Kirjallisuus
1.7.2021 15:12 ・ Päivitetty: 1.7.2021 15:12
Kirja-arvio: Raskas hallintokoneisto jähmettää suomalaista kaupunkipolitiikkaa
Kaupunkipolitiikkaan perehtyneen kolmen professorin ja yhden yliopistolehtorin kirja on tärkeä, mutta samalla hankala. Kirjassa kritisoidaan ankarasti nykyistä kaupunkipolitiikkaa, mutta se tehdään niin abstraktilla ja epähavainnollisella tavalla, että tavallisen lukijan on hankala saada kirjasta otetta. Tosin kritiikin kohteet, viranomaiset ja muut byrokraatit niin talouden kuin hallinnonkin piirissä, varmasti osaavat lukea ja tulkita pikkutarkkaa tekstiä.
Markku Wilenius, Mari Vaattovaara, Jenni Airaksinen, Anssi Joutsiniemi:
Kaupunki politiikassa
Vastapaino 2021, 261 s.
Kirjassa esimerkiksi käydään satojen vuosien aikajänteellä läpi kaupungin historiallista kehitystä ja siihen liittyviä pikkutarkkoja ja monimutkaisia lakeja ja säädöksiä. Yhtä yksityiskohtaisesti setvitään sivukaupalla niin sanotttua MAL-sopimusta (koskee kaupunkiseutujen maankäyttöä, asumista ja liikennettä) ja sen kehittelyä.
Yhdenmukaisuus jyrää omailmeisyyden
Jää Kaupunki politiikassa -kirjasta jotain käteenkin. Esimerkiksi se, että kaupunkisuunnittelua ohjaa byrokraattinen ja muodollinen hallinto. Se luo säännöt, joita sovelletaan kaikkiin kohteisiin samalla tavalla huomioimatta kohteiden erilaisuutta. Tasa-arvo on vääntynyt yhdenmukaisuudeksi ja pyrkimykseksi häivyttää kaupunkien omaleimaisuus ja ainutlaatuisuus.
Kirjoittajien mukaan kaupunkirakentaminen palvelee talouden toimijoita enemmän kuin asukkaita. Esimerkiksi pienten yksiöiden rakennusbuumin takana ovat sijoittajien tarpeet, vaikka julkisuudessa – kirjan mukaan väärin perustein – viitataan yksinasujien kasvavaan joukkoon. Samalla kaupungin jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin alueisiin kiihtyy. Suunnittelutyö ulkoistetaan yhä useammin erilaisille konsulteille.
Nykyinen suunta on siis päinvastainen kuin 1960- ja 70-luvuilla, jolloin alettiin suosia seka-asutusta.
Mitä tehdä? Tärkeintä olisi kirjan mukaan selkeyttää roolit, kun nyt samassa sopassa ovat konsulttien, virkamiesten, sijoittajien, poliitikkojen yms. lusikat. Kaupunkiasioiden hajaantuminen eri toimijoille estää myös näkemästä kaupunkikuvan kokonaisuutta.
Niin ikään hyvää ei seuraa turhasta ja hämärtävästä retoriikasta, jossa puhutaan osallistamisesta ja kumppanuudesta, vaikka kumppaneita ja osallistujia ovat lähinnä hyvä-osaisten eliitit.
Olisihan Kaupunki politiikassa -kirjassa voinut toki mennä keskiaikaa kauemmaksikin kaupunkielon mallia etsimään, antiikin Kreikan kaupunkivaltioihin asti. Pienissä kylänkokoisissa kaupunkivaltioissa melkein kaikki tunsivat tai tiesivät toisensa, valtion virkamiehet valittiin huutoäänestyksellä toreilla ja demokratia oli suoraa ja avointa. Nyky-metropolien tiheissä ja korkeissa asumismuodoissa harvoin edes naapurit tietävät mitään toisistaan.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.