Hänet vietiin myös lukuisia kertoja Lapin keskussairaalaan.

Näin kertoo Kehitysvammaisten palvelusäätiön toimitusjohtaja Markku Virkamäki ja vakuuttaa, että hänellä on lupa tämä äidin todistus saattaa julkisuuteen.

Virkamäki jatkaa myös useista tapauksista, joissa kehitysvammaisten palveluntuottajat ovat vaihtuneet ja kehitysvammaiset ovat joutuneet eroon tutuista hoitohenkilöistä, jotka ovat oppineet ymmärtämään ja kommunikoimaan heidän kanssaan, kun ei puhetta tule.

Miksi Virkamäki kertoo näistä tapauksista?

Syy on jo vuonna 2007 voimaan tulleessa hankintalaissa. Siihen sisällytettiin kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut, minkä vuoksi kunnat ryhtyivät kilpailuttamaan vammaisten henkilöittenkin asumispalveluja. Elämänmittaisin, välttämättömiin palveluihin on kilpailutettu lyhytaikaisia sopimuksia ja uusintakilpailutuksia tehdään koko ajan.

Inhimilliset seuraukset ovat olleet murheellisia ja se näkyy Virkamäen mukaan myös kuntien taloudessa. Esimerkiksi epilepsialääkärien hoidon mitätöinti ja jatkuvien epilepsiakohtausten hoito kuormittaa erikoissairaanhoitoa.

Se, ettei vammainen ihminen tule ymmärretyksi, johtaa lopulta kalliimpiin laitossijoituksiin ja hoito palautuu entistä kalliimpana kotikunnan maksettavaksi.

– Nämä siirrettyjen kustannusvaikutukset eivät näy lainkaan kuusikkokuntien vammaispalvelujen vertailukustannuksissa.

Kuusi suurinta kaupunkia kerää vammaispalvelu- sekä kehitysvammalain mukaisista palveluista tietoa.

Hallitus uudisti hankintalain tämän vuoden alussa. Korjauksia vammaisten asioihin ei kuitenkaan tullut. Nyt monet suomalaiset vammaisjärjestöt ovat käynnistäneet kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan vammaisten henkilöiden elämänmittaisten, välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettamista.

Hankintalain uudistuksessa ei huomioitu Martti Virkamäen mukaan vammaisten ihmisten inhimillisiä kokemuksia.

– Aloite on tehty Vammaisfoorumin ja Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunnan kautta. Olemme tehneet 2013 vuodesta lähtien yhteistyötä hankintalain muutoksen puolesta. Yle teki maaliskuussa MOT-ohjelman ”Kilpailutuksen kolhimat”. Sen ohjelman jälkeen Yle kysyi kaikilta kahdeksalta puolueelta, pitäisikö vammaisten palveluiden kilpailuttaminen lopettaa. Kaikki puolueet vastasivat kyllä. 12.6. käynnistimme kansalaisaloitteen, Virkamäki kertoo.

– Tähtäämme siihen, että kansalaisaloite tulee eduskunnan käsittelyyn ja puolueet toimivat kantansa mukaisesti.

Markku Virkamäen mukaan Suomi on ainoa EU- maa, joka tällä hetkellä kilpailuttaa vammaisten ihmisten elämänmittaiset, välttämättömät palvelut. Ainoastaan Isossa-Britanniassa kilpailuttaminen oli käytössä, mutta sielläkin se loppui vuonna 2009 kansalaisyhteiskunnan voimakkaan painostuksen vuoksi. Käyttöön otettiin henkilökohtainen budjetointi, joka olisi Suomessakin kannatettava malli.

– Mielenkiintoista on, että eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi juuri sote-lausunnossaaan, että heidän saamansa käsityksen mukaan EU-oikeudessa jäsenvaltiolla on kansallista liikkumatilaa sote-palveluiden järjestämisessä. Se on juuri se evidenssi, mikä meillä on, Virkamäki sanoo ja ampuu tällä alas väitettä, että EU vaatisi myös vammaispalvelujen kilpailuttamista.

– Se on todella mielenkiintoinen asia, että ne tahot, jotka tällaista tulkintaa pitävät esillä, ovat samoja tahoja jotka erityisesti haluavat kilpailutuksen säilyvän lainsäädännössä, Virkamäki sanoo viitaten esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan yrityksiin ja edunvalvontajärjestöihin.

– Korostan, että vammaisjärjestöt eivät vastusta palvelujen tuottajien kilpailua mutta kilpailuttamismenettely on täysin kestämätön käyttäjille kohdistuvien inhimillisten vaikutusten ja heidän läheistensä kannalta. Se on erityisen haitallista myös julkiselle taloudella.

Kansalaisaloitteen tekijät ovat tehneet taustatyötä. Heidän mukaansa ongelma on siinä, että palvelujen kilpailutuksessa keskustelevat vain kunta ja palveluntuottajat.

Vammaisilla ihmisillä ei sitä vastoin ole vaikutusmahdollisuuksia, mikä luo rakenteelliset edellytykset väkivallalle ja huonolle kohtelulle. Vammaisia henkilöitä ei kuulla omista asioistaan.

Kansalaisaloitteen takana olevat ovat myös sitä mieltä, että vammaisten henkilöiden kilpailutukset ovat olleet valtaosaltaan puhtaita hintakilpailuja. Palvelun laadulle ei panna painoa. Palveluiden ylihinnoittelu on yleistä.

– On iljettävää, että tätä tilaisuutta käyttävät hyväkseen yritykset, joilla ei ole aikomustakaan toimia ihmisten elämänmittaisten palvelujen parissa. Ne tulevat halvoilla hinnoilla mukaan ja myyvät sitten yrityksensä isoille toimijoille. Ja me sallimme yhteiskuntana tämän kaltaisen toiminnan, Virkamäki jyrisee.

– Hoivapalveluissa meillä on pienet yritykset kadonneet, palvelut ovat keskittyneet suurten kansainvälisten pääomasijoitustaustaisten jättien hoidettavaksi, hän jatkaa.

Virkamäen mukaan kunnat tekevät kilpailutuksissa myös hyvin lyhyitä sopimuksia, joita on sitten kilpailutettu uudestaan. Näissä uudelleen kilpailutuksissa ”saalistushinnat” putkahtavat toden teolla esiin.

Käytännössä kansalaisaloite haluaa hankintalakiin soveltamisalan rajoituksia eli tässä tapauksessa sitä, että vammaisten ihmisten elämänmittaisia palveluja ei kilpailuteta. Esimerkiksi vammaispalvelulakiin tehtävät muutokset eivät välttämättä asiaa korjaisi.

– Pelkäämme, että jos tätä ei korjata hankintalakiin, mikään ei estä, ettei kilpailutusta jossain maakunnassa kuitenkin sovellettaisi.

Virkamäki on näreissään hallituspuolueille siitä, ettei vammaisten ihmisten asioita ja oikeuksia otettu huomioon, kun hankintalaki juuri uusittiin.

– Talousvaliokunnasa SDP jätti vastalauseen, joka tuki meidän ajatusta, Virkamäki kiittää.

Kritiikkiä tulee kuitenkin myös demareille siitä, ettei puolue ole pistänyt aiemmissa hallituksissa asiaa kuntoon eikä tahtotila ole ollut selkeä. Kunnissa demarit ovat myös osallistuneet vammaisten palvelujen kilpailuttamiseen.

Hallitusta Virkamäki moittii siitä, että se ajoi vammaisten palveluiden kilpailutusta yhtä itsepintaisesti kuin sote-uudistuksen valinnanvapautta yhtiöittämispakolla.

– Sitä ajettiin kuin käärmettä pyssyyn, kunnes tuli perustuslakivaliokunnan lausunto. Olennainen asia on se, että vammaisten ihmisten inhimillisiä kokemuksia ei haluttu nähdä eikä tunnistaa eikä tehdä niiden pohjalta oikeita johtopäätöksiä.

– Erityisesti nykyisellä Sinisellä vaihtoehdolla oli kaikki avainpaikat, esittelevä ministeri Jari Lindström, ministeri Pirkko Mattila sosiaali-ja terveysministerinä ja kansanedustaja Kaj Turunen talousvaliokunnan puheenjohtajana.

– Lisäksi Timo Soini oli aina todennut, että missä EU siellä ongelma ja melonille ja omenalle ei mahdu sama lippalakki, mutta tässä kohdassa ei mitään johtopäätöksiä tehty, Virkamäki sanoo viitaten väitteisiin, että EU olisi pakottanut kilpailuttamaan vammaisten palvelut.

Vammaisalan järjestöt ovat siinä käsityksessä, että vammaisten palvelujen kilpailuttaminen on ollut suomalainen valinta ja se on perustunut kansalliseen lobbaukseen EU:n vaatimuksilla. Nyt he katsovat, että Suomessa voidaan toimia toisin.

Toimitusjohtaja Virkamäen edustama Kehitysvammaisten palvelusäätiö tekee yhteiskunnallista vaikuttamistyötä ja pyrkii vaikuttamaan lainsäädäntöön edistämään kehitysvammaisten ihmisten ja heidän perheidensä hyvän elämän edellytyksiä.

Se tarjoaa myös lyhytaikaishoidon palveluita perheiden ja erityistä tukea tarvitseville ihmisille ja tukee vanhempien ja omaishoitajien jaksamista vapaapäiviä mahdollistamalla.

Säätiö hankkii myös asuntoja tuettuun asumiseen ja itsenäiseen elämään haluaville kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille sekä järjestää koulutusta.