Vakavista asioista vetävästi ja kansantajuisesti kirjoittava Naomi Klein osaa esittää asioiden väliset monimutkaiset yhteydet yksinkertaisesti ja selkeästi niin että paatuneimmatkin ilmastoskeptikot joutuvat myöntämään virheensä. Näin pelastamme planeetan -kirjan toinen kirjoittaja Rebecca Stefoff on nuortenkirjailija, ja opus onkin juuri nuorille suunnattu, vaikka se sopii luettavaksi yhtä hyvin heidän vanhemmilleen, eli kaikille lukutaitoisille ikään katsomatta.

Hyvä esimerkki kirjan kansantajuisuudesta on termin keikahdus selkokielinen selitys. ”Kuvittelepa, että nojaat hitaasti, tasaista vauhtia sivulle. Jossakin vaiheessa kaadut. Silloin olet saavuttanut keikahduspisteen. Sen pisteen ylitettyäsi liikkeesi sivulle on nopea ja mahdollisesti katastrofaalinen. Kaatumispisteen ylitettyäsi et enää voi nostaa itseäsi pystyyn. Sama voi tapahtua ilmastonmuutoksen kanssa. Esimerkiksi vuonna 2014 Nasan ja Kalifornian yliopiston tutkijat julkaisivat melko järkyttäviä uutisia. He olivat tutkineet Länsi- Etelämantereen mannerjäätikköä, joka on osa massiivista, koko Etelämantereen peittävää jääpeitettä. Jäätikkö sulaa nyt niin nopeasti, että sitä näyttää olevan mahdotonta pysäyttää.”

KLEIN OSAA kytkeä yleensä luonnontieteellisenä ja teknisenä pidetyn ongelman vallitsevaan maailmankuvaan ja yhteiskuntaan sen kaikkine vääryyksineen ja epäoikeudenmukaisuuksineen.

Taustalla on käsitys luonnosta kuolleena koneena, jota saa käyttää hyväksi miten haluaa. Mutta monet alkuperäiskansat näkevät luonnon elävänä organismina, jolle tulee reilusti antaa takaisin se, mitä siltä saa lainaksi. Monet alkuperäiskansat toimivatkin ilmastonmuutoksen torjumisen eturintamassa – myös sen takia, että ne, niin kuin köyhempi väestönosa yleensä, joutuvat kärsimään eniten ilmastonmuutoksen seurauksista.

Klein esittää lukuisia esimerkkejä kapitalismin ja ilmastonmuutoksen yhteyksistä. Vuonna 2005 New Orleansiin iskenyt hurrikaani Katriina on suorastaan irvokkaan metaforinen osoitus kapitalismin ja ilmastonmuutoksen liitosta. Kun se pyyhälsi New Orleansin ylitse, asioille tehtiin hyvin vähän. Syynä tuolloin olivat osaksi julkisen sektorin leikkaukset, mutta myös ja ehkä ennen kaikkea se, että rikkaat suorastaan hyötyivät tuhosta. Eli kuten Kleinin kirjassa tiivistetään: ”Hurrikaani teki ilmaiseksi sen, mitä purkumiesten piti tehdä”.

MITEN SITTEN pelastaa maailma kapitalismilta ja ilmastonmuutokselta? On ehdotettu teknisiä ratkaisuja, esimerkiksi hiilidioksidin varastoimista maahan tai muihin sopiviin paikkoihin. Mutta entä jos vaikkapa voimakas maanjäristys vapauttaa sen maan povesta? Konkreettisin ongelma on, että hiilidioksidin talteen ottaminen ja maahan varastoiminen vie valtavasti energiaa – joka juuri tuottaa hiilidioksidia. Ylipäänsä koko idea ilmaston muokkaamisesta perustuu juuri näkemykseen maapallosta isona koneena, jota voidaan mekaanisesti manipuloida.

On siis tartuttava kestävimpiin ja ratkaisevimpiin vaihtoehtoihin: ajattelun, asenteiden ja elämäntavan on muututtava. Yllättäen Klein viittaa kuuluisaan New Dealiin ja lisää sanaparin eteen sanan Green. Franklin D. Rooseveltin 1930-luvulla Yhdysvalloissa lanseerama New Deal paitsi antoi talouden ohjakset valtiolle, sai ihmiset myös muuttamaan kulutustottumuksiaan. Koko amerikkalainen yhteiskunta muuttui – ainakin joksikin aikaa – tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.

Klein näkee että Green New Deal tarvitsee taakseen kansalaisliikkeitä, jotka voivat saada sytykkeensä vaikkapa yhdestä ruotsalaisesta tytöstä, joka pitää kädessään ilmastonmuutoksesta varoittavaa kylttiä. Näinhän kävi Greta Thunbergin tapauksessa. Niinpä kirjan lopusta löytyy ”nuoren kansalaisaktivistin työkalupakki”.

Näin pelastamme planeetan -kirja toimii sujuvan ja selkeän esitystapansa ja runsaiden konkreettisten esimerkkitapausten kautta kokonaisuutenakin juuri työkalupakkina niin taviksille kuin päättäjille.