Keskustelussa nousi vahvasti esiin opposition huoli siitä, että sote-palvelut syövät kasvupalveluilta rahat, kun molemmat annetaan maakuntien hoidettaviksi. Rahoja ei nimittäin ole korvamerkitty kasvupalveluihin.

– Kaikki tiedämme soten resurssipaineet. Siellä on hyvin vaikea ennakoida tilanteita, jokin suuri onnettomuus maakunnassa voi sekoittaa sote-budjetin täysin, kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) esimerkiksi sanoi ja kantoi huolta, miten vaikeimmin työllistyvien hallituksen uudistuksissa käy.

Lisäksi voimakasta ihmetystä herätti se, että Suomi hakee työvoimapalveluihin mallia Australiasta ja Isosta-Britanniasta, joissa on toteutettu palveluiden voimakas markkinallistaminen.

– Ministeri Lindström (sin.) te jäätte historiaan henkilönä, joka lopetti työvoimapalvelut. Lopputuloksena on rauniot ja ne tulevat savuamaan teidän jäljiltänne, Heinäluoma jyrisi työministeri Jari Lindströmille.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen muistutti, että kunnissa on on huonoja kokemuksia tilaaja–tuottaja-mallin soveltamisesta työllisyyspalveluissa. Nyt hallitus on kuitenkin erottamassa kasvupalvelulaissa järjestäjän ja tuottajan toisistaan. Eli kyse on virheen toistamisesta.

Sarkkinen totesi myös, että hallituksen esityksessä todetaan, ettei kansainvälisten esimerkkien perusteella yksityinen työvoimapalvelu ole parempaa kuin julkinen. Sarkkisen mielestä hallituksen esityksen taustalla ovatkin ideologiset syyt.
Siitä seuraa pakkoyhtiöittäminen tahi julkisen työvoimapalvelujen totaalinen alasajo.

Hän ihmetteli, miksi hallitus puhuu työllisyyspalvelujen valinnanvapaudesta.

– Mitä se tarkoittaa palveluissa, joihin osallistuminen on tiukasti sanktioitu? hän kysyi.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) huomautti, että uudistuksesssa rahoituspalvelut ovat auki ja samoin se mitä tapahtuu yritys- ja työvoimapalvelulaissa. Lisäksi hallituksen suunnittelemista kasvupalvelupiloteista ei tiedetä, millaisia ne ovat.

– Suomi on saanut kiitosta ja me olemme Euroopan tasollakin palkittu siitä, että meillä on monialaiset työvoimapalvelupisteet, jossa sosiaalitoimi, Kelan kuntoutuspalvelut ja työvoimapolitiikka toimivat yhdessä. Nyt tämä lainsäädäntö puretaan ja ajatus on se, että maakunnat ikään kuin jotenkin osaisivat rakentaa nämä kokonaisuudet, jossa sote-palvelut ja työvoimapalvelut toimivat yhdessä. Mutta kun se asiakas valitsee, mihin sote-palveluihin hän menee, niin miten tämä integraatio tässä mallissa toteutuu, Filatov ihmetteli niin ikään.

Kansanedustaja Ilmari Nurminen (sd.) katsoi hänkin, että hallituksen uudistus yksityistää kasvupalvelut.

Hän tivasi lisätietoja “Australian opintomatkasta, jossa ilmeisesti ministeriön virkamiehet yhdessä yksityisten isojen palveluntuottajien kanssa ovat käyneet”. Demokraatti on uutisoinut konsulttiyrityksen fasilitoiman matkan taustoista täällä.

Nurminen sanoi, että Australiassa työllisyyspalvelut on kokonaan ulkoistettu.

– Australiassa käydään tällä hetkellä vahvasti keskustelua kermankuorinnasta, kysyisinkin minkätasoinen opintomatka valmisteluvaiheessa on tehty Australiaan ja minkä takia Suomen malli näyttääkin vähän Australian mallilta.

Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin mielestä hallituksen tahto on tehdä työvoimapalveluista bisnestä ja luoda 300 miljoonan markkinat, johon siirretään uusia, tällä hetkellä viranomaistyönä suoritettavia tehtäviä.

Andersson hämmästeli, miksei hallituksen esityksestä ilmene, miksi näin tehdään.

– Hallitus toteaa itse, että yksityistä palveluntuottajaa ei voi pitää parempana. Kysyy ei ole ainoastaan Australian matkan yksityiskohdista vaan ennen kaikkea myös, miksi Suomi ottaisi mallia maailman radikaalimmalta yksityistäjältä työvoimapolitiikassa.

Kokoomuksen kansanedustaja Mari-Leena Talvitien mukaan tällä hetkellä ongelmana on se, etteivät työllisyyden hoidon haasteet sekä rahoitus- ja järjestämisvastuu ole samalla organisaatiolla. Hänen mielestään maakuntauudistus ja kasvupalvelu-uudistus korjaavat tilannetta.

Toinen kokoomusedustaja, Arto Satonen luki puheenvuoronsa alkuun hallituksen esityksestä, että yksityisellä tuotannolla voidaan parhaimmillaan päästä 5–15 % parempaan nettotuottavuuteen kuin vastaavalla julkisella tuotannolla. Hän jätti mainitsematta sen, miten hallituksen esityksen seuraava lause kuuluu: “Yksityinen palvelutuotanto ei kuitenkaan ole toteutuskustannuksiltaan välttämättä halvempaa kuin julkinen”.

Satonen osoitti yllättäen myös kritiikkiä hallituksen esitykselle.

– En halua nyt läheä sitä arvostelemaan, mistä on oppia otettu, mutta on kyllä totta, että näissä Australian kokemuksissa vaikeimmin työllistyvien osalta järjestelmä ei ole toiminnut parhaalla mahdollisella tavalla. Minunkin mielestäni kannattaa vielä valiokunnissa tarkastella sitä, onko viisasta että pitkäaikaistyttömät ja ne nuoret ovat käytännössä ilman työkokemusta, että heidän toimintansa kannattaisi olla samassa vai pitäisikö ne eriyttää.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kommentoi tuoreeltaan Satosen puheenvuoroa.

– Olen iloinen, että kokoomuksen johtava työvoimapolitiikan ajattelija Arto Satonen sentään väläytti, että täällä on korjauksia, toivottavasti tämä ajatus leviää hallitukseen, hän sanoi.

– Eikö uudistusten idea pitäisi olla se, että korjataan se mikä ei toimi eikä rikota sitä mikä toimii. Nyt te olette ajamassa alas toimivat työvoiman palvelukeskukset (TYP), joissa nimenomaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat työttömät ovat saaneet palvelua, jota tarvitaan eri sektoreilla sekä erittäin hyviä tuloksia tuottaneet kuntakokeilut. Ja minkä takia? Tässä tulee mieleen, kun hallituksen esitystä katsoo se vanha sanonta, että jos ainut työkalu kädessä on vasara, niin kaikki ongelmat näyttäät nauloilta. Tämä sopii sote-sektoriinkin. Siellä ajatetaan markkinamallia ja yhtiöittämistä, liikenteessä ajetaan ja nyt nämä toimivat pohjoismaiseen malliin perustuvat työvoimapalvelut ollaan ajamassa markkinamalliin ja vaikeimmin työllistyvät jäävät jalkoihin, Lindtman sanoi.

Työministeri Jari Lindström totesi, että uudistusta valmisteltaessa on kuultu ELY- ja TE-keskusten edustajia eri alueilla.

– Valmistelusta saatujen viestien perusteella maakuntamallissa sote- ja kasvupalvelujen yhteensovittamisen nähdään helpottuvan nykyiseen TYP-toimintamalliin verrattuna. Jatkossa sote- ja kasvupalvelujen järjestämisvastuu on yhdellä ja samalla toimijalla eli maakunnalla.

Lindströmin mukaan palvelut sovitetaan yhä yhteen Kelan kuntoutuspalvelujen kanssa ja myös kunnan palvelut voivat olla osa kokonaisuutta. Lindströmin mukaan maakunta voisi organsisoida työllistämistä edistävät monialaiset palvelut esimerkiksi sote-keskuksiin. Sote-keskus voi myös tarjota kasvupalveluja.

– Tällaista on mietitty muun muassa, kun on kysytty vaikeasti työllistyvien ihmisten asemaa. Tässä on paikka tarjota palveluja tällaisille ihmisille. On myös mahdollista että maakunta ostaa palveluja kasvupalveluna työttömille aivan uudenlaisia palvelukokonaisuuksia. Maakunnat itse päättävät kullakin alueella, millaisia palveluja ne sinne haluavat. Maakuntien yleiskatteelinen rahoitus mahdollistaa tällaiset palvelut.

Lintilä kiisti, että hallitus olisi yksityistämässä työllisyyspalveluita. Hänen mukaansa kyse on mahdollisuudesta niihin.

– Oppositiolta tuleva argumentointi, että kaikki yksityistetään on tahditonta. Eikä tässä olla mitään Australian mallia kopioimassa, voitte olla levollisia, Lintilä sanoi.

Silti hallituksen esityksessä, kohdassa jossa pohditaan lain vaikutuksia lukee: “Kirjallisuuslähteiden perusteella voidaan päätellä, että lähinnä Australian ja Ison-Britannian palvelujen laajamittainen yksityistäminen muistuttaa eniten tässä lakiesityksessä ehdotettavaa muutosta.”

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) syytti oppositiota myös siitä, että se ei luota maakuntiin. SDP:n kansanedustaja Sirpa Paatero puolestaan sanoi omassa puheenvuorossaan, että hallitus väheksyy kuntien roolia. Esimerkiksi erilaiset pitkäaikaistyöttömiä hyödyttäneet kuntakokeilut ollaan lopettamassa, Paatero kritisoi.

– Tällä hetkellä kunnat satsaavat noin miljardin työllisyyden hoitoon. Nyt tämä on hallituksen mielestä varaa heittää hukkaan, Paatero hämmästeli.

– Mielenkintoista on verrata Suomea Australiaan, kun meillä olisi Ruotsista Tanskasta ja muista Pohjoismaista loistavia kokemuksia kuntapohjaisesta työllisyyden hoidosta, jonka voisi ottaa väliittömästi käyttöön, Paatero totesi.