Kansanedustajat paljastavat uutuuskirjassa: Tämä on yhä tehokkain vaalikampanjan muoto

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman tapasi kansalaisia Rauman torilla elokuun puolivälissä.

Uutuuskirjan Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 –kirjan kirjoittajat ovat haastatelleet 20 kansanedustajaa ja puoluesihteeriä. Haastattelujen pohjalta tutkijat Erkka Railo ja Sini Ruohonen piirtävät kuva suomalaisen kansanedustajan vaalikampanjan arjesta 2000-luvun Suomessa.

Kirjoittajien mukaan 70 vuoden kuluessa vaalikampanjoinnin kova ydin on säilynyt yllättävän samanlaisena.

– 1940-luvulla vaalikampanjaa käynyt henkilö tunnistaisi helposti 2000-luvun ehdokkaan ja hänen ongelmansa tekniikan ja yhteiskunnan muuttumisesta huolimatta, Railo ja Ruohonen kirjoittavat.

Kaikkien haastateltujen kansanedustajien mukaan tehokkain vaalikampanjan muoto on edelleen kansalaisten henkilökohtainen tapaaminen, siitäkin huolimatta että myös netti ja sosiaalinen media ovat astuneet kuvaan mukaan.

Uuden vuosituhannen menestyneille kampanjoille on ollut yhteistä yllätyksellisyys, visuaalisuus, hauskuus ja kyky olla läsnä siellä, missä ihmiset ovat.

Kun puolueiden organisaation merkitys eduskuntakampanjassa on vähentynyt, tilalle on tullut iso tukiryhmä.

Ehdokkaiden tukiryhmät jakautuvat kirjoittajien mukaan usein kahteen osaan. Ytimessä on lähimpien avustajien ryhmä, jonka koko pienimmillään on tavallisesti 10–20 henkeä. He osallistuvat kampanjan suunnitteluun ja päivittäiseen pyörittämiseen. Tukiryhmän ulkokehällä on toinen joukko, joka voi osallistua yksittäisiin tapahtumiin tai esimerkiksi lahjoittaa rahaa. Parhaimmillaan ulkokehän tukiryhmään kuuluu jopa toistasataa ihmistä.

– Tukiryhmä eroaa merkittävällä tavalla aikaisemmasta puolueorganisaatiosta, joka järjesti vaalitilaisuuksia piireissä. Tärkein ero on, että kansanedustaja johtaa itse tukiryhmäänsä. Tästä seuraa, että tukiryhmissä tiivistyvät kansanedustajan johtajan kyvyt, Railo ja Ruohonen katsovat.

Heidän mukaansa ehdokkaiden on kyettävä motivoimaan tukiryhmänsä luomalla mielikuva yhteisestä ponnistuksesta tärkeän asian saavuttamiseksi.

Kampanjan ja muun ajan raja on häilyvä.

Kirjaa varten haastatellut katsovat, että 2000-luvulla puolue ja sen aate eivät enää motivoi ihmisiä, vaan ehdokkaan on itse kyettävä motivoimaan tukijansa: ” – – ajan henki suosii tällaista projektikeskeisyyttä ja henkilökeskeisyyttä, ja eduskuntavaali on näitä molempia parhaimmillaan. Siinä on alku ja loppu ja siinä sitoudutaan ihmiseen, eikä mihinkään möhkälemäiseen instituutioon, kuten puolueeseen”, eräs haastateltu kuvaa.

Verrattuna sodanjälkeiseen aikaan 2000-luvulla puolueiden tarjoama tuki ja koordinaatio kansanedustajaehdokkaille on vähäistä. Puolueet kuitenkin tarjoavat yhä muun muassa koulutusta, jossa käydään läpi vaalikampanjan arkea, antavat tietoa puolueen poliittisista linjauksista ja koordinoivat ehdokkaiden sanomaa kansalaisille. Puolueet myös luovat yhtenäisen graafisen ilmeen sekä kokoavat ehdokkaita yhteisiin vaalijulisteisiin ja -mainoksiin.

Haastatellut ehdokkaat pitivät vanhempia kansanedustajia tärkeämpinä avun lähteinä kuin omaa puoluettaan.

Railo ja Ruohonen summaavat, että 70 vuoden kuluessa eduskuntavaalikampanjat ovat muuttuneet paljon. Niistä on tullut eräänlaista jatkuvaa kommunikaatiota kansalaisten kanssa. Varsinaisen vaalikampanjan ja muun ajan raja on muuttunut häilyväksi.

Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

SDP:n Urpilainen: Oppositio mukaan valmistelemaan Suomen EU-puheenjohtajuuskautta

Kuva: Lehtikuva

Kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.) haluaisi opposition mukaan valmistelemaan heinäkuussa 2019 alkavaa Suomen EU-puheenjohtajakautta. Hän perusteli kantaansa MTV Uutisextra -ohjelmassa tulevien eduskuntavaalien ajankohdalla.

– Sitä ennen käydään eduskuntavaalit ja hallitusneuvottelut, jolloin Sipilän hallitus valmistelee puheenjohtajuuskauden ohjelman, mutta uusi hallitus toimeenpanee sen ja on puheenjohtaja.

– Ohjelma pitäisi valmistella parlamentaarisesti erillisessä työryhmässä yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, että sillä olisi aidosti laaja poliittinen tuki, Urpilainen sanoi MTV Uutisextrassa lauantaina illalla.

Hän piti mahdollisena, että uusi hallitus saattaisi muussa tapauksessa joutua johtamaan EU:ta sellaisella ohjelmalla, mitä se ei kannata.

Keskustelua aiheesta

”Pieni sitkeä kansa on harvinainen isojen kansallisvaltioiden joukossa” – Kansanedustaja osallistuu 100-vuotiaan Viron juhlintaan ”sydän herkkänä”

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO Raigo Pajula

Suomalaisten ja virolaisten itsenäisyyspäivän vietossa on yhtäläisyyksiä, mutta suomalaiset ovat juhlinnassaan pidättyvämpiä, toteaa Viron itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin paikan päällä osallistuva kansanedustaja, eduskunnan Viro-ystävyysryhmän puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.)

– Eestissä on hyvin isänmaallista menoa. Ihmiset tuntevat syvällä sydämessään suurta ylpeyttä ja sisua olla eestiläinen. Taustalla on historian vaikeat vuodet, jotka vähintään kaikki yli kolmikymppiset täällä muistavat.

– Mutta itsenäisyys on hyvin iloinen asia, jota ihmiset osaavat juhlia hyvin railakkaasti. Iloinen tunnelma on julki kirjoitettu käyttäytymismuoto pienistä lapsista iäkkäisiin. Suomessa ollaan pidättyvämpiä, itsekin Virossa asunut Kiuru sanoo.

Hän aloitti satavuotisjuhlat osallistumalla aamulla puoli kahdeksan aikaan Toompean linnoitukseen kuuluvan Hermannin tornin eli Pikk Hermannin luona tapahtuvaan perinteiseen lipunnostoon. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan tapahtuma oli valtiollinen. Paikalla oli Kiurun mukaan tuhansia ihmisiä kuuntelemaan Viron parlamentin puhemiehen Eiki Nestorin puhetta ja laulamassa yhteislauluja juuri sillä alueella, joka liittyy Viron laulavaan vallankumokseen.

”Presidentti Ilves on oivallisesti sanonut, että itsenäisyys on ihme ja samaa mieltä olen minäkin.”

– Tunnelma oli mahtava. Parlamentin vieressä oleva puisto oli aivan täynnä ihmisiä. Kaikki osasivat laulut, ihmisillä oli lippuja ja kansallispukuja, korkeakouluopiskelijoilla oli omat lakkinsa ja lippunsa. Kyllä siinä vähän sydän herkkänä oli.

Kun Viro itsenäistyi, juurin kukaan ei uskonut sen siihen pystyvän.

– Pieni sitkeä kansa on hyvin harvinainen isojen kansallisvaltioiden joukossa. Presidentti Ilves on oivallisesti sanonut, että itsenäisyys on ihme ja samaa mieltä olen minäkin.

Viron sataanvuoteen mahtuu pitkä neuvostomiehitys ja sitä edeltänyt sodanaikainen saksalaismiehitys. Kiurun mukaan historia näkyy muun muassa virolaisten tavassa hahmottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

– Täällä oli tänään iso sotaväen paraati, jossa oli mukana myös liittolaisia. Aika monella oli käsissään pieniä Nato-lippuja, jollaisia Suomessa ei ole totuttu näkemään. Se kertoo virolaisten suuresta halusta kuulua kansainvälisiin yhteisöihin kuten EU:hun ja Natoon. Niiden arvoa ei oikeastaan kyseenalaisteta missään. Se on hyvin erilaista kuin suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa.

Tavallisten kansalaisen itsenäisyysjuhlinta tuo mieleen Suomen. Kuten Suomessa myös Virossa katsotaan itsenäisyyspäivän iltana kotona televisiota. Puoli seitsemältä ihmiset katsovat presidentin puhetta, joka on Kiurun mukaan hyvin samantyylinen kuin Suomessa. Puheen jälkeen alkaa televisioitu itsenäisyysjuhla, johon osallistuu tänä vuonna 1500 kutsuvierasta.

”Samanlaiset lähtökohdat johtivat hyvin erilaisiin tuloksiin Suomessa ja Virossa.”

– Virossa ei juhlita aina samassa paikassa, vaan juhla kiertää eri puolilla Eestiä. Tänä vuonna ollaan Emajoen äärellä Tartossa, mistä monet itsenäisyyslaulut kertovat. Juhlassa ei ole niinkään kyse puvuista vaan ihmiset katsovat enemmänkin sitä, keitä paikalle on kutsuttu. Viron yleisradio lähettää sieltä kuusi tuntia suoraa lähetystä.

Vieraiden esittelyn ja kättelyn jälkeen alkaa konserttiosuus ja sitten on luvassa vastaanotto ja tanssit.

– Tämä on hyvin pitkälti perheiden päivä, ihmiset vetäytyvät kotiin ruuan ja juoman ääreen ja katsovat juhlaa televisiosta.

Kiuru hahmottaa Suomen ja Viron tarinoissa paljon samaa. Kertomukset kuitenkin etenivät eri suuntiin. Suomi säilytti itsenäisyytensä, Viro miehitettiin pitkäksi ajaksi.

– Samanlaiset lähtökohdat johtivat hyvin erilaisiin tuloksiin Suomessa ja Virossa. Kaikista miehityksistä on jäänyt jälkeen myös ihmisiä ja vähemmistöjä, jotka vaikuttavat siihen miten Virossa tehdään yhteiskuntapolitiikkaa.

Keskustelua aiheesta

Jungner ideoi vaihtoehdon kansanedustajien sopeutumiseläkkeelle – 76 884 euron läksiäislahja

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Entinen SDP-poliitikko, viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner ehdottaa Verkkouutisten kolumnissaan keinoja disruption lisäämiseksi politiikassa. Disruptiolla tarkoitetaan innovaatiota, joka haastaa perinteiset toimintatavat ja antaa tilaa uusille, luoville ratkaisuille.

Eräs Jungnerin ehdotuksista liittyy kansanedustajan toimen muuttamiseen määräaikaiseksi niin, että kukin edustaja voisi istua kolme kautta peräkkäin. Sen jälkeen edessä olisi pakollinen välikausi. Hänellä on idea myös kohuttuun sopeutumisjärjestelmään, joka korvaisi nykyiset sopeutumiseläkkeet.

Kansanedustajan palkkio on 6407 euroa kuukaudessa.

– Muutetaan sopeutumisjärjestelmää siten, että ensimmäisen kauden jälkeen vapaaehtoisesti luopuva saa lähtiessään korvauksena vuoden palkan, kahden kauden jälkeen puolen vuoden palkan ja kolmen kauden jälkeen ei mitään.

– Vaaleissa pudonneille avataan ansiosidonnainen työttömuusturva, joka tällä hetkellä ei ole mahdollista, Jungner kirjoittaa.

Kun kansanedusajan palkkio on ensimmäisellä kaudella 6407 euroa kuukaudessa, vapaaehtoisesti luopuva edustaja saisi Jugnerin mallissa eduskunnalta 76 884 euron arvoisen läksiäislahjan.

Keskustelua aiheesta

Yli 600 000 työikäistä peruskoulun varassa – SAK:n johtaja pidentäisi oppivelvollisuutta

Kuva: Jari Soini

SAK:n johtaja Matti Huutola perää uusia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Huutolan mukaan työllistymisen kulmakiviä ovat osaaminen, asunnot ja liikenneyhteydet sekä julkiset palvelut.

Työttömyysaste on Suomessa pysytellyt korkeana työllisyyden edistymisestä huolimatta. Työttömät saattavat olla eri puolella Suomea kuin työpaikat eikä heillä välttämättä ole sellaista osaamista, jota työelämässä tarvitaan.

– Suomessa on edelleen yli 600 000 työikäistä pelkän perusasteen koulutuksen varassa. Osaamista voidaan kohentaa muun muassa pidentämällä oppivelvollisuutta sekä helpottamalla opiskelua työn ohessa ja työttömänä, Huutola sanoo.

”Hallituksen toimet eivät ole sosiaalisesti oikeudenmukaisia.”

Kohtaanto-ongelmaa Huutola vähentäisi asunto- ja liikennepolitiikalla.

– Työpaikkojen saavutettavuus varmistetaan, kun asunnot rakennetaan oikeisiin paikkoihin ja liikenneyhteydet pidetään kunnossa. Myös varhaiskasvatuksesta, vanhustenhoidosta ja muista julkisista palveluista on pidettävä huolta, jotta työssäkäynti on mahdollista, Jyväskylässä Talvi-tapahtumassa lauantaina puhunut Huutola sanoo.

Hän arvostelee hallitusta vääriin asioihin keskittymisestä. Hallitus on Huutolan mukaan työllisyyspolitiikassaan painottanut aktiivimallin kaltaisia kepityksiä, jotka työllistymisen sijaan johtavat työttömien köyhtymiseen.

– Hallituksen toimet eivät ole sosiaalisesti oikeudenmukaisia eivätkä poliittisesti kestäviä.

IS: Pohjois-Koreassa käväissyt ulkoministeri ei nähnyt kultahiihtoa – ”Saat tähän soinismin”

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Kun Iivo Niskanen voitti 50 kilometrin olympiakultaa, ulkoministeri Timo Soini (sin.) oli kenraalitapaamisessa Etelä- ja Pohjois-Koreoiden rajalla. Ilta-Sanomien mukaan Soini kertoi käväisseensä Pohjois-Korean puolelle. Soini valitteli, ettei hän nähnyt Niskasen hiihtoa paikan päällä Pyeongchangissa.

– Sovitut virkatehtävät menevät edelle, mutta sain koko ajan puhelimeen tilanneraportteja ja naisten kisan näen sunnuntaina stadionilla, Soini kommentoi Ilta-Sanomille.

Lehden mukaan Soini liittyi myöhemmin Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon seuraan pyeongchangilaisessa baarissa.

”Onhan se suomalaiselle iso päivä.”

Terho lupasi aiemmin Twitterissä ”vetäisevänsä arhinmäet”, jos Niskanen voittaa kultaa. Hän viittasi entisen kulttuuriministerin Paavo Arhinmäen (vas.) esiintymiseen päihtyneenä Sotshin olympialaisissa, jossa Arhinmäki juhli Suomen jääkiekkomaajoukkueen pronssimitalia.

Myös Soini antoi ymmärtää olympiakullan koskettaneen häntä.

– Saat tähän soinismin. Perinteisellä pärjää aina. Viidenkympin olympiakulta perinteisellä, onhan se suomalaiselle iso päivä, Soini kommentoi Ilta-Sanomille.