Kybersota, ainakin pehmeämmässä muodossa, on jo käynnissä. Se sota vain on näkymätöntä. Esimerkiksi internetiin kytketyn älykodin kahvinkeittimeen voi olla kätketty näkymättömän pieni laite, jolla hyökätä pankkien verkkopalveluihin. Tai kodinkoneisiin voidaan levittää kiristysohjelmia, jotka vaativat lunnaita niiden käyttämisestä.

Viimeaikainen kohu ja huoli siitä, että Facebook salakuuntelisi meitä, ei ole kohta mitään sen rinnalla, että kaikki laitteet kaikkialla tekevät niin.

Paljon puhuvaa on jo se, että internetin juuret ovat Yhdysvaltain armeijassa. Sotilaat eivät ole tulleet verkkoon, he ovat olleet siellä alusta lähtien. Netillä voi käydä ja käydään sotaa ihmisten mielien manipuloimiseksi, ja mieliä usein ohjataan oman maan etujen mukaisiksi.

Tekoäly tulee – oletko valmis?

Suurin tulevaisuuden haaste liittyy tekoälyyn. Se mahdolistaa käsialan, äänen ja jopa kasvojen kopioimisen – ja vaalien aikana on helppo mustamaalata edokkaita lavastamalla heidät puhumaan päättömiä tai ottamaan vastaan lahjuksia.

Kirjaa lukiessa ymmärtää Putinin toteamusta koululaisille tiedon päivänä: ”Se, kuka johtaa tekoälyssä, hallitsee maailmaa”.

Paraskaan medialukutaito ei jatkossa välttämättä riitä. Jos kaikki mediasisältö on riittävän taitavasti väärennettyä, kriittisinkään silmä ei pysty tunnistamaan totuutta. Kauhistellun vihapuheen tunnistaa yrittämättäkin ja sitä on helppo kritisoida.

Järvisen kirjaa lukiessa väkivaltaista kybersotaa pelottamammaksi tulevaisuuden kuvaksi nousee uuden teknologian henkinen mahti. Kohta ei todellisuutta erota harhakuvasta eikä ihmistä robotista.

Ainakin kaikki ovat vastuussa ja kaikkia tarvitaan taistelussa teknologian ja sen väärinkäyttäjien ylivaltaa vastaan: jokainen on kytketty globaaliin verkkoon ja yhdenkin solmukohdan piittaamattomuus turvallisuudesta voi vaarantaa koko yhteiskunnan.

Tässä sodassa kaikki tosiaan ovat etulinjassa.