Kirja ei rajoitu kissojen rooliin vain hiiripoliiseina ja tupakissoina vaan esittelee myös niiden näkyvää ja tärkeää asemaa koko Suomen kulttuurissa: taiteessa, kirjallisuudessa , uskonnossa ja kielessä.

Suomen eikä muidenkaan maiden kulttuuria olisi tuskin voinut syntyä ilman kissoja. Siirtyminen liikkuvista keräilijä-metsästäjistä paikallaan pysyviin korkeakulttuureihin edellytti maataloutta. Mutta viljan varastoimisen suuri uhka oli hiiret ja rotat, jotka vain kissa pystyi pitämään kurissa.

Tuolloin kissojen lintujen jahtaamistakaan ei pidetty pahana, vaan jos kissa sai siivekkään kiinni suoraan lennosta, suoritusta suorastaan ihailtiin ja arvostettiin.

Kissa esiintyy Kalevalassa miekkamiesten ylistäjänä ainutlaatuisen terävien kynsiensä ansiosta. Kissakuvaan astuukin jo varhain terävyys, niin fyysinen kuin älyllinenkin.

Kissan maagiset ominaisuudet, kehräämisestä sähköisyyteen nousevat esiin myös Suomessa, ja kristinuskon päästyä valtaan eritoten mustat kissat saivat tuntea noitavihan nahoissaan.

Nyttemmin hiirikissat ovat kadonneet,ja uuninpankolla viihtyneistä tupakissoista on tullut hemmoteltuja lemmikkejä, joille löytyy tuotteita ja palveluita siinä kuin niiden emännille ja isännillekin.

Taidemalleista sometähdiksi

Lemmikkissojen kulta-aika alkoi 1800-luvun porvarispiireistä, ja samoihin aikoihin kissat tassuttelivat taiteeseen ja muuhun kulttuuriin. Erityisesti naiset poseeravat vanhoissa valokuvissa kissa sylissään.

Kissalla on tunnetusti aina jokin lempipaikka, ja Suomessa paikkoja on nimetty kissan mukaan kaduista mökkeihin ja kyliin, joista kissojen suorastaan kansoittama Vilkkilä lienee tunnetuin.

Taiteessa kissat alkoivat näkyä 1800-luvun kansallisromantiikan myötä, ja Akseli Gallen-Kallelan maalauksen Akka ja kissa tietävät kaikki. Helene Schjerfbeckistä ei ehkä olisi tullut menestynyttä taiteilijaa, jos 10-vuotias taiteilijanalku ei olisi piirtänyt kissastaan (sittemmin unhoon vaipunutta) kuvaa, joka avasi hänelle ovet arvostettuun taidekouluun.

Ja tietysti kissat seikkailevat runoissa, lauluissa, elokuvissa, ja jopa terapeutteina vanhusten palvelutaloissa…

Nyt monet kissat ovat nousseet tähdiksi sosiaalisessa mediassa. Kirjassa esitellään yksi: hassuissa asennoissa poseerava mutta muuten tavallinen kissa, Vladimir Punikki.

Mutta mihin unohtui kansainvälistäkin suosiota saavuttanut Suomen suosituin kissa Sämpy kissakavereineen? Vladimir Punikki kalpenee näiden kookkaiden pörröisten maatiaiskissojen rinnalla. Ja Sämpyn “sihteeri”, Riikka Hedman, on kissojen, erityisesti liikkeessä olevien, kuvaajana uranuurtaja ja teknisesti saman tasoinen mestari kuin hyönteisten kuvaaja Sami Karjalainen.

Kirjan nimi Kissojen Suomi on siinä mielessä vähän harhaanjohtava, että kissat ovat toimineet samoissa rooleissa muissakin maissa, kuten kirjastakin käy ilmi – Kissojen maailma olisi ehkä oikeampi nimi kissojen monista puolista ja rooleista kertovalle kirjalle.