Politiikka
3.10.2018 06:30 ・ Päivitetty: 3.10.2018 01:54
Kirja: Presidentti Niinistö ja komission varapuheenjohtaja Katainen eri mieltä faktoista – “Jenni kuuli keskustelun ja muistaa sen hyvin vieläkin”
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö valottaa Matti Vanhasen (kesk.) toisen hallituksen syntyvaiheita Finanssialan viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajan Tuomo Yli-Huttulan tänään julkaistavassa kirjassa Presidentti ja porvarivalta – ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä (Otava).
Niinistö valittiin vuonna 2007 eduskunnan puhemieheksi, kun kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen ryhtyi pääministeri Vanhasen hallitukseen valtionvarainministeriksi.
Virallisessa kokoomushistoriassa puhemiehen paikka on nähty Niinistön itsensä valitsemana loogisena askeleena myöhempiin presidentinvaaleihin. Niinistön omassa versiossa häneltä evättiin ulkoministerin pesti.
Niinistö oli saanut vuoden 2007 eduskuntavaaleissa eniten ääniä eduskuntavaalien historiassa. Kun kokoomus ryhtyi puheenjohtaja Kataisen johdolla neuvottelemaan hallitusyhteistyöstä, Niinistö muistaa Kataisen poikenneen tapiolalaisessa ravintolassa hyvissä ajoin ennen vaaleja tehdystä sopimuksesta, jota hän kutsuu välipuheeksi.
”Meillä oli välipuhe Kataisen kanssa, että minulla on ehdoton optio valita tehtävä. Minä puhuin erityisesti ulkoministerin tehtävästä. Hän oli valmis antamaan puhemiehen paikan, koska ei enää pitänyt suotavana ministeriyttäni. Ehkä olisi varmaan pitänyt tehdä välipuhe paperille”, Niinistö toteaa Yli-Huttulalle maaliskuussa 2018.
“Se ei minua kiinnosta. Tiedän, mitä ajattelin ja mistä olimme sopineet, ja se sopimus minun puoleltani piti.”
Asiaan palattiin seuraavan kerran 15. huhtikuuta kuukausi vaalien jälkeen, kun Katainen soitti Niinistölle. Katainen muistaa sunnuntai-illan puhelun täysin eri tavoin kuin Niinistö.
”Muistan hyvin soittoni Säätytalolta, kun olimme saaneet neuvottelutuloksen, että kokoomus saa ulkoministerin salkun. Kysyin puhelussa Niinistöltä, että kummanko tehtävän – puhemiehen tehtävän vai ulkoministerin salkun – hän ottaa. Sain vastauksen Niinistöltä, että hän menee puhemieheksi”, Katainen kertoo.
Katainen kertoo Yli-Huttulalle, ettei hän tiedä olivatko muut olleet Niinistöön yhteydessä mahdollisesta ministerin tehtävästä.
“Se ei minua kiinnosta. Tiedän, mitä ajattelin ja mistä olimme sopineet, ja se sopimus minun puoleltani piti.”
Niinistö ei Kataisen tiedoista vakuutu. Hän pysyy edelleen tiukasti kannassaan puhelinkeskustelun sisällöstä.
”Jenni (Haukio) kuuli keskustelun ja muistaa sen hyvin vieläkin. Minulle ja varmaan monille muillekin viesti tuli selväksi jo aikaisin. Hallitusneuvotteluissahan ulkopoliittinen linja oli lyöty kiinni – ei niin tehdä kuulematta ulkoministerikandidaattia”, Niinistö toteaa kirjassa.
“Jyri oli Jyrkin keskeinen pelinrakentaja ja paha poliisi.”
Presidentti Niinistö kertoo Yli-Huttulalle kauhistuneensa myöhemmin nähdessään Kataisen hallitusohjelman talousosuuden.
”Se leijui kaukana reaalimaailmasta – en siinä hallituksessa olisi viihtynytkään.”
Niinistö toteaa tunteneensa lievää epäluuloa tulevasta jo eduskuntavaalien alla.
”Mies Kirkkonummen tilaisuudessa kertoi, että minua käytetään hyväksi. Tuntui mies tietävän muutenkin paljon. Tunsin ennen vaaleja, että minua kovasti tarvittiin, vaalipäivän jälkeen ei sitten enää. Selvä merkki oli, että kun hallitusneuvottelut alkoivat, minuun ei oltu missään yhteydessä. Oli se vähän erikoinen tunne. On tässä oppinut ihmisten tapoja”, presidentti sanoo.
Yli-Huttulan haastattelema kokoomuksen nimettömänä esiintyvä sisäpiiriläinen väittää, että Niinistön sulkemista hallituksen ulkopuolelle olisi ollut suunnittelemassa myös Vanhasen II:n hallituksen tuleva puolustusministeri, nykyinen Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies.
”Jos Sauli olisi kutsuttu neuvotteluihin, kuka olisi johtanut neuvotteluja? Hän poltti silloin helposti päreensä. Jyrkin isänmurha oli se, ettei hän kutsunut Saulia hallitusneuvotteluihin. Jyri oli Jyrkin keskeinen pelinrakentaja ja paha poliisi. Hän ajatteli, että Saulin persoona olisi ollut liian vahva. Pelättiin, että käy niin kuin Ville Itälälle, kun Sauli oli itsenäinen valtiovarainministeri. Saulin oloa ei helpottanut se, että Kanervasta tuli ulkoministeri. Hän koki sen puukoniskuna kylkiluiden väliin”, lähipiirin tarkkailija muistelee Yli-Huttulan kirjassa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.