Ruhtinas on itse asiassa varsin paradoksaalinen: se on oikeastaan suunnattu kansaa alistavia ruhtinaita vastaan. Tämä tulee selkeästi ilmi Suomen johtavan Machiavelli-asiantuntijan filosofi Mikko Lahtisen johdannosta, jossa hän paneutuu Machiavellia ympäröivän renesanssi-Italian yhteiskunnallisiin oloihin.

Ne olivat varsin kaoottiset. Italia oli pirstoutunut pieniin kaupunkivaltioihin, joita hallitsevat omaa etuaan ajavat ruhtinaat taistelivat keskenään ja riistivät kansaa, joka tuolloin koostui nousevasta kauppaporvaristosta ja käsityöläisistä. Ruhtinaat myöskin käyttivät ulkomailta ostettuja palkkasotilaita, jotka sivutöikseen ryöstivät italialaisia minkä ehtivät. Tikari ja myrkkymalja kuuluivatkin tuolloin jokaisen menestyvän politiikon vakiovarusteisiin.

Hyvää ei tässä maailmassa saavuteta suoraan hyvää tekemällä, vaan kulkemalla pahan kautta. Mieleen tulee Leninin kuuluisa dialektinen toteamus, että munukasta ei voi tehdä rikkomatta munankuorta.

Tämän takia Machiavellin ruhtinaan pitää osata valehdella, manipuloida, petkuttaa ja tarvittaessa turvautua tikariin ja myrkkymaljaan. Viekas kuin kettu ja rohkea kuin leijona, Machiavelli tiivistää ruhtinasn perusominaisuudet. Mutta ketunhännän taitava ruhtinas osaa piiloittaa hyväntahtoisuuden kilven taakse.

Entä tämän päivän poliitikot? Tikareista ja myrkkymaljoista on välineinä luovuttu, mutta henkisiä pistoaseita ja myrkkyjä käytetään sitäkin ahkerammin, ja jopa koronan ja ilmastonmuutoksen tapaiset vakavat ongelmat voidaan surutta valjastaa oman edun ajamiseen.