Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kirjallisuus

Kirja-arvio: Roger Daltrey nousi työväenluokkaiselta taustalta rock-historian suurten joukkoon

Roger Daltrey on jaksanut heilua The Whon toisena keulakuvana jo 55 vuoden ajan.

Arvostelin tässä lehdessä  joitain vuosia sitten The Who -yhtyeen kitaristi ja lauluntekijä Pete Townshendin omaelämäkerran Kuka olen. Nyt on vuorossa samaisen yhtyeen legendaarinen laulaja Roger Daltrey.

Pekka Wahlstedt

The Whon johtavaa kaksikkoa yhdistää etenkin se, että molemmat ovat vuosikymmenten saatossa osoittautuneet varsin sympaattisiksi ja inhimillisiksi yksilöiksi, vailla häivääkään monille rocktähdille ominaisesta ylimielisyydestä ja elvistelystä. Molemmille on myös perhe ollut etusijalla, ja Daltrey toteaakin kirjassaan  pitävänsä kotitöistä ja tekevänsä niitä yhdessä vaimonsa kanssa.

Daltreyn ja Townshendin kotiolot, lapsuus ja nuoruus yhtyeen alkuaikoihin asti Sen sijaan poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Townshend oli keskiluokasta ja Daltrey työväenluokasta. Kun Townshend opiskeli taidekoulussa ja piirteli pilven inspiroivana outoja kuvia, Daltrey teki sähkömiehen hommia ja nukkui pakettiautossa.

Työväenluokkainen tausta kannusti Daltreytä näyttelemään pankkirosvoa vuonna 1980 McVicar-nimisessä elokuvassa. Hän oli nuoruudessaan nähnyt niin monen kaverinsa ajautuvan rikollisuuteen ja sen mitä siitä seurasi, että halusi näyttää elokuvaroolillaan varoittavaa esimerkkiä.

KIRJAT
Roger Daltrey:
My Generation – Rocklegendan omaelämäkerta

Bazar 2018, 416 s.

Näyttävä ja osaava esiintyjä näytteli myös muissa elokuvissa, tunnetuimpina jo 1970-luvulla tehty The Whon  Tommy-rock-oopperan filmatisointi, jossa Daltrey esittää kuuromykästä autistipokasta rocktähdeksi sinkoutuvaa nimihenkilöä, sekä Franz Lisztin elämäntarinaa mukaillut rock-komedia Lisztomania.

Ylös aallonpohjasta

The Who-yhtye kohtasi menestyksen ohella myös suuria menetyksiä. Vuonna 1978 kuoli niin lavalla kuin yksityiselämässään hurjapäinen rumpali Keith Moon lääkkeiden yliannostukseen. Myös yhtyeen alkuperäisbasistiasisti John Entwistle menehtyi huumeisiin tämän vuosituhannen alussa. Jälkimmäinen kuolema sattui samaan aikaan kuin Townshendia syytettiin – aiheettomasti – lapsipornon hallussapidosta, mikä pudotti myös Daltreyn muiden paineiden saattelemana syvään masennukseen, josta hän ei vähään aikaan nähnyt ulospääsyä.

Daltrey kuitenkin  selviytyi jaloilleen ja uudestaan lavoille, kun vaihtoi lääkkeet itsekehitysgurun oppeihin. Jo muutamia kertoja hajonnut uudelleen kasattu The Who, eli parivaljakko Townshend ja Daltrey uusilla muusikoilla täydennettynä , aloitti esiintymiset ja kiertueet suosionosoitusten saattelemana. Suomessakin heidät nähtiin Areena-keikalla 2007.

Townshend ja Daltrey – erottamattomat.

Vauhti jatkuu vaan

Sodanjälkeisen säännöstelyn ankeudessa kasvaneista mustaa bluesia soittaneista kapinallisista nuorista miehenaluista on ajan saatossa kasvanut  virallisesti tunnustutettuja ja juhlittuja merkkihenkilöitä, jotka pääsivät Valkoiseen taloon, saivat Kennedy Center Honor -taidepalkinnon ja sinisen muistolaatan Leedsissä.

Daltreyn elämäkerrasta välittyy, että The Who tekee kuitenkin yhä musiikkia suurella sydämellä. Yhtyeen jäähyväiskiertue on kestänyt jo useamman vuoden, ja saattaa olla että se päättyy vasta kun toinen voimakaksikosta Townsend-Daltrey siirtyy siihen kuuluisaan yläkerran orkesteriin.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE