Mielipiteet
18.10.2017 06:45 ・ Päivitetty: 15.8.2018 13:07
Kestävää talouskasvua ja sotea, mutta millä ehdoilla?
Tämän syksyn puheenaiheita ovat mm. maan hallituksen politiikka, työmarkkinaneuvottelut sekä pitkään valmisteltu sote- ja maakuntauudistus. Vaikka maamme talouskasvun näkymät ovat parantuneet merkittävästi, monista isoista puheenaiheista kuuluu huolestuttavia uutisia.
Hallituksen arvovalinnat puhuttavat ihmisiä. Hunajapurkista annetaan hyväosaisille veronkevennyksiä samaan aikaan kun julkisen sektorin pieni- ja keskituloisten palkkoja on kilpailukykysopimuksessa leikattu ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusturvaa murennettu. Indeksileikkaukset syövät hallituksen tekemät pienet etuuksien korotukset.
Presidenttiehdokas Tuula Haatainen (sd) sanookin 14.10 Demokraatin sivuilla osuvasti: ”Reilu peli työmarkkinoilla edellyttää, että kiky-sopimuksen seurauksena parantunut yritysten kannattavuus näkyy myös palkansaajien kukkarossa”. Jumiutunut työmarkkinatilanne haittaisi talouskasvua. Julkisen sektorin pieni- ja keskituloisia työntekijöitä ei tule laittaa Suomen talouskasvun maksumiehiksi.
Sote-uudistuksen alkuperäisistä tavoitteista keskeiset sote-palvelujen integraation ja hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen tavoitteet ovat jäämässä hallituksen soten viime ajan valmistelussa taka-alalle. Integraatiolla uskottiin saatavan aikaan merkittävä, kolmen miljardin euron säästö. Mikäli suunniteltu valinnanvapausmalli tulee voimaan, sote-integraatio ei toteudu kunnolla perustasolla sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä, eikä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä yhteisestä asiakassuunnitelmasta huolimatta. Vaarana on, että sosiaalihuollon asiakkaiden yhdenvertaisuus kärsii. Sote-uudistus typistyy lähinnä terveysuudistukseksi. Valinnanvapauden malli pirstoo yhä asiakkaiden hoito- ja palveluketjuja.
Näyttää siltä, että sote-keskuksiin sijoittuvasta asiakkaiden palveluohjauksesta on tulossa riittämättömällä asiantuntijuudella lisää ihmisten luukuttamista eri julkisten ja yksityisten organisaatioiden välillä. Yritysten, ja niiden keskittymiskehityksen jatkuessa suuryritysten ja pääomasijoittajien hyvä on asetettu palveluja tarvitsevien ihmisten, asiakkaiden hyvän edelle. On olemassa tutkimusnäyttöä (SIFT-tutkimus) siitä, että terveydenhuoltoon painottuva sote-keskus ei toimi paljon palveluja käyttävien ja kustannuksia aiheuttavien asiakkaiden parissa. Sitä kannattaisi hyödyntää.
Hallitus lisää yksityisten palvelutuottajien roolia merkittävästi kasvattamalla asiakassetelimarkkinoita.
Uudistuksen hyvä puoli on, että uusia työpaikkoja saattaa syntyä ja kaikille turvataan
valinnanmahdollisuus. Toisaalta monet työpaikat karsiutuvat kentältä kilpailun lisääntyessä.
Vaarana on, että uudistus rapauttaa pitkällä ajalla julkisen palvelujärjestelmän valmiutta, osaamista ja muita resursseja tuottaa palveluja. Maakuntajärjestäjän vastuu on suuri. Kun kunnilla ei ole mahdollisuutta osallistua sote-palvelujen tuotantoon, siirretään käytännössä kunnilta pois merkittävä väline kunnan elinvoimaisuuden vahvistamisessa.
Vetovoimaisen julkisen sektorin säilyttäminen on palvelujen järjestäjän eli yhteiskunnan etu. Maakuntamalli – vaikka sen kanssa on mahdollista elää – tulee johtamaan sekä palvelujen että hoidon voimakkaaseen keskittymiseen kasvukeskuksiin. Se on hinta myös suurten terveysyhtiöiden tuotannon kasvattamisesta julkisesti rahoitetuissa sote-palveluissa.
Maakuntien itsehallinto johtaa vähitellen myös kolmannen verotustason muodostumiseen kuntien ja valtion rinnalle, vaikka sitä ei tässä vaiheessa suoraan sanota. Hallinnon tasoilla on taipumusta aiheuttaa lisää kustannuksia. Tässä pätee Cherokee-intiaanien vanha totuus: ”Mitä ruokit, se kasvaa”.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.