Kirjallisuus

Kirja-arvio: ”Kuvasarjaessee” Suomi sata vuotta ja risat – Paakkasen villi kansalliskatsaus

Heikki Paakkasen vimmaisia piirrosnäkemyksiä Leninistä Suomen itsenäisyyden takapiruna, F. E.Sillanpään kirjailijantaipaleesta ja Konsta Jylhän kansanmusiikiimme jättämästä jäljestä.
Heikki Paakkasen vimmaisia piirrosnäkemyksiä Leninistä Suomen itsenäisyyden takapiruna, F. E.Sillanpään kirjailijantaipaleesta ja Konsta Jylhän kansanmusiikiimme jättämästä jäljestä.
Heikki Paakkasen vimmaisia piirrosnäkemyksiä Leninistä Suomen itsenäisyyden takapiruna, F. E.Sillanpään kirjailijantaipaleesta ja Konsta Jylhän kansanmusiikiimme jättämästä jäljestä.

Suomen juhlavuosi on tuottanut monensorttista luettavaa, katsottavaa ja kuultavaa ja seurattavaa.

Sarjakuvapiirtäjä Heikki Paakkasen ideoima, kuvittama ja osin kirjoittama kirja on nimetty kuvasarjaesseeteokseksi. Se käsittelee Suomen historiaa asialliseen, persoonalliseen, hauskaan ja hillittömään sävyyn.

Paakkanen on tunnettu graafikko, joka tervehtii viikoittain iltapäivälehden sivulta sivaltelevin vinjetein. Artikkeleista suuren vastuun kantaa tutkija ja tohtori, sanataituri Timo J. Tuikka.

Kuvituksen tyyli on hiottua ja omaperäistä, kuin pieni tarina. Pistovärein korostettu mustavalkokuvitus ja lukujen anfangit ovat täyteläisen näyttäviä. Kuvissa vilahtaa usein vanha porkka.

Artikkeleita on puolisen sataa. Kieli on lennokasta ja rytmikästä, kielikuvat osuvia. Jotkut lauseet mutkailevat taitolennokkimaisesti.

KIRJAT

H. Paakkanen-Timo J. Tuikka:

Suomi sata vuotta ja risat

Zum Teufel 2017, 112 s.

Historia, politiikka ja tapahtumat, tutut ja oudot henkilöt, käännekohdat ja anekdootit täyttävät sivut.

Suomen sininen sävyttää kirjaa hienovireisesti. Tyylilaji on tervettä satiiria, ylilyöntiä, sarkasmia, salaviisasta opetusrunoutta, hulluttelua. Huumori on tikarinterävää.

Pyhää sotaa, hihhulismia ja homeopatiaa

Uskonto puskee esiin Suomen lähtiessä pyhään sotaan v. 1941 natsi-Saksan rinnalla. Ja uskoa ovat kaikki liki kolmesataa uskonnonomaista lahkoa. Tapoja, kaavoja ja rituaaleja, rangaistuksia, pelotteita ja palkintoja riittää.

Lisäksi ovat fundamentalistit, enkelinäkijät, kiviterapiaihmiset, laavalamput, uusšamanismi ja ateistikiihkoilijat, homeopatia ja vihreitä äänestävät. Eivätkä kaikki vieläkään kättele kynnyksen yli.

Kirja perkaa isosti vuoden 1917 tietämiä. Esillä ovat Mannerheimista, tsaari Nikolaista ja Leninistä Suomen presidentteihin Svinhufvud, Relander ja Ryti sekä muutkin, fake-kuningas, Kullervo Achilles Manner (Eduskunnan puhemies 1917, punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja 1918, Kommunistisen puolueen puh.joht. 1920-35) ja Matti Klemettilä (Matti I, kuninkaaksi mielinyt monarkisti).

Taidetta, kyltyyriä

Kirjallisuus nostaa Eino Leinon ja nyt viitataan karaoke-perinteeseen. Urheilua edustaa Paavo Nurmi, ”hyväntuulisuudestaan tunnettu liikemies”.

Säveltäjistä mukana on pasifisti Unto Mononen, joka ampui itsensä. Toinen muusikko on Konsta Jylhä, perinnettä kyntänyt uudistaja.

Somerolta kirjassa on Monosen lisäksi Rauli ”Badding” Somerjoki ja hänen markkinoimansa ”Brynolf Poutasen sekatavarakauppa”.

Paljassääristen heimoista H.H. ”Bobi” Siven edustaa aikansa Elmoa, mikä viittaa AKS:n puheenjohtaja Elmo E. Kailaan. Hän tosin jää aikamme kansallissankari Elmolle kirkkaasti toiseksi.

Kirjassa mainitaan myös Vihtori Kosola, ”Mussolini” ja ”lapualaisten roolileikkipukeutumista” jatkanut Pekka Siitoin, jopa poliittinen juonittelija, pikkurikollinen, lapualaiskapteeni, Seura-lehden perustaja, seurapiirikiitäjä Minna Craucher.

Loviisalainen raatimies Axel Eugen Ringström tunnettiin Risto Rytin mahahaavan parantajana ja selvänäkijänä, joka ihaili rajatta maailmanpelastaja Hitleriä.

Missi Ester Toivonen on todistamassa, ettemme ole mongoleja. Toinen vitaliteetin edustaja on Touko Laaksonen. Nahkasaappaita koulupojasta asti ihaillut queer-mies palveli oikeistoa, mutta siirtyi välirauhan myötä heittäen puna-armeijan yhdysupseeriksi. Kohtaamiset tapahtuivat muun muassa ”Observatorion pisuaarilla”.

Kaksoiskansalainen Mannerheim ja irtolaisia

Poliittisen elämän ja sotataidon ohella Mannerheim muistetaan Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisuudesta, lisäksi viiksivahasta ja taitavasta lakin käännöstä sekä Viipurin valtauksesta ja puhdistuksesta, jota vähäteltiin ”pikku vahingoksi”.

Sota nosti arvoonsa ihmelääke Pervitinin. Ennätys lienee ollut jatkosodan pillerijuoksu Uralille ja takaisin. Inhimillisen jäljen hiihtivät sitten Benjamin Vanninen ja August Kiuru.

Suomi kohensi olojaan työlaitoksin ja lailla irtolaisvalvonnasta, mutta laki jätti porsaille reiän: viskiporras, maaherrat, ulkoasiainhallinto, kansanedustajat, ministerit, presidentit, Alkon pääjohtaja olivat sen ulkopuolella KMS-miehet, salaloosilaiset, palkkiovirkaihmiset perässään.

Polkukone ja kaupantekoa

On hyvä muistaa, että Suomessa kehitettiin maailman tehokkain yksilönpolkemiskoneisto. Ei pidä erottautua toisista, on kehitettävä rankaisumalleja luovuuteen taipuville ja kaikki poliittinen ajattelu on vaarallista. Muut on poljettava suohon. On kustannustehokkaampaa lytätä muiden ideat kuin keksiä omia.

Porin Areenan kaupparatsut kirja liittää vuoteen 832, jolloin tiirailtiin Gotlannin sijasta Novgorodiin. Perässä tulivat sitten sotakorvaukset, idän-, bilateraali- ja clearing-kauppa. Ensimmäisen vodkapullon murrettua jään toisella myytiin jäänsärkijä.

Kirjallisuudessa ja kuvataiteessa tyyli on panostuksen paikka. Tässä teoksessa tyyli on yhtenäinen.

Muutamat ylilyönnit osuvat tekstiin, kun lento käy korkeimmalla. Pääosin kuva ja teksti toimivat ja piirtyvät valloittavasti yhteen.

Itsenäisyyttä saa kuvata sekä juhlistaa näinkin itsenäisesti.

Matti Saurama

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 41 Demokraatti
TIEDUSTELULAIN ABC - Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
LÄHIÖELÄMÄÄ - Selma Vilhunen teki rosoisen nuoriselokuvan
TARJA HALONEN - YK:n tulisi toimia pienemmällä budjetilla
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat