Messujen kävijäennätys – viime vuodelta: 85 600 henkeä – voi siis ensi sunnuntai-illan summauksessa olla vaarassa, kun ihmisvirtoja Pasilaan päin on ohjailemassa myös uutuuttaan vielä säihkyvä kauppakeskuskoljatti. Aika fiksusti ja toimivasti uudelleen kaavoitetut messuhallin ”pääbulevardit” olivat jo torstaina hyvin kansoitetut.

Pienihän Helsingin messutapahtuma vielä on moniin eurooppalaisiin vastaaviin kirjatapahtumiin verrattuna, mutta sen verran suuri, että messujen tämänvuotisen teemamaan Ranskan osasto oli sysätty ison näyttelyhallin perälle – suuret kustannustalot kun valtaavat aina ne paraatipaikat sisääntuloportaiden lähimaastosta. Pientä vieraskoreutta olisi messuorganisaatiolta toivonut tässä sijoitteluasiassa suurta sivistysvaltiota kohtaan. Ranskan suurlähettiläs Serge Tomasi sai sentään kunnian avata nelipäiväinen tapahtuman yhdessä messujen ohjelmajohtajan Ronja Salmen kanssa.

Ohjelmajohtaja Ronja Salmi ja Helsingin Kirjamessujen teemamaan Ranskan Suomen suurlähettiläs Serge Tomasi avasivat tapahtuman näyttävin manööverein..

Toki Ranska näkyy kohtalaisen hyvin messuohjelmassa. Avauspäivä torstai oli ohjelmanumeroilla mitaten eniten trikolorin värinen.

Kiinnostava paneelikeskustelu käytiin  torstain keskipäivässä, kun joukko sarjakuvakääntäjiä kokoontui pohtimaan Suomen ja Ranskan hedelmällisiä suhteita tässä kirjallissuden lajissa. Suomihan on esimerkiksi ollut Euroopan  merkittävimmillä alan festivaaleilla Angoulêmessa geopoliittiseen kokoonsa nähden usein poikkeuksellisen näkyvästi esillä. Vastaavasti ranskalaisella sarjakuvalla on ollut paikkansa suomalaisten sydämissä aina 1970-luvun alussa meille rantautuneista Rene Goscinnyn ja Alberto Uderzon Asterix-seikkailuista tämän päivän moniin laatusarjakuvantekijöihin.

Vastaavasti suomalainen sarjakuva on kiinnostanut ranskalaisia kiitettävästi. Paneeliin osallistunut suomentaja  ja muutenkin suomalaista sarjakuvavientiä edesauttanut Kirsi Kinnunen kertoi, että kaikkiaan yli 40 sarjakuvantekijän töitä on käännetty ranskaksi ja julkaisijoina on ollut kolmisenkymmentä kustantajaa. Suomalaisen sarjakuvan kestohitti maailmalla eli Muumit eivät kuitenkaan ole Ranskassa erityisen suosittuja, vaikka niidenkin seikkailuja on ranskannettu.

– Muumit näyttää olevan enemmän anglosaksisen maailman juttu, totesi Kinnunen.

Ranskalaisten juttu nykysarjakuvan aihepiireissä näyttäisivät nyt olevan sosiaalisesti kantaaottavat ja erilaisuuden teemoihin pureutuvat jutut. Myös naisten esiinnousu on on ollut tällä vuosikymmenellä huomattavaa.

– Naiset ovat nyt päässeet esille nimenomaan sarjakuvapiirtäjinä, kun aiemmin he olivat lähinnä vain koloristeja ja kuvittajia. Myös feministinen sarjakuva on nyt aika vahva trendi, kertoi suomalaista sarjakuvaa paljon ranskantanut Claire Saint-Germain.

Fundeeraajan persoonaa avaamassa

Yhteiskunnallisiin aiheisiin ja historiaan painottuneella Hakaniemi-messulavalla esiintyi aamupäivällä myös pitkän linjan demarivaikuttaja Seppo Lindblom, joka on toimittanut yhdessä samoissa ympyröissä ansoituneen Pekka Korpisen kanssa teoksen Merkillinen Mauno, jossa lähipiiriin kuuluneet ystävät ja poliittiset toimijat avasivat presidentti Mauno Koiviston persoonaa ja ajattelua, sitä kuuluisaa fundeerausta.

– Luulen, että fundeeraaminen lähti siitä, että Mauno halusi sillä tavoin kertoa, että maailma ei olekaan ihan  yksinkertainen paikka elää. Tämän ajatuksen hän pyrki välittämään tavallisen kansan pariin.

Aiempi päivänpolitiikan ulkopuolella pysyttely oli Koivistolle myöhemmin kilpailuetu, kun hän eteni varsin suoraan vallan huipulle. Hänen vaalimestyksensähän rajoittui ennen sitä läpimenoon kunnallisvaaleissa Turussa demareiden listan toiseksi viimeisenä. 1960-luvulla hän sitten nousi valtiovarainministeriksi, sitten Suomen pankin pääjohtajaksi, 197o-luvun lopulla hallituksen veturiksi ja 1982 presidentiksi.

Seppo Lindblom on Mauno Koiviston lähiystävänä ollut oikea mies kokoamaan sisärenkaan ihmisten ajatuksia edesmenneestä presidentistta kirjaksi..

– Vaikka hän silloin tuli politiikan ulkopuolelta, ja oli erilainen kuin muut sen ajan poliitikot, hänellä ei koskaan ollut minkäänlaista ylimielistä suhtautumista politiikkaan. ”Minä olen sopivan joutilas mies”, hän kuittasi kerran sen politiikkaan ryhtymisensä.

– Uskoisin,  että hänen suuren suosionsa salaisuus oli juuri siinä, että hän herätti luottamusta tavallisen kansan parissa. He näkivät Maunon olevan sama ihminen niin politiikassa kuin arkielämässäkin, Koiviston lähipiirin sisärenkaaseen kuulunut Lindblom valotti.

Vihapuhetta torjumassa

Heti Lindblomin perään samaisella Hakaniemi-lavalla keskusteltiin vihapuheen ja erityisesti journalisteihin kohdistuvan niin sanotun maalittamisen torjumisesta. Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja Jarmo Mäkelän luotsaamaan keskusteluhetkeen osallistuivat kirjailija Sofi Oksanen, toimittaja Tuomas Muraja ja viestintäoikeiden dosentti Riku Neuvonen. Videoviestinsä keskustellun toi myös kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön RSF:n puheenjohtaja Christophe Deloire.

Sofi Oksenen on kirjailijatyönsä ohella ollut näkyvästi puolustamassa sananvapautta sekä vihapuheen ja  maalittamisen kohteeksi joutuneita journalisteja.

– Teen sen siksi, koska haluan totuudenmukaista tietoa ja luottaa siihen, että juttuja ei Suomessa jää julkaisematta sen takia, että aiheita pidetään sensitiivisinä tai siksi, että toimittaja ei uskalla – tai edes epäröi – kirjoittaa jostain asiasta sen vaatimalla tavalla.

Oksanen on itsekin saanut riittävän osansa vihapuheesta ja vainoamisesta. Hän kertoi esimerkin:

– Kymmenen vuotta sitten, kun romaanini Puhdistus ilmestyi, Jessikka Aron vainoamisesta nyt tuomittu dosentti Johan Bäckman oli minua kohtaan erittäin aktiivinen ja käytti samanlaisia fraaseja kuin  tässä tuoreessakin tapauksessa. Täytyy sanoa, että tuolloin toimittajat ottivat monet noista hänen levittämistää jutuista todesta. Bäckmania siis haastateltiin ja häneltä kysytiin mielipidettä niin kuin hän olisi joku luonnollinen henkilö eikä suinkaan Venäjän vallan äänitorvi Suomessa. Siinä mielessä meillä on tapahtunut positiivista kehitystä – toimittajat ovat heränneet siihen, että meillä on sellaisia toimijoita, jotka eivät esitä luonnollisia mielipiteitä vaan heidän poliittinen agendansa on ihan toinen.

– Jos  kirjoittaa Venäjän, Viron, Ukrainan ja vastaavanlaisten maiden historiaan liittyvistä asioista, niin väistämättä Venäjä reagoi jollain tavalla, latasi Oksanen messulavalta, jota lähimpänä sijainneen messuosaston nimikyltissä luki: Russia.

Helsingin kirjamessut jatkuvat sunnuntaihin 27.10. asti, avoinna to-la klo 10-20, su klo 10-18. Tarkat päiväohjelmat löytyvät osoitteesta www.helsinginkirjamessut.fi