Tämän vuoksi Suojelupoliisi tekisi valiokunnan jäseniksi ehdotetuille laajan turvallisuusselvityksen. Se koskisi myös valiokuntaan tarjolla olevien kansanedustajien läheisiä.

Kansanedustajille kaavailtu turvallisuusselvitys jakaa puolueita, kuten Iltalehti on aiemmin laajasti kartoittanut.

Tästä artikkelista ilmenee, että siihen suhtautuvat hyvin skeptisesti myös perustuslakiasiantuntijat. Kyseessä olisi maassamme täysin uudenlainen puuttuminen parlamentarismiin ja sen ytimeen.

Perustuslaissa todetaan kansanedustajan riippumattomuudesta muun muassa, että hän on ”velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset”. Lisäksi perustuslaki sanoo, että ”kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan”.

– Tämäntyyppiset säännökset ilmaisevat kansanedustajan erityistä asemaa ja riippumattomuutta. Ajatus että kansanedustajalle asetetaan joitain vaatimuksia tai tehtäviä ulkopuolelta, on tietysti hankala, Veli-Pekka Viljanen totesi keväällä.

Perustuslakivaliokunta käsittelee tällä viikolla hallituksen esitystä laiksi tiedustelutoiminnan valvonnasta sekä asiaan liittyvää puhemiesneuvoston ehdotusta eduskunnan työjärjestyksen muutoksiksi.

Tänään tiistaina valiokunnassa kävivät kuultavana professorit, perustuslakiasiantuntijat Tuomas Ojanen ja Juha Lavapuro.

Ojanen toteaa, että siitä ei pääse yli eikä ympäri, että laaja turvallisuusselvitys on ongelma perustuslain säännösten näkökulmasta.

– Säännökset lähtevät kuitenkin siitä, ettei perustuslaissa aseteta kansanedustajille tai valiokuntatyöskentelylle mitään erillisiä kelpoisuustyyppisiä vaatimuksia. Tällaisten erityisvaatimusten asettaminen kansanedustajille on perustuslaille tuntematonta, Ojanen toteaa ja muistuttaa samaan hengenvetoon, että perustuslaissa säädetään myös eduskunnan asemasta ylimpänä valtioelimenä.

Ojasen mukaan ongelmallista on myös se, että turvallisuusselvityksen tekisi Supo. Eli kyseessä olisi sama viranomainen, jota tiedusteluvalvontavaliokunta valvoisi. Yhtä lailla esimerkiksi pääesikunta voisi olla osallinen kuviossa, jossa turvallisuusselvitystä tehtäisiin.

– Valvonnan kohteet pääsisivät tämän kautta ainakin jossain määrin vaikuttamaan siihen, keitä sinne valittaisiin, Ojanen huomauttaa.

Ojasta ei vakuuta sekään, että hallituksen esityksessä korostetaan, etteivät Supon kansanedustajasta antaman turvallisuusselvityksen lopputulemat ole sitovia. Valiokunnan jäseniä valittaessa voidaan käyttää poliittista harkintaa.

– Jos halutaan välttämättä pitää kiinni siitä, että laaditaan turvallisuusselvitys, ei tunnu olevan oikein mitään ratkaisua, joka poistaisi kaikki ongelmat. Minä en ole ainakaan sellaista voinut keksiä. Perustuslain kannalta ongelmattominta olisi luopua selvityksistä ja luottaa siihen, että kansanedustajilla on kumminkin vaitiolo- ja salassapitovelvoitteita ja niiden rikkomisesta seuraa rikosoikeudellinen vastuu. Ne riittävät takaamaan, että valiokunnan jäsenet toimivat asianmukaisesti niin, ettei tule tietovuotoja.

Turvallisuusselvitykset hankkisi käytännössä eduskunnan puhemies. Asianomaisilta kansanedustajilta olisi pyydettävä kirjallinen suostumus selvityksen hankkimiseksi. Saatuaan selvitykset puhemies keskustelee tarvittaessa jäseneksi ehdotetun kanssa selvitysten mahdollisesti aiheuttamista toimenpiteistä.

Ojasen mukaan ongelmallista olisi, jos puhemiehen kaltainen poliittinen henkilö käyttäisi merkittävää päätösvaltaa turvallisuusselvitysten pohjalta.

– Mitään ei ole sanottu esityksissä säännösperusteisesti siitä, voisiko kansanedustaja päästä selvityttämään tai antamaan oman käsityksensä, onko turvallisuusselvityksessä saatu tieto oikeaa. Eihän Suojelupoliisikaan ole erehtymätön. Laajoissa selvityksissä voidaan selvittää myös henkilön perhe- ja sukulaissuhteita. Siinä voi olla heidänkin arkaluonteisia tietoja pelissä ja niiden tietojen oikeudellisuus eli ei puhuta vain ehdokkaan oikaisuoikeuksista.

2000-luvun alkupuolella pidettiin ongelmallisena käytäntönä sitä, että Supo teki oleskeluluvan tai kansalaisuushakemusten hakijoista turvallisuusselvityksiä. Nämä nimittäin otettiin ikään kuin jumalan sanana kaikissa eri oikeusasteissa. Vuonna 2007 Korkein hallinto-oikeus kuitenkin teki vuosikirjaratkaisun, jonka mukaan ainakin tuomioistuimen on voitava saada perehtyä asianosaiselta salattuun aineistoon sen arvioimiseksi, onko aineiston nojalla tehdyille johtopäätöksille ollut perusteita

Tuomioistuimelle tuli velvollisuus järjestää suljettu istunto, jossa sen tuomarit suljetussa istunnossa tenttasivat Supon edustajia siitä, mihin lausunto perustuu.

– Jos tällaiset linjaukset tuodaan eduskuntamaailmaan, sitäkään ei ole mahdollistettu säännösperusteisesti, että puhemies tenttaisi Supon edustajia. Kansanedustajalle ei olisi oikeutta tulla kuuluksi turvallisuuselvityksen lopputulemasta.

Yksi vaihtoehto ongelman kaventamiseksi voisi olla se, että turvallisuusselvityksen laatiminen laajennettaisiin kaikkiin kansanedustajiin, jotka tekevät työtä salassapidettävien asiakirjojen kanssa. Näin olleen esimerkiksi ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien jäsenten taustat voitaisiin selvittää.

– Se ehkä hiukan vähentäisi problematiikkaa, mutta ei poista perusongelmaa siitä, ettei perustuslaissa aseteta kansansedustajille mitään erityisvaatimuksia.

– Se että puhemiehen sijaan olisi jokin toinen orgaani arvioimassa turvallisuusselvityksiä taasen olisi ristiriidassa niiden perustuslain ja eduskunnan työjärjestyksen kohtien kanssa, jotka lähtevät siitä, että eduskunnassa on tietyt mallit valiokuntien kokoonpanosta päätettäessä. Ei niissä tunneta sellaista mahdollisuutta, että jokin edustajan ulkopuolinen taho alkaisi käyttää päätösvaltaa.

Siviili- ja sotilastiedustelun laillisuusvalvontaa varten perustettaisiin myös kokonaan uusi viranomainen, tiedusteluvalvontavaltuutettu. Ojasen mukaan siitä tulisi nykyesityksellä resursseiltaan ”aivan lilliputti”.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun määrärahat ovat lähes 1,5 miljoonaa vuodessa, kun tiedusteluvalvontavaltuutettu saisi vain 350 000 euroa.

– Sillä ei pitkälti potkita, Ojanen toteaa.

Hän pitää täysin selvänä ja perusteltuna sitä, että Supon kaikki tehtävät on alistettava valvonnalle, jotta voitaisiin valvoa kunnolla esimerkiksi sitä, että tiedusteluvaltuuksia käytetään vain silloin, kun se on välttämätöntä, eivätkä muut keinot riitä.

– Tehtäväkenttä on hirvittävän laaja. Tiedusteluvalvontavaltuutetun tehtävät ja niiden merkitys huomioiden, valtuutetun resursointi on ilmeisen alimitoitettua. Tämä horjuttaa yleisemminkin valvontajärjestelmän uskottavuutta. On ihan selvä, että sitä pitäisi jo tässä vaiheessa resursoida enemmän.

Myös perustuslakiasiantuntija, professori Juha Lavapuro pitää turvallisuusselvityksiä Ojasen tapaan ongelmallisena.

– Meillä on lähdetty siitä, ettei kansanedustajien toiminnalle aseteta edes tosiasiallisia kelpoisuusvaatimuksia. Tosiasiallisesti tämä tuo siihen sellaisen leiman, kun Supo arvioi tai esittää ainakin selvityksen, voiko henkilö toimia yhden eduskunnan tai valiokunnan jäsenenä, hän sanoo.

– Jos perustuslaissa olisi jokin perussäännös, jossa säädettäisin valiokunnan jäsenille asetetuista erityistä luotettavuutta koskevista vaatimuksista ja siellä vihjattaisiin, että edellytetään nuhteettomuutta ja luotettavuutta, silloin tämä voitaisiin säätää lailla työjärjestyksessä. Mutta perustuslaissa ei tällaista perussäännöstä ole, Lavapuro jatkaa.

Sinänsä Lavapuro näkee, että ehdotus turvallisuusselvityksestä on ymmärrettävä, kun käsitellään kansallisen turvallisuuden kannalta merkittäviä asioita.

– Mutta perustuslaissa ei ole sellaista säännöstä, joka antaisi tukea tällaiselle selvitykselle. Sen takia pidän tätä ongelmallisena.

SDP:n kansanedustaja, tiedustelulakien edistymistä seuraavan parlamentaarisen työryhmän jäsen Mika Kari summaa, että perustuslakivaliokunta on tuoreissa lausunnoissaan linjannut lakien säätämisestä pitkälti samalla tavalla kuin SDP:kin on asioista esittänyt.

SDP:lle tärkeää on ollut muun muassa se, että koko Supo toiminta asetetaan parlamentaariseen valvontaan. Näin on käymässä.

– Nyt eletään ratkaisun päiviä myös muiden keskeisten asioiden osalta, joita linjataan parlamentaarisesti. Oma toiveeni on, että yhteistyö eri puolueiden välillä toimii loppuun saakka hyvällä yhteisymmärryksellä ja että kaikki puolueet sitoutuvat siihen, että tavoitteena on saada tasapaino viranomaisten lisääntyvien toimivaltuuksiin ja kansalaisten perusoikeuksien välillä, Mika Kari sanoo.

– Viestintäsalaisuuden suojan on oltava edelleenkin korkealla tasolla ja lain on oltava tarkkarajainen niin, että median, lääkärien, pappien ja asiananajien viestintäsalaisuus kohderyhmiensä kanssa turvataan ja kansalaisille ilmoitetaan jokaisesta aiheettomasta viestintäsalaisuuden loukkaamisesta, Kari linjaa.

Siihen, miten eduskunnasa suhtaudutaan turvallisuusselvityksiin Kari toivoo mahdollisimman suurta eduskuntaryhmien yksimielisyyttä. SDP:n eduskuntaryhmä ei ole vielä tehnyt virallista päätöstä lopullisesta näkemyksestään.

– Mielessä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mielestäni kysymys turvallisuusselvityksistä pitää pohtia huolellisesti ja avoimin mielin, ryhmäjohtaja Antti Lindtman (sd.) totesi Iltalehdessä.

– Euroopassa löytyy maita, jossa turvallisuusselvityksiä tehdään mutta löytyy myös useita maita, kuten vaikkapa Saksa, jossa on noudatettu parlamentaarista linjaa, jonka mukaan eduskunta on ylin päätöksenteon taso eikä kelpoisuutta valiokuntiin rajoiteta viranomaisten toimesta, Mika Kari muotoilee.

– Korostan sitä, että on eduskuntaryhmien tehtävä tehdä linjaus, hän jatkaa.

Kari huomauttaa, ettei laaja turvallisuusselvityskään vastaisi yksiselitteisesti siihen, ettei tiedusteluvalvontavaliokuntaan valittu voisi jälkeenpäin osoittautua epäluotettavaksi toimijaksi.

– Näitä asioita tässä parlamentaarisessa pohdinnassa tulee mielestäni käydä tarkkaan läpi. Lähtökohdan pitää olla se, että valiokuntaan valitaan ainoastaan henkilöitä, joiden osalta luottamuksen taso on korkeinta mahdollista tasoa. Sillä keinoin mahdollistetaan myös valiokunnan jäsenen tiedonsaantimahdollisuus tiedustelu- ja turvallisuusviranomaisilta, Kari sanoo.

Kello 21.50 korjattu Korkein oikeus Korkeimmaksi hallinto-oikeudeksi.