Pietikäisen mukaan komission luonnos metsästrategiasta pikemminkin kärsii kunnianhimon puutteesta kuin liiasta kunnianhimosta. Suomessa on sen sijaan ryhdytty vastustamaan omia aikaisempia tavoitteita.

– Olin ympäristöministerinä Rion ympäristökokouksen (1992) aikaan, Suomi oli silloin radikaaleimpia maita. Olemme taantuneet metsäasioissa niistä ajoista ja vastustamme tavoitteita mitä silloin esitimme. Nyt olisi oikea aika Suomen ja EU:n esittää uudelleen esimerkiksi kansainvälistä metsäsopimusta.

Metsästrategialuonnoksen suomalaisten näkökulmasta kunnianhimoinen yleislinja juontuu Pietikäisen mukaan etupäässä eksponentiaalisesti kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta.

Toinen asia on etenevä lajikato, jota ilmastonmuutos kiihdyttää. Parhaillaan on käynnissä biodiversiteettivuosi ja komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on esittänyt maailmanlaajuista biodiversiteettisopimusta.

Metsäteollisuuden hätähuudon Pietikäinen kokee kumpuavan enemmän metsänomistajilta kuin varsinaisesti liiketoiminnasta.

– Uskon kuin pässi omiin sarviinsa puuhun ja sen mahdollisuuksiin. Enkä ole kuullut, että kukaan muukaan esittäisi kaikkien metsien suojelua. Metsä ja puu ovat hyviä, jos niitä käytetään kestävyyden rajoissa. Siihen kuuluu ilmastonmuutoksen hallinta ja luonnon monimuotoisuus.

Bisneksen kannalta Pietikäinen keskittyisi puun parhaimpaan ja arvokkaimpaan käyttöön. Hän muistuttaa, ettei puun kasvattaminen energiakäyttöön ole hiilineutraalia, vaikka sitä on takavuosina laskettu sellaiseksi. Muutoksen syy on ilmastonmuutoksen kiihtynyt tahti. Seuraavan 30 vuoden aikana tulee sekä rajusti vähentää päästöjä että lisätä nieluja. Jos puuta käytetään nyt merkittävästi energiatuotantoon, metsänkasvu ei meitä ehdi 30 vuoden kuluessa auttamaan.

– Ilmasto ei osaa erottaa pahaa ja hyvää hiilidioksidihiukkasta toisistaan. Luonnontieteellisesti se lämpenee. Ei kannattaisi suosia puun energiakäyttöä vain muita käyttötarkoituksia. Bioenergiaan kannattaa käyttään vain sellainen jäte- ja sivuvirta mikä ei mihinkään muuhun käyttöön sovi.

Pietikäisen meppikollega Petri Sarvamaa (kok.) on arvostellut komission luonnosta yhteisen metsäpolitiikan esittämisestä ympäristö- ja ilmastotoimivaltaan vedoten. Toisin sanoen komissio talloo Sarvamaan mukaan toimivalta-asioissa jäsenvaltioiden varpaille. Pietikäinen ei ymmärrä kritiikkiä.

– Komissiolla ei ole toimivaltaa metsiin, mutta metsässä pätee kaikki ilmastoon ja biodiversiteettiin liittyvä EU-lainsäädäntö. Metsät eivät ole kaiverrettu aukko, minne EU-lainsäädäntö ei ulottuisi.

– Missä se luonnon monimuotoisuus tapahtuisi, jos ei metsissä? Kaupungissako ne metsälajit pitäisi suojella? Tästä on tehty meillä kummallinen juttu.

Myös kritiikki siitä, että Suomi joutuisi metsäisenä maana muita enemmän suojelutoimiin, on Pietikäisen mukaan käsittämätön.

– Paha niitä metsiä on Luxemburgissa suojella. Tämä on tuttu virsi. Puola vastustaa kivihiilen sääntelyä. Saksalaiset ovat raivona autoteollisuuden CO2-päästönormeista. Hollantilaisten mielestä Hollannissa on maailman täydellisin maatalous. Jokaisella on omansa. Homogeenista talouden rakennetta ei ole. Jotkut vaatimukset kohdistuvat enemmän toisiin.

Ilmastonmuutoksen vuosikustannukset uhkaava nousta kymmenessä vuodessa suuremmiksi kuin koronakriisissä. 2040-luvulle tultaessa ne ovat jo nykytahdilla monikymmenkertaiset.

– Tätä taustaa vasten syyttäisin komission metsästrategiaa kunnianhimon puutteesta. Se on oikeilla jäljillä. Vähintäänkin se meidän pitää tehdä.

Jos Suomi on strategian suhteen etukenossa, Pietikäinen uskoo sen tuovan myös taloudellista hyötyä.

– Olen hiukan hämmästynyt Pohjoismaiden pääministereiden julkilausumista. Sanna Marin on kovissa paineissa ja tekee hyvää politiikkaa, mutta tulen kysyneeksi itseltäni, että onko siellä riittävästi hyvää ja osaavaa taustavoimaa ympäristö- ja metsäkysymyksissä, Pietikäinen toteaa.

Heinäkuun metsäkeskustelussa Pietikäinen hahmottaa EU:n elpymispaketista käydyn debatin jälkimaininkeja. Jopa EU:sta eroamista on strategialuonnoksen äärellä pohdittu.

– Joudumme tekemään nämä kaikki asiat, oli sitten EU:ta tai ei.

– Ehkä tämä kesä ja se mitä Kanadassa tapahtuu muuttaa asioita. Sitä ei tajuta, että ei kai tästä ilmastonmuutoksesta ja biodiversiteetistä puhuta vain työläisten ja yritysten kiusaksi, jos 99 prosenttia tutkijoista on samaa mieltä ja siitä on 60 vuotta varoiteltu.

Ilmastopolitiikan hitaudesta tulee Pietikäiselle mieleen tupakkateollisuuden viivytystaistelu suhteessa terveyshaittoihin.

– Mikä siinä on, että muutokset pitää tehdä vasta viimeisen ja vaikeimman kautta. Hankalammin, kalliimmalla ja myöhemmin.

– Teollisuuden osalta nostaisin esiin suuruuteen sairastumisen. Nokialla oli aikanaan samaa. Samoin autoteollisuudella omissa maissaan. Metsäteollisuuden osuus on meillä niin suuri, että ainahan meillä on käyty jonkun sortin metsäsotaa jätevesistä, kloorivalkaisusta tai suojelusta.

(Korjattu 7.7. klo 9.13 Kiinan Kunmingissa on määrä neuvotella biodiversiteettisopimuksesta.)