Politiikka
23.3.2023 12:52 ・ Päivitetty: 23.3.2023 14:59
Kekkosen haamu vaanii – kuka saa puhua Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta?
Suomessa on edelleen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu – ja keskustelunavaus – sementoitu niin harvoihin käsiin, että keskustelua ei usein edes käydä.
Perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Karkeasti yksinkertaistaen työnjako menee niin, että ulkopolitiikka jakaantuu valtioneuvoston johtamiin EU-asioihin ja tasavallan presidentin johtamaan muuhun ulkopolitiikkaan.
Tämä ulko- ja turvallisuuspolitiikan nykyinen marssijärjestys, vallan kahtiajako, on ilmeisesti palanut poliitikkojen mieliin tulikirjaimin, sillä presidentin valtaoikeudet ovat Suomessa päättäjille edelleen arka paikka. Siksi pääministeri Sanna Marinin keskustelunavaus Suomen Hornet-hävittäjien mahdollisesta luovuttamisesta Ukrainaan sai vesilasin myrskyämään. Kyseessä oli Marinin vastaus toimittajan kysymykseen tiedotustilaisuudessa.
Marinin Hornet-avauksen kommentointia seuratessa ei enää ihmettele, miksi Suomessa keskusteltiin Nato-jäsenyydestä siitä oikeasti keskustelematta noin 30 vuotta.
SUOMESSA presidentillä on edelleen vahva rooli ulkopolitiikassa ja etenkin turvallisuuspolitiikassa, vaikka lainsäädännöllä on jo pitkään presidentin valtaa heikennetty ja vastaavasti eduskunnan ja hallituksen roolia vahvistettu. Suomessa presidentit ovat perinteisesti halunneet pitää kiinni ulkopoliittisesta vaikutusvallastaan. Ja jos pääministeri, kuten esimerkiksi Juha Sipilä aikanaan, keskittyy mielummin kotimaan politiikkaan, ei ulkopoliittisen vallan kahtijakoa presidentin ja valtioneuvoston välillä tarvitse testata.
Vielä viime vuonna Suomessa väännettiin esimerkiksi siitä, edustaako presidentti vai pääministeri maata Naton huippukokouksissa. Tämä vääntö päättyi presidentin hyväksi. Muun muassa eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Satu Hassi (vihr.) tulkitsee tältä osin perustuslakia niin, että Suomen kokousedustaja on tasavallan presidentti.
Suomessa on ulkopoliittisilla lautaskiistoilla pitkät perinteet. EU-huippukokousten osallistumisesta – presidentti, pääministeri vaiko lautaset molemmille huippukokouksen illalliselle – väännettiin vuosikausia vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Tuon ajan presidenteistä Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen pitivät tiukasti kiinni presidentin valtaoikeuksista ja vastustivat edustuskäytäntöjen muutosta. Kiista ratkesi vasta vuonna 2009 pääministeri-instituutin voittoon.
Presidentin valtaoikeudet ovat Suomessa päättäjille edelleen arka paikka.
NYT käydyn Hornet-keskustelun taustalla oli kuitenkin vahvasti kotimaan politiikka. Eduskuntavaalien läheisyydessä vastustajaa lyödään kaikella, minkä vain käteen saa.
Lisäkerosiinia keskusteluun saatiin tasavallan presidentin monitulkintaisesta asiaan liittyneestä murahtelusta. Sauli Niinistön suosioprosenteilla hänen kannanottonsa oli kuin kansalaismielipide. Sen takaa oli monen poliitikon helppo huudella. Tosin Niinistö itsekin totesi tällä viikolla MTV:n haastattelussa, että hän ei näe ongelmaa keskustelussa Hornetien käytöstä.
Keskustelu sai tänään lisäkierroksia myös siitä, että Ukraina oli lähettänyt puolustusministeriölle tiedustelun Hornet-hävittäjien saamisesta käyttöönsä. Puolustusministeri Antti Kaikkonen totesi tänään tiedotustilaisuudessa, että kyselyn käsittelyllä ei ole kiire, koska Hornetit tarvitaan vielä lähivuodet Suomen omassa käytössä.
Tässä poliitikkojen Hornet-huutelussa on jeesustelun makua. On ollut jo pitkään tiedossa, että Ukraina tarvitsee nykyistä järeämpää aseapua. Marinin keskustelunavauksen jälkeen Puola ja Slovakia ovat ilmoittaneet venäläisvalmisteisten Mig-hävittäjien luovuttamisesta Ukrainaan.
Juttua muokattu 23.3.klo 16:59. Korjattu Migejä luovuttava Slovenia oikeaksi Slovakiaksi.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.