmän verovastaava.

Tikkurilan Työväenyhdistyksen puheenjohtaja, SDP:n entinen kansanedustaja Säde Tahvanainen toivoo, että Timo Harakka lähtee SDP:n puheenjohtajakisaan.

Tahvanaisen mukaan puolue kaipaa linjakeskustelua ja sisäistä sparrausta.

— Puheenjohtaja valitaan kolmen vuoden välein puoluekokouksessa eikä ole olemassa ”jonkun jo valmiiksi läänittämää paikkaa”. Viime puoluekokous, jossa Antti Rinne haastoi Jutta Urpilaisen ja voitti kisan, itse asiassa juuri osoitti tämän.

Tahvanaisen mielestä demokraattinen puolue sietää kunnon kilvoittelua ja äänestyksen puheenjohtajuudesta.

Hän kuvailee Harakkaa älykkääksi ja kansainväliseksi ajattelijaksi, joka on tuonut poliittiseen keskusteluun punnittuja puheenvuoroja ja teräviä poliittisia kannanottoja.

— Hän kykenee vetämään linjaa ja osaa keskustella eri areenoilla. Harakka ei jää tv-väittelyissä vastustajien jalkoihin. Siksi kannustan häntä matkaan.

Lännen Media uutisoi tänään, että Harakka kertoo ensi viikolla, pyrkiikö hän SDP:n puheenjohtajaksi.

– Kannustusta ja kannatusta on tullut aivan valtavasti. Minulle vahva tuki tarkoittaa sitä, että suhtaudun asiaan kaikella vakavuudella, Harakka sanoo.

Toistaiseksi vain istuva puheenjohtaja Rinne on ilmoittanut, että tavoittelee johtopaikkaa myös seuraavalle kaudelle. Harakan lisäksi kansanedustaja Tytti Tuppurainen harkitsee vielä.

SDP:n puoluekokous pidetään Lahdessa helmikuun alussa. Tahvanainen on puoluekokousedustaja.

Ex-ministeri: ”Eriarvoistumisen ehkäisyä on katsottava poikamaisten silmälasien läpi”

Kuva: Jukka-Pekka Flander

 

SDP:n kansanedustaja Tarja Filatov vaatii, että poikien hyvinvointiin ryhdyttäisiin kiinnittämään enemmän huomiota.

Hän muistuttaa, että muun muassa lapsibarometri kertoo pieniä poikia kehuttavan kotona selvästi vähemmän kuin tyttöjä. Myös Pisa-tutkimukset kertovat, ett tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä on selvä ero. Lisäksi ilman toisen asteen ammattitutkintoa on paljon enemmän nuoria miehiä kuin naisia.

─ Nämä sukupuolten väliset erot, vaativat kiinnittämään erityistä huomiota poikien asemaan. Juhlapuheet eivät riitä, vaan tarvitaan konkreettisia toimia. Eriarvoistumisen ehkäisyä on katsottava poikamaisten silmälasien läpi. Vastausten löytäminen ei ole helppoa, mutta niitä on etsittävä. Kyse ei ole tyttöjen tai poikien paremmuudesta. Kyse on siitä, miten asenteet, palvelut ja toimintaympäristöt tukevat erilaisia ihmisiä eteenpäin, Filatov toteaa.

Filatov muistuttaa, että nuorten miesten ja ikääntyneiden miesten työllisyysasteessa on parantamista. Sen taustalta löytyy jo lapsuudesta, nuoruudesta ja koulutusvaiheessa syntyvät erot. Miehet ovat Filatovin mukaan äärimmäinen sukupuoli. He löytyvät maan huipulta ja vaikeimmin syrjäytyneiltä poluilta.

─ Tasa-arvopolitiikassa on kiinnitettävä enemmän huomiota poikien asemaan ja hyvinvointiin. Siis pidettävä poikien puolta. Tarvitaan erityinen työryhmä, joka ottaa huomioon poikien tarpeet ja etsii keinoja, joilla poikia tuetaan nykyistä peremmin, Filatov esittää.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

SDP:n varapuheenjohtaja: Sipilä demarien linjalle

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

SDP:n kansanedustaja Krista Kiuru on tyytyväinen muutokseen pääministeri Juha Sipilän suhtautumisessa niin sanottujen vakuutuskuorten verokohteluun. Sipilä kommentoi Ylen Ykkösaamussa lauantaina niiden sijoituskohteiden verokohtelua, joiden tuoton verotusta voidaan lykätä jopa vuosikymmenten päähän.

Kiurun mukaan sosialidemokraatit ovat jo lähes kaksi vuotta vaatineet tällaisten sijoituskohteiden vääristyneeseen verotukseen puuttumista muun muassa vaihtoehtobudjeteissaan.

Kiurun mukaan kyseessä on selkeästi verojärjestelmän epäoikeudenmukaisesta porsaanreiästä.

─ Pääministeri Sipilä totesi selväsanaisesti, että jos valtiovarainministeriön virkamiehet esittävät, ei hänellä ole mitään sitä vastaan, että vakuutuskuorten kaltaisten sijoituskohteiden verokohteluun puututaan. Aikaisemminhan esimerkiksi valtiovarainministeriön vero-osaston ylijohtaja Terhi Järvikare on pitänyt nykytilannetta monin tavoin ongelmallisena, Kiuru sanoo kannanotossaan.

Kiurun mielestä on tärkeää, että verotuksen oikeudenmukaisuudesta ja avoimuudesta pidetään kiinni. Myös sosialidemokraattien linja on tältä osin Kiurun mielestä selkeä ja perustuu näihin tavoitteisiin. Hän toivoo, että myös hallitus pyrkisi kohti aidosti oikeudenmukaista ja avointa verojärjestelmää konkreettisilla teoilla.

─ Verotuksen avoimuus on uskottavan verojärjestelmän perusta. Mikäli verotuksestaan kertoo ajoissa avoimesti, ei mitään epäselvyyksiä tai kysymyksiä pitäisi silloin ilmetä esimerkiksi julkisuudessa. Sama pätee myös pääministeriin, jonka ei olisi tarvinnut puolustautua nyt nähdyllä tavalla, mikäli hän olisi kertonut alusta asti avoimesti omistuksistaan ja niiden verokohtelusta, Kiuru päättää.

Keskustelua aiheesta

Razmyar hämmästyi Sokoksen turkiskohusta: ”Markkinat muuttuvat”

Kuva: Kari Hulkko
Nasima Razmyar yllättyi turkiskohusta.

SDP:n kansanedustaja Nasima Razmyar ottaa kantaa keskusteluun kauppaketju Sokoksen päätökseen turkisten myynnin lopettamisesta. Razmyarin mielestä päätöksessä ei ole mitään yllättävää tai dramaattista. Hän hämmästelee, miten tietyt poliittiset voimat haluavat tehdä politiikkaa täysin luonnollisella ja markkinoiden muutoksesta viestivällä kauppaketjun päätöksellä.

─ Markkinat muuttuvat, kuluttajatottumukset muuttuvat, ihmiset muuttuvat. Lähikauppoihin tulee lihatiskin viereen vegehylly, ei siksi, että se olisi välttämättä yhteiskunnallinen kannanotto, vaan koska tarpeeksi moni ihminen haluaa ostaa kaupasta nyhtökauraa ja vihiksiä. Samasta ilmiöstä on kyse Lidlin päätöksessä luopua häkkikananmunista ja Sokoksen päätöksessä luopua turkiksista: tavallisten ihmisten ostopäätöksillä eli kysynnällä, on muokattu tarjontaa, Razmyar toteaa.

Razmyarin mielestä kuluttajatottumusten muutos eettisempään suuntaan antaa paljon uusia mahdollisuuksia myös suomalaiselle tuotannolle ja yritystoiminnalle. Muutosta ei pitäisi siksi keinotekoisesti vastustaa, vaan pyrkiä löytämään siitä uusia menestyksen eväitä.

─ Ei kannata haikailla menneeseen vaan katsoa rohkeasti eteenpäin. Valitettavasti houkutus puolustaa vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja on joillekin ylitsepääsemätön este maailman muutoksen tarkastelemiselle, Razmyar päättää.

”Reformi on oikeasti leikkaus – ei uudistus”

Kuva: Lehtikuva / Irene Stachon
SDP:n kansanedustaja Maria Tolppanen paheksuu hallituksen työttömyysturvaleikkauksia.

Kansanedustaja Maria Tolppanen (sd.) ei hyväksy sitä, että hallitus on tekemässä runsaasti uudistuksia, eli reformeja työttömyysturvaan. Ikävää asiassa on se, että nämä reformit tarkoittavat leikkauksia ja perustuvat hyvin pitkälle säästöihin. Hallitus on jo ajanut läpi lakeja, jotka eivät suoranaisesti liity työttömyysturvaan, mutta kaventavat silti työttömän toimeentuloa.

–  Esimerkiksi indeksien leikkaaminen ja etuuksien jäädyttäminen pienentävät työttömyyspäivärahaa ja lapsikorotuksia. Lisäksi hallitus ajoi läpi lain, jonka mukaan korotetun ansio-osan taso laskee. Kun tähän lisätään se, että ansiopäivärahan kestoa lyhennetään ja rahatonta omavastuuaikaa pidennetään, ei työttömän osa ole helppo, Tolppanen sanoo.

Työttömyyspäivärahan kestoa halutaan lyhentää alle 58 vuotiailta 500 päivästä 400 päivään ja niiltä, joilla työhistoriaa on vähemmän kuin 3 vuotta, kestoa halutaan lyhentää 300 päivään. Omavastuuaika eli alkukarenssi pitenee 5 päivästä 7 päivään.

– Sipilän hallitus perustelee näitä reformejaan työttömyysturvan uudistamisella, säästöillä ja työllisyyden lisäämisellä. Minä haluaisin tietää, kuinka monta uutta työpaikkaa saadaan leikkaamalla työttömyysturvaa?  Toki hallitus on tuomassa täysin uudentyyppisiäkin elementtejä työttömyyden hoitoon. Työttömille nimittäin tulee pakollinen kolmen kuukauden välein tehtävä määräaikaishaastattelu.

Laskelmien mukaan uusia haastattelukertoja tulee vuodessa lisää liki miljoona.

– Uskomaton määrä, mihin työvoimatoimistojen resurssit eivät tule riittämään. Tämä on talonpoikaisjärjellä ajateltuna hukkaan heitettyä rahaa. Työvoimatoimistot eivät

selviydy tästä, vaikka koko henkilökunta valjastettaisiin juttutuokioihin, Tolppanen toteaa.