Johanna Laisaari on SDP:n ensimmäinen varavaltuutettu Helsingissä. Hän toimii lisäksi kasvatuksen- ja koulutuslautakunnan varajäsenenä ja kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston varapuheenjohtajana.

Helsingissä hän arvostaa kaupungin monimuotoisuutta. Kaupunkiin tutustuvan hän veisi metroajelulle alkaen Siilitieltä ja päättyen Helsingin yliopiston pysäkille, josta matka jatkuisi kävellen Senaatintorin läpi Café Engeliin.

–  Metromatkan aikana vieras näkisi läpileikkauksen kaupungistamme ja sen maisemista. Café Engelin ikkunasta vieras saisi nauttia kauniista Senaatintorista ja sitä reunustavista historiallista rakennuksista, Laisaari kuvailee.

–  Tavoitteeni on ollut nostaa lasten, nuorten ja lapsiperheiden etu mukaan kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon, joka millään tavalla sivuaa lapsia tai nuoria. Lasten ja nuorten oikeuksien huomioimisesta pitää tehdä politiikassa itsestäänselvyys, Laisaari kommentoi.

Lasten ja lapsiperheiden etujen lisäksi tärkeitä teemoja Laisaarelle ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, koulutukseen liittyvät teemat. Nämä nousevat esiin paitsi vapaa-ajalla, myös töissä. Laisaari on lapsioikeuteen erikoistunut lakimies ja varatuomari. Tällä hetkellä Laisaari on virkavapaalla Vantaan kaupungin lastensuojelun lakimiehen tehtävistä ja  työskentelee eduskunnan varapuhemies Tuula Haataisen erityisavustajana.

Myös puoluevalinnassa vaikuttivat samat arvot:

–  Halusin olla mukana puolueessa, jossa pidetään tärkeänä ihmisarvoa, tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja sitä, että heikoimmista huolehditaan, Laisaari kertoo.

Lapsilähtöistä politiikkaa

Johanna Laisaarelle tärkein teema politiikassa ovat lasten oikeudet.

– Minulle politiikka on parhaansa tekemistä yhteisen hyvän eteen. Tuosta yhteisestä hyvästä ihmisillä ja puolueilla on usein erilaisia käsityksiä. Paljon on kuitenkin sellaista, josta me kaikki ovat yhtä mieltä. Politiikanteossa usein lähtökohta on se, mikä erottaa. Minusta nykyistä enemmän pitäisi miettiä, mikä meitä yhdistää, Laisaari kertoo.

Hän toivoo, että vuonna 2025 Helsinki olisi kansainvälinen, houkutteleva, toimiva kaupunki, jossa kaikkien kaupunkilaisten on hyvä asua ja elää. Erityisesti Laisaari toivoo, että silloin kaupungin päättäjät ovat tehneet sellaisia päätöksiä, joiden ansiosta Helsingistä on kehittynyt nykyistä lapsiystävällisempi. Esimerkiksi lasten oikeuksien kunnioittaminen näkyisi kaupungin arjessa.

Toinen teema, jonka Laisaari toivoo muuttuneen vuonna 2025, on lasten ja nuorten eriarvoistumisen väheneminen:

–  Kaikilla alueilla on huomioitu palveluita järjestettäessä lasten ja nuorten arjen sujuvuutta yhdessä heidän kanssaan. Lasten ja nuorten palvelut, kuten varhaiskasvatus, koulu ja harrastaminen, toimivat ja vastaavat heidän yksilöllisiä tarpeitaan. Nuorten osalta asunnottomuutta ei enää Helsingissä ole, hän kertoo.

Tällä hetkellä Laisaari haluaakin erityisesti vaikuttaa siihen, että kaikessa päätöksenteossa arvioidaan päätösten vaikutukset lapsiin ja heidän oikeuksiinsa.

– Näin voimme vaikuttaa, että jokaisella lapsella on mahdollisuus hyvään lapsuuteen, hän sanoo.

Taustalla on Suomen vuonna 1991 ratifioima YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Tämä ihmisoikeussopimus velvoittaa Suomea muun muassa varmistamaan, että maamme lainsäädäntö ja kaikki hallinnolliset määräykset vastaavat kaikilta osin lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita ja määräyksiä. Lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet eivät toteudu itsestään. Niitä on toteutettava aktiivisesti kaikissa lasten ja nuorten kasvuympäristöissä ja heihin vaikuttavassa päätöksenteossa, Laisaari sanoo.

– Sopimuksen tehokas täytäntöönpano edellyttää kokonaisvaltaista, suunnitelmallista ja tavoitteellista työtä sekä kansallisella että kunnallisella tasolla, Laisaari toteaa ja lisää vielä: virkamiehille ja päättäjille pitää antaa koulutusta sopimuksen sisällöstä.

Näiden tavoitteiden toteutumiseksi Suomeen pitää Laisaaren mukaan laatia kansallinen lapsioikeusperustainen lapsistrategia lapsi- ja perhepolitiikan lähtökohdaksi. Strategiaan pitää kirjata julkisen vallan tavoitteet ja toimet lapsen oikeuksien sopimuksen sekä muiden lasten ja nuorten oikeuksien kannalta keskeisten ihmisoikeussopimusten ja perusoikeuksien täytäntöönpanossa.

Lapsistrategian avulla voitaisiin vakiinnuttaa lapsivaikutusten arviointi ja lapsibudjetointi osaksi valtiovallan, kuntien ja maakuntien toimintaa, toteaa Laisaari.