Kaukoiskuista keskusteltiin keskiviikkona Kiovassa Yhdysvaltain ja Britannian ulkoministereiden Antony Blinkenin ja David Lammyn vierailulla, mutta ainakaan vielä lupaa ei tullut. Nyt odotukset kohdistuvat Washingtoniin, missä Biden tapaa Britannian pääministerin Keir Starmerin perjantaina.

Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov arvioi torstaina, että päätös iskujen sallimisesta syvälle Venäjälle on jo tehty.

Ukraina on kaivannut lupaa muun muassa siksi, että se voisi iskeä Venäjän tukikohtiin, joista lähetetään lennokkeja tai joista pommikoneet nousevat laukaisemaan ohjuksia ukrainalaiskaupunkeihin. Lännessä on oltu epäröiviä, koska kaukoiskujen sallimisen on ilmeisesti pelätty jälleen kerran voivan johtaa sodan laajenemiseen.

-  Me kävimme aiemmin tämän saman keskustelun tankeista ja olemme puhuneet myös muista kyvykkyyksistä, muistutti Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin viime viikolla Saksan Ramsteinissa.

Keskustelu kaukoiskuista on tarkoittanut käytännössä Ukrainalla jo olevia brittiläisiä Storm Shadow -risteilyohjuksia ja ranskalaisia Scalp-EG-risteilyohjuksia sekä yhdysvaltalaisia Atacms-tykistöohjuksia. Mahdollisia uusia kykyjä olisivat saksalainen Taurus- ja yhdysvaltalainen Jassm-risteilyohjus.

Presidentti Emmanuel Macron viestitti toukokuussa, että Ranskan puolesta Ukraina saa iskeä Venäjällä sellaisiin kohteisiin, joista käsin on hyökätty Ukrainaa vastaan. Tiettävästi Ukraina ei ole ainakaan vielä näin tehnyt, vaan iskut ovat rajoittuneet esimerkiksi Krimille.

Tutkija Minna Ålander Ulkopoliittisesta instituutista ei myöskään usko, että kaukoiskujen salliminen ratkaisi sodan yhdessä yössä. Merkittävää vaikutusta niillä hänen mukaansa kuitenkin kiistatta olisi, koska tähän saakka Venäjä on saanut tukea Ukrainan sotatoimiaan melko rauhassa omalta alueeltaan käsin samalla, kun länsimaat ovat ensi sijassa keskittyneet vahvistamaan Ukrainan ilmapuolustusta.

-  Se on vähän sama kuin antaisi syöpäpotilaalle särkylääkettä, vaikka sen kasvaimen voisi leikata pois, Ålander vertaa.

Yhdysvaltalainen kansainvälisen politiikan professori Stephen Biddle puolestaan muistuttaa sodan tähän mennessä osoittaneen, että Ukrainan saamat uudet kyvyt – kuten Himars-raketinheittimet – ovat alun näyttävien tulosten jälkeen menettäneet tehoaan venäläisten kyettyä sopeutumaan niiden vaikutukseen. Sodan molemmat osapuolet ovat myös osoittaneet voivansa parantaa kykyään torjua vastustajan uusia asejärjestelmiä. Näin voi käydä myös kauas vaikuttavien risteilyohjusten suhteen, Biddle ennustaa.

Ålanderin mukaan juuri lännen oma vitkuttelu on syönyt uusien aseiden tehoa etukäteen. Esimerkiksi kaukoiskujen sallimisesta on nyt puhuttu jo niin kauan, että Venäjällä on ollut ainakin periaatteessa mahdollisuus ja aikaa siirtää tai hajauttaa omia tärkeitä sotilaskohteitaan.

-  Tästä nouseekin kysymys, että miksi heille on sitä aikaa annettu, Ålander sanoo.

NYKYINEN ja aiemmat keskustelut uusien asejärjestelmien antamisesta Ukrainalle ovatkin Ålanderin mielestä olleet hyvin turhauttavia. Ukrainan kykyä taistella on rajoitettu samalla, kun aloite on annettu Venäjälle, hän tiivistää.

Aseavun vatvominen on antanut Venäjälle aivan perustellun syyn epäillä lännen päättäväisyyttä.

-  Sehän lähettää ihan selvän viestin (Venäjälle) siitä, että varovaisuus menee Ukrainan tukemisen edelle ja että riskinsietokyky on lännessä edelleen hyvin matalaa, Ålander sanoo.

Tätä käsitystä ovat hänen mukaansa vahvistaneet myös lännen ylivarovaiset kommentit Nato-maiden ilmatilaan eksyneistä Venäjän lennokeista. Tämä on omiaan nakertamaan myös lännen omaa pelotetta, mikä voi Ålanderin mukaan houkutella Venäjän koettelemaan länsimaiden päättäväisyyttä tosissaan joskus tulevaisuudessa

– Ja sitähän olisi hyvä välttää, että Venäjä lähtee testaamaan eskalaation mahdollisuuksia, Ålander huomauttaa.

PRESIDENTTI Joe Biden antoi toukokuussa Ukrainalle rajoitetun luvan iskeä länsiaseilla Venäjän puolelle, kun sieltä hyökänneet joukot uhkasivat vakavasti Harkovan kaupunkia. Amerikkalaistutkijat Samuel Charap ja Jeremy Shapiro kirjoittivat pian tämän jälkeen, että Yhdysvallat on antanut Ukrainalle vähin erin tankkeja ja muita asejärjestelmiä ilman, että samalla olisi ajateltu, miten ne olisivat osa strategiaa sodan lopettamiseksi. Kyse on ollut koko ajan reagoinnista johonkin, ei omasta aloitteellisuudesta tavoitteena sodan päättäminen, tutkijat toteavat.

Sama meno näyttää jatkuvan: jos Yhdysvallat nyt sallii Ukrainan iskeä syvälle Venäjälle, sitä voi pitää reaktiona ukrainalaiskaupunkien kiihtyneisiin pommituksiin, Ukrainan takaiskuihin itärintamalla sekä erityisesti tietoihin, joiden mukaan Iran on toimittanut Venäjälle ballistisia ohjuksia.

Arviot lännen Ukraina-strategian puuttumisesta allekirjoittaa myös Yhdysvaltain Euroopan-joukkojen entinen komentaja Ben Hodges, joka nimittää Ukrainalle asetettuja rajoituksia iskeä Venäjälle ”rikolliseksi piittaamattomuudeksi”.

-  Se heijastaa sitä, että länsimaiden hallitukset eivät ole sitoutuneet auttamaan Ukrainaa voittamaan tämän sodan. Emme itse asiassa edes kerro, mikä tavoitteemme on. Sen sijaan toistamme, että tuemme Ukrainaa niin pitkään kuin tarpeen, mikä ei tarkoita yhtään mitään, Hodges sanoi Deutsche Wellelle.

Hänen mukaansa Yhdysvaltain ja presidentti Bidenin johtajuuden puute on ollut suuri syy ongelmiin, mutta se ei silti estäisi eurooppalaisia toimimasta.

-  Saksa ja Britannia käyttävät Yhdysvaltain haluttomuutta (antaa lupaa kaukoiskuihin) tekosyynä. Ne voisivat toimia halutessaan päättäväisemmin, Hodges arvioi.

Niilo Simojoki / STT

Juttua täydennetty klo 14.26 Peskovin kommentilla.