Sunnuntaina 17. marraskuuta useat mediat uutisoivat, että Yhdysvaltain hallinto oli antanut Ukrainalle sen pitkään toivoman luvan käyttää yhdysvaltalaisia pitkän kantaman ohjuksia iskuihin sotilaskohteisiin Venäjän maaperällä.

Kyse oli Lockheed Martinin valmistamista Atacms-ohjuksista, joiden kantomatka on noin 300 kilometriä.

Venäjä vastasi 21. marraskuuta iskemällä Dnipron kaupunkiin Ukrainassa keskimatkan ballistisella ohjuksella, jonka kantama on tuhansia kilometrejä.

Myös STT on kutsunut Atacms-ohjusta pitkän matkan ohjukseksi, vaikka sen kantama on lyhyempi kuin mainitulla keskipitkän matkan ohjuksella. Onko Atacmsia siis oikein kutsua tällä termillä?

STT kävi asiasta taustakeskusteluja sotilasasiantuntijoiden kanssa. Lyhyt vastaus on, että ohjusten kantamasta käytettävät ilmaisut riippuvat kontekstista.

Ohjusterminologia on paikoin hähmäistä, eikä ole olemassa yhtenäistä, kaikkiin ohjustyyppeihin soveltuvaa luokitusta siitä, mikä on lyhyt tai pitkä kantama.

Esimerkiksi Lockheed Martin itse kutsuu Atacms-ohjusta verkkosivuillaan pitkän kantaman ohjukseksi. STT tiedusteli myös Lockheed Martininilta, onko ohjusta oikein kuvailla uutistekstissä pitkän kantaman ohjukseksi.

-  Kantomatka riippuu kontekstista, yhtiöstä todettiin.

Kyse onkin usein siitä, minkälaisessa asiayhteydessä aseesta puhutaan. Atacms-ohjusta kutsutaan myös tykistöohjukseksi, ja sitä voi esimerkiksi Ukrainan sodan kontekstissa ajatella eräänlaisena tykistön jatkeena.

Koska putkitykistön kantama on vain joitakin kymmeniä kilometrejä, Atacms-ohjuksen jopa 300 kilometrin kantomatka tuo merkittävän lisän tähän epäsuoraan tulenkäyttöön. Asiantuntijoiden mielestä sitä voikin tässä kontekstissa pitää pitkän kantaman ohjuksena.

Ukrainan rintamalla on sodittu monin paikoin jo yli kaksi vuotta muutaman kymmenen kilometrin sisällä. Tässä tilanteessa mahdollisuus iskeä satojen kilometrien päähän on merkittävä ja vaikuttaa tuntuvasti siihen, kuinka lähellä rintamaa Venäjä voi esimerkiksi säilyttää sotilaskalustoa.

JÄREÄMMILLÄ ballistisilla ohjuksilla puolestaan on oma vakiintunut kantamaluokittelunsa, joka perustuu aserajoitussopimuksiin. Tässä luokittelussa lyhyt kantama on alle 1  000 kilometriä, keskimatkan tai keskipitkän matkan ohjukset lentävät 1  000-5  500 kilometriä ja yli 5  500 kilometrin kantomatka tekee ohjuksesta mannertenvälisen.

Venäjän marraskuussa laukaisema ohjus osuu tässä luokittelussa keskihaarukkaan. Myös Atacms on toimintaperiaatteeltaan ballistinen ohjus, mutta suurempien ballististen ohjusten luokittelu ei koske sitä.

TUHANSIA kilometrejä lentävät ballistiset ohjukset on suunniteltu pääasiassa ydinkärkien kuljettamista varten. Tämän vuoksi Venäjän ohjuslaukaisu keräsikin paljon huomiota.

Tuon kokoluokan ballistiset ohjukset käyvät lentoratansa huipulla avaruudessa, ja toiset suurvallat havaitsevat niiden laukaisun. Sen vuoksi ydinasevalloilla on tapana ilmoittaa esimerkiksi ohjuskokeista toisilleen etukäteen, jotta ne eivät aiheuta vääriä hälytyksiä.

Venäjäkin oli antanut Yhdysvalloille ennakkovaroituksen marraskuisesta laukaisusta, yhdysvaltalainen hallintolähde kertoi Semaforille.