Kirjallisuus
20.12.2019 13:10 ・ Päivitetty: 21.12.2019 08:45
Kirja-arvio: Lehtikuvaajan matkassa niin dramaattisissa kuin arkisissa hetkissä
Mikä yhdistää Urho Kekkosen kuolemaa, Aasian tsunamia, Vanhan paloa, Björn Walhroosin 60-vuotispäiviä, Rytsölän veljesten komeita kaaroja, Tehtaankadun poliisisurmia, Etiopian nälkäleirejä ja asunnottomia rappioalkoholisteja?
Nämä kaikki ovat syöpyneet suomalaisten mieliin paljon puhuvissa lehtikuvissa, joiden takana on jo 1970-luvulla uransa aloittanut kuvaaja Peter Jansson. Hänen kuviaan on julkaistu mediassa niin Uudesta Suomessa, Ilta-Sanomissa, Helsingin Sanomissa kuin vaikkapa ruotsalaisissa iltapäivälehdissäkin.
Peter Jansson – Pasi Kivioja:
Tilanne päällä – Suuria uutisia ja arkoja aiheita uutiskuvaajan silmin
Docendo 2019, 235 s.
Kaikkea ei voinut näyttää, ja Tilanne päällä -kirjassa sukelletaan kulissien taakse niin kuvissa kuin kertomuksissa. Jansson oppi tuntemaan pitkän uransa aikanapaljon ihmisiä Suomen presidenteistä tavallisiin julkkiksiin ja vielä tavallisempiin kansalaisiin.
Kirjasta löytyy kuvia esimerkiksi juuri menehtyneen Kekkosen viimeisestä ambulanssilähdöstä, jota ympäröi – kuin kohtalon voimasta syntynyt – säteilevä valoaura. Aivan ennennäkemätön on kuva lähes tunnistamattomaksi laihtuneesta Kalevi Sorsasta vähän ennen tämän menehtymistä pitkään sairauteensa.
Rengasvarasto liekeissä Keimolassa 2004.
Valoista ja varjoista
Jotain ironista on siinä, että jo lapsuudesta Björn Walhroosin tuntenut kuvaaja ei saanut kuvata pankkiiria tämän 60-vuotisjuhlissa, mutta kyllä The Who-yhtyeen laulajan Roger Daltreyn, joka esitti juhlissa kapinalaulun My Generation.
Jansson on kuvannut myös kadun varjoisampaa puolta, joten Nallen ja muiden raharikkaiden rinnalta löytyy muun muassa kuvia metsien miehistä, joista yksi on jäätynyt kuoliaaksi koijansa edustalle.
Janssonin kuvajournalismin kiehtovuuden salaisuus on, että hän sananmukaisesti osaa tarttua hetkeen. Esimerkkinä vuonna 1982 palkittu kuva Kukko ja Kotka, joka esitti punkkaria katsomassa kotkaa kuvaavaa maalausta Wrightin veljesten näyttelyssä. Jansson oli menossa kuvaamaan aivan muuta aihetta, mutta irokeesiharjainen punkkari kotkaa esittävän maalauksen edessä inspiroi vaihtamaan aihetta.
Peter Janssonin vuoden 2006 kuvassa poliisit tyynnyttävät anarkistimielenosoittajaa Helsingissä.
Hetkeen tarttumista tarvittiin myös silloin, kun kuvaajilla ei ollut lupaa mennä oikeussaliin sisälle kuvaamaan poliisien murhaajaa Steen Christenseniä: Jansson onnistui nappaamaan oven raosta kuvan juuri kun murhaaja käveli ohi.
Kirjassa on myös teoreettisempia osioita, joissa pohditaan etenkin kuvaamiseen liittyviä tabuja. Paljasta pintaa ja väkivaltaa ja kuolemaa esittävillä kuvilla on kynnyksensä, eikä esimerkiksi Aasian tsunamin jäljiltä jääneitä mustiksi ja muodottomiksi turvonneita ruumiita esittäviä kuvia ole nähty ennen tätä kirjaa.
Toisaalta etenkin poliitikot hätistelevät suuttuneina kuvaajia ympäriltään – paitsi, jos kuvattavana on poliitikon aseman ja maineen kannalta positiivista materiaalia. Jansson itse pitää kuvaamistaan aiheista juuri politiikkaa mielekkäimpänä, koska sen yhteiskunnallinen merkitys on suuri.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.