– Silpominen rikkoo tyttöjen oikeutta keholliseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Suomen uudet lakimuutokset ovat merkittävä edistysaskel, mutta pelkkä lainsäädäntö ei riitä. On tärkeää panostaa myös ennaltaehkäisyyn ja koulutukseen, jotta yksikään tyttö ei joutuisi kärsimään, ryhmän puheenjohtaja Pihla Keto-Huovinen (kok.) sanoo tiedotteessa kansainvälisenä silpomisen vastaisena päivänä.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan joka vuosi jopa 4 miljoonaa tyttöä joutuu vaaralle alttiiksi. Sukuelinten silpominen johtaa vakaviin fyysisiin ja psyykkisiin terveyshaittoihin, ja pahimmillaan se voi uhata tytön henkeä.

Vaikka Suomessa ilmiö on marginaalinen, kansainvälisellä yhteistyöllä ja kehitysyhteistyöllä on merkittävä rooli haitallisen perinteen kitkemisessä, tyttöjen oikeudet ja kehitys -ryhmä muistuttaa.

– On ensisijaisen tärkeää, että Suomi jatkaa aktiivista työtään globaalin tasa-arvon ja tyttöjen oikeuksien edistämiseksi kehitysyhteistyöllä. Yhteisöissä, joissa silpominen on yleistä, muutos lähtee sisältä, mutta vaatii ulkopuolista tukea ja resursseja, hän sanoo tiedotteessa.

Ryhmä muistuttaa ennaltaehkäisyn ja sosiaalisten normien muuttamisen tärkeydestä. Maahanmuuttajajärjestöjen tekemä valistustyö sekä koulutukset eri alojen ammattilaisille ovat ryhmän mukaan keskeisessä asemassa myös Suomessa. Näiden toimien rahoitus on kuitenkin viime vuosina ollut leikkauksien kohteena, ryhmä huomauttaa.

– Kehitysyhteistyö ei ole vain hyväntekeväisyyttä, vaan investointi tyttöjen elämään ja tulevaisuuteen sekä mahdollisuuksiin osallistua yhteiskuntaan. Jokainen euro, joka ohjataan silpomisen vastaiseen työhön, vähentää väkivaltaa ja edistää tasa-arvoa globaalisti. Suomen on vahvistettava sitoutumistaan tähän työhön myös osana kansainvälisiä ohjelmia, ryhmän varapuheenjohtaja Hanna Kosonen (kesk.) sanoo.

EDUSKUNNAN tyttöjen oikeudet ja kehitys -ryhmä vaatii, että silpomisen vastaiset toimet priorisoidaan kansainvälisessä kehitysyhteistyössä ja rahoitus työlle varmistetaan.

Toiseksi ryhmä vaatii, että kansallista toimintasuunnitelmaa vahvistetaan ja ammattilaisten koulutukseen panostetaan.

Kolmas ryhmän vaatimus on, että yhteisöjä, erityisesti maahanmuuttajajärjestöjä, tuetaan heidän työskennellessään haitallisten normien muuttamiseksi.