Sienet eivät siis ole kasveja mutta eivät eläimiäkään Tämä epämääräisyys ja se , että monet sienet syntyvät limasta, mädästä tai puiden juurilla, sai ihmiset jo antiikin aikoina epäluuloiseksi näiden kummajaisten suhteen. Monien sienten myrkyllisyydestä oltiinkin hyvin tietoisia.

Sienten eläimistä ja kasveista erottava tunnusmerkki ovat niiden juuret, rihmasto, ja se, että juuri rihmastojen avulla ne pystyvät elämään symbioosissa muiden kasvien ja eläinten kanssa.

Sienten epämääräinen häilyminen kasvi- ja eläinkunnan välillä sai 1700-luvulla lääkäri ja kasvitieteilijä Rémi Villemetin ehdottamaan, että sieniä varten pitäisi perustaa uusi eliöluokka, pseudozoolito­fyytit.

VUENTO KÄY ruotii kirjassaan huolella myös myös jäkälien historiaa, ja päätyy siihen, että suurin osa jäkälistä muodostuu levän ja sienen symbioosista. Mutta joissain voi olla vielä bakteeriyhteisö mukana. Symbioosia ansiosta jäkälät pärjäävät ääriolosuhteissa, joissa ei juuri mikään elä ja kasva, kuten esimerkiksi Etelämantereen kuivissa laaksoissa, joissa lämpötila vaihtelee nollan ja 50 pakkasasteen välillä.

”Mikäli Marsia päätetään joskus yrittää asuttaa, ensimmäisten sinne suuntaavien avaruusmatkailijoiden olisi syytä ottaa mukaan jäkäliä. Jos näin tapahtuisi ja yritys syystä tai toisesta epäonnistuisi, kaiken kestävät jäkälät jäisivät hyvinkin mahdollisesti edustamaan elämää maapallon ulkopuolella”, Vuento kärjistää.

Vuento esittelee sieniä ja niiden ominaisuuksia ja vaikutuksia ihmisiin, eläimiin, kasveihin ja koko eliökuntaan monipuolisesti. Sienet parantavat, sairastuttavat, ravitsevat, myrkyttävät… Niitä voidaan käyttää paitsi ravintona myös muun muassa lääkkeinä, käymisprosessissa, tajunnan laajentamisessa, ilmastonmuutoksen torjunnassa ja bioaseina.

Vuento pohtii, omaavatko nämä kaikkeen melkein kykenevät ihme-eliöt lisäksi älyn lahjoja.

”Sienillä on monimutkaisia vuorovaikutussuhteita ympäristönsä ja muiden eliöiden kanssa. Esimerkkejä ovat molekyylitason kaksintaistelu patogeenisen sienen ja sen isännän välillä sekä sienen ja kasvin keskinäinen viestintä sienijuurissa. Kyky näihin on kehittynyt osapuolille evoluution pitkässä juoksussa. Missä kulkevat sientenvuorovaikutuskykyjen rajat? Ovatko sienet älykkäitä ja onko niillä kenties peräti mieli, kieli ja tietoisuus?”.

Mitä miettii rikkikääpä vanhan puun kyljessä? (Kuva: Arja Jokiaho)

Älyä pidetään yleensä vain ihmisen ominaisuutena, mutta tällöin unohtuu evoluution opetus , jonka mukaan selvää rajaa ihmisten ja muiden eliöiden välillä ei löydy. Ja ihminenhän on osa eliökuntaa. Vuento käy tätä prolematiikkaa perusteellisesti läpi, ja löytää heti alkuun sieniltä aisteja, jopa tietynlaisen näköaistin. Myös käyttäytyminen on älykästä, mutta tähän joku voi huomauttaa, että kaikki oliot ja eliöt maailmassa kiviä ja muuta kuollutta ainetta myöten käyttäytyvät omalla tavallaan älykkäästi, jopa matemaattisen tarkasti. Ne eivät vain tiedä sitä.

TUTKIMUKSET OVAT osoittaneet että sienirihmastolla on ainakin muisti. 2020-luvulla keskustelu sienen mielestä sai tulta, kun huomattiin että sienten soluissa esiintyy sähköisiä ilmiöitä. Sähköiset värähtelyt kuljettavat informaatiota, eli liittävät näin rihmastot sisäiseen kommunikaatioon. Jonkinlainen tietoisuus sienillä on, mutta tietoisuus tietoisuudesta, eli itsetietoisuus sekä kieli ovat ihmisen yksityisomaisuutta, ainakin evoluution nykyisessä vaiheessa.

Summauksena voi todeta, että näiden pienten eliöiden poikkeuksellisesta suuruudesta kertoo jo se, että tähän arvioon poimitut esimerkit ovat vain pienehkö osa siitä mitä Matti Vuento kirjassaan sienistä kertoo.

Sienet ovat jo miljardeja vuosia ”kansoittaneet” maapalloa, ja niillä on ainutlaatuinen kyky muuttaa muotoaan ja sopeutua lähes millaiseen ympäristöön tahansa. Siksi on vielä pitkä matka siihen, että tämä eliökunnan pimeä aine olisi kokonaan tai edes suurimmaksi osaksi valaistu.