Maailmalta, jopa ihan Suomen lähialueilta, kantautuu ahdistavia uutisia. Sodat raivoavat, terroritekoja tapahtuu ja ihmiset tuntuvat kroonisen kykenemättömiltä ymmärtämään toisiaan. Painajaismaista tilannetta olisi helppo paeta aivottomaan viihteeseen, mutta yhteiskunnalliset ongelmat eivät ratkea siten, että yritämme vain unohtaa ne. Kauhulle ei saa antautua, mutta sitä voi oppia ymmärtämään ja käsittelemään esimerkiksi lukemalla.

Hassan Blasimin (s. 1973) proosaa. Irakissa syntynyt, Suomessa asuva ja arabiaksi kirjoittava Blasim ei epäröi käsitellä tarinoissaan arabimaailman pyhää tabukolminaisuutta, politiikkaa, uskontoa ja seksiä. Hänen lukijoiltaan vaaditaan rautaista vatsaa ja kovia hermoja, mutta on tärkeää, että myös ikäviä asioita käsitellään sananvapautta maksimaalisesti hyödyntäen.

SYNKISTELYN JA MUSTAN huumorin välillä poukkoilevissa Blasimin novelleissa käsitellään muun muassa sitä, miten pitkälle historiaan hänen synnyinmaansa ongelmat ulottuvat. Hän joutui jättämään Irakin jouduttuaan sen viranomaisten ahdistelemaksi elokuviensa tiimoilta. Hän ei kuitenkaan menettänyt luontaista ilkikurisuuttaan. Täyslaidallisia-teoksessa kohdataan henkilöhahmo Hassan Blasim, tarkkailija ja sepittäjä, jonka todenmukaisuutta saamme arvailla.

Kirja ammentaa innoitusta todellisuudesta, mutta realismin vaatimuksista irtaudutaan fantasian ja maagisen realismin hengessä. Blasim ei tosin ole yhtä leppoisa kuin vaikkapa Gabriel García Márquez. Irakilaissyntyinen kirjailija ajattelee, että vuosisatojen mittaista kauheutta ei voi vain järkeillä pois. Eilinen selittää kyllä tätä päivää, mutta vain osittain, sillä kenties ”taikausko ja tarinoiden kirjoittaminen kertovat siitä, että ihminen melankolisesti sisäistää, että kaikelle ei ole selitystä.” (s. 105)

Blasimin pilkan kohteeksi joutuvat sekä uskonto että politiikka. Hänen hahmoihinsa ja kertojiinsa kuuluu esimerkiksi maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita ja terroristeja. Traumat näkyvät heidän maailmankuvansa sirpaleisuudessa. Ihmiskunta näyttäytyy laumana typeryksiä: ”Arabiperinteessä kalifit tekivät valloitusretkiä ja sitten runoilijat kirjoittivat heistä sankarirunoja. Länsi taas tappaa pommeilla ja älyohjuksilla ja sitten siitä kirjoitetaan romaaneja ja värkätään Netflixin täydeltä sarjoja ja elokuvia. Julmuus ja tekopyhyys eivät ole muuttuneet mihinkään. Sloganit ja tekosyyt vain vaihtuvat.” (s. 27-28)

Rikoksia tehdään esimerkiksi islamin, kommunismin tai Saddam Husseinin Baath-puolueen nimissä. Jos olisimme sekä sokeita että kuuroja, sivuilla ehdotetaan, meitä sattuisi vähemmän. Onhan maailma ”kovin hauras, pelottava ja epäinhimillinen; sitä ei tarvitse kuin hiukan tönäistä, kun se jo väläyttää alkukantaisia torahampaitaan.” (s. 137)

Novelleissa syyllisiä ja syyttömiä on vaikea erottaa toisistaan. Lukija pakotetaan hyväksymään se, että sotaa, väkivaltaa, terrorismia, pakolaisuutta ja rasismia, Blasimin keskeisiä aiheita, ei käsitellä selkeän moralisoivasti. Pahuuteen lipsahtaneet ihmiset eivät ole sarjakuvamaisia konnia, kuten amerikkalaisissa elokuvissa ja sarjoissa, vaan he yrittävät selviytyä mahdottomissa olosuhteissa.

BLASIMIN KOKOELMASSA riittää rekistereitä Jumalaisen näytelmän tyyppisistä helvetinnäyistä puolityhmään hassutteluun. Pidin eniten hänen vähiten huuruisista novelleistaan, kuten kylmäävistä kertomuksista Rekka Berliiniin”, Carlos Fuentesin painajaiset ja Neitsyt ja sotamies. Otanta todistaa minun olevan perinteisemmän – joku voisi sanoa tylsemmän – novellitaiteen ystävä.

Täyslaidallisia ei juuri vahvista uskoa ihmiskunnan haluun ja kykyyn pelastua. Joka puolella planeettaa kohdataan tuttu myrkyllinen sekoitus valehtelua, vihaa ja epätoivoa. Kilpailemme kokemallamme. Kuka on tehnyt eniten kauheuksia ja kuka kärsinyt eniten?

Samaan aikaan Blasimin novelleissa pilkahtelee kuitenkin myös inhimillistä lämpöä rakkauden ja huumorin muodossa. Hän onnistuu tavoitteessaan kuvata vaikeaselkoista kansainvälistä todellisuuttamme. Hän mieltää modernin elämän absurdiksi näytökseksi, josta pitää kertoa oireilevalla kielellä. Täyslaidallisia yhdistelee realismia ja fantasiaa enimmäkseen hyvällä menestyksellä.