Virpi Sorsa on visaukkelinne täysin muistinvaraisen eli aika epäluotettavan kirjanpidon mukaan ihan debytanttiosastoa tässä kirjapiirissä.

”Heippa, nyt oli mieluisa visasitaatti. Tämä on lempikirjailijani Zadie Smithin Swing Time. Zadie Smithin teoksissa on viisautta ja empatiaa, jonka pariin hakeudun tasaisin väliajoin. Muistan, kuinka hänen esseensä (Aavistuksia) avarsivat perspektiiviä ja lohduttivat korona aikana.”

Eero Pirttijärvi on kokeneempaa vastaajakaartia.

Juhani Niemi jatkaa vielä näistä musavihjeistä.

”Lähden liikkeelle musiikkivihjeestä, eli Beatlesin the klassikkoalbumista The Beatles, paremmin tunnettu nimellä White Album vuodelta 1968. Siinä on Lennonin kappale nimeltä Sexy Sadie (alun perin nimen piti olla Maharishi), josta pääsemme visakirjailijaan Zadie Smithiin, jonka etunimen kirjoitusasu oli aiemmin Sadie, mutta jonka hän vaihtoi 14- vuotiaana nykyiseen muotoon. Smith ansaitsi opiskeluaikoinaan rahaa jazzlaulajana. – – –

Swing Time on mestarillinen, älykäs ja nautittava romaani.”

RAILA RINNE kertoo enemmän kirjan sisällöstä ja kirjailijasta.

”Zadie Smithin taidot huomattiin jo hänen opiskellessaan kirjallisuutta Cambridgen King´s Collegessa. Hän sai novellejaan esille opiskelijakokoelmissa, mikä sai kustantajat ja agentit kiinnostumaan. Niinpä esikoisteosta Valkoiset hampaat oikein odotettiin ja kun se vuonna 2000 julkaistiin, se sai runsaasti huomiota ja voitti merkittäviä palkintoja. Suomessakin oltiin valppaina, sillä kirja ilmestyi meillä suomennettuna jo 2001.

Swing Time kertoo kahdesta nuoresta naisesta, joilla on taiteellista lahjakkuutta tanssin ja musiikin parissa. Heitä kuitenkin odottaa erilainen elämä. Lahjakas Tracey jää Lontooseen eikä saa tuulta siipiinsä. Kirjan kertoja taas ryhtyy kuuluisuuden avustajaksi New Yorkiin kunnes lähtee Länsi-Afrikkaan perustamaan kouluja tytöille. Ystävyys kestää erilaiset urat tai kohtalot tai valinnat, miten niitä nyt katsookaan.

Zadie Smithin suomennettuja romaaneja ovat myös Nimikirjoitusmies, Kauneudesta, Risteymiä ja Petos. Kaikkien kustantaja meillä on WSOY ja suomentaja Irmeli Ruuska.

Tänä syksynä 50 vuotta täyttävä kirjailija elää toimeliasta elämää tapaamalla lukijoitaan ja muuta yleisöä. Hän on suosittu esiintyjä kirjallisuusfestivaaleilla, mediassa ja muualla. Hän on perheellinen ja asuu edelleen Lontoossa.”

Muutaman viikon visatauolta palaava Mauri Panhelainen luonnehtii teosta näin:

”Kirja ei kole varsinaisesti omaelämäkerrallinen, vaan rakentuu yhtäältä tanssin ja toisaalta kahden naisen suhteen ympärille. Tracy on lahjakas tanssija päin vastoin kuin minäkertoja. Tracyn isä on musta ja äiti valkoinen. He tuntevat kuitenkin kohtalonyhteyttä, joskin suhde katkeaa toistuvasti elämänteiden eriytyessä.

Kirja on saanut nimensä George Stevensin ohjaamasta elokuvasta Swing Time, jonka pääosissa näyttelevät ja tanssivat Fred Astaire ja Ginger Rogers. Juuri Astairen virtuoosimaisesta tanssista tytöt saavat romaanissa kimmokkeen tanssiharrastukselleen.”

EDELLÄ NÄIMME vanhan liiton mukaista visatehtävän ratkaisua. Modernimpaa moodia edustaa Mauri Niemen ratkontamalli, josta voisi käynnistää laajemmankin eettiisen keskustelun. Mutta jääköön nyt, kun Mauri paljastaa apuvälineensä heti alkuun rehdisti. Sanotaan nyt vain, että visaukko kehottaa edelleen ratkojia turvautumaan ennemmin luomu- kuin tekoälyyn.

Tässä Niemen välittämä vastaus.

”Syötin sitaatin tekoälylle ja sain vastauksen:

’Kyseinen lainaus on Zadie Smithin romaanista Swing Time. Teos julkaistiin alun perin vuonna 2016, ja sen suomennos ilmestyi vuonna 2017 Irmeli Ruuskan kääntämänä. Lainaus löytyy kirjan ensimmäiseltä sivulta ja kuvaa päähenkilön ensikohtaamista Tracey-nimisen tytön kanssa kirkon pihalla vuonna 1982.

Swing Time on kertomus kahden ruskeaihoisen tytön ystävyydestä, identiteetistä, rodusta, luokasta ja tanssista. Romaani seuraa nimettömäksi jäävää kertojaa ja hänen ystäväänsä Traceyta lapsuudesta aikuisuuteen, käsitellen heidän erilaisia elämänpolkujaan ja yhteiskunnallisia teemoja, kuten etuoikeuksia ja valtaa. Kirja on saanut kiitosta monikerroksisesta kerronnastaan ja tarkkanäköisestä yhteiskunnallisesta analyysistään.’”

Kuten huomaamme, aika hengetön on AI kirjavisailijana.

Sitä ei ole ikivisalainen Veikko Huuska.

”Kukahan muotoilikaan: ’Swing Time on romaani, joka vuotaa ulos, hillittömänä mutta hienovaraisesti kudottuna, kuin muisto.’

Etevästi luonnehdittu teoksen perustava sisältö. Ei ihan niin räväkkä kuin aikoinaan Matti Paavilainen Hannu Salaman esikoisteoksesta:”- – – tulikuumaa laavaa, sumeilematon purkaus, joka näennäisestä spontaaniudestaan huolimatta tekee sekä tiiviin että johdonmukaisen romaanityön luotettavan vaikutuksen”.

Mutta kysymyshän on arvioinneista ja lopulta makuasioista: miten yksilöllinen kokemus, ja monistettuina sivustalta saadut havainnot yksittäisten ihmisten elämistä, nivoutuvat ja kytkeytyvät laajempaan kokonaisuuteen, jota kutsutaan yhteiskunnaksi, ja sitä koskevaa tarkastelua ja vaikuttamista politiikaksi.

Zadie Smith on ainakin osassa kritiikeistä luettu eräänlaisen itseterapian harjoittajiin, ja hänen romaaninsa pyritty näkemään osana ’nykyaikaista hysteerisen realismin genreä, jossa informaatiosta on tullut uusi hahmo ja inhimillinen tunne puuttuu nykyfiktiosta.’ (sitaatti James Woodin).

Tulisi kaiketi, aivan kuin Smith itsekin tuolloin, neljännesvuosisata sitten tähdensi, tunnistaa kirjailijan oma ahdistus ja siihen liittyvä pyrkimys fiktiossa välttää pään ja sydämen erottelua, ja pyrkiä molempien tajunnan elementtien käyttöön. Ja kukapa tässä meidän ajassamme ei olisi ahdistunut.”

Sirpa Taskinen on romaaniarviossaan varauksellisempi.

”Zadie Smith sai aikoinaan mahtavan alun: hänen ensimmäinen romaaninsa Valkeat hampaat kilpailutettiin jo ennen kuin se oli edes valmis, ja useat kustantajat kiinnostuivat siitä. Tuloksena oli kansainvälisestiki menestynyt bestseller. Hänellä on paljon ihailijoita, jotka lukevat kaiken, mitä hän on kirjottanut. En lukeudu heihin, ja jäin miettimään visakirjan takakantta, jossa on lainaus Vogue-lehdestä: ’Aina silloin tällöin ilmestyy romaani, joka muistuttaa meitä miksi me niitä vielä tarvitsemme.’ Ainakaan minulle Swing Time ei ole Romaani isolla alkukirjaimella. Sujuvaa tekstiä toki, ja kaikesta saa sen vaikutelman, että ’kullanruskeiden tyttöjen’ asia on kirjailijalle henkilökohtaisestikin tärkeä.”

Tehtävän selvittivät myös Tuula Hynynen, Tarmo Tikka ja Stefan Ek. Viikon palkinto Virpi Sorsalle. Kaikki kevätkauden palkinnot lähtevät matkaan ensi viikon alussa. Ilmoittautukaa osoitetiedoin visaukolle myös kaikki te, jotka ette ole jostain syystä saaneet saaneet syyskaudella luvattua palkintoa, niin perästä kuuluu.

Visasitaatti 9/2025

Tätä palkittua kirjailijaa on suomennettu aina vähän jälkijunassa, mutta hän muuttuu ajankohtaisemmaksi koko ajan. Häntä on luonnehdittu ’rohkeuden monumentiksi’.

Siis ketä, mikä on kysytty teoksensa? Vastaukset sähköpostitse kirjavisa@demokraatti.fi viimeistääm 9.6. klo 12 mennessä. Yhdelle palkinto.

”Juotiin teetä loputtomiin. Kahvia. Votkaa. Ja seitsemänkymmentäluvulla kuubalaista rommia. Kaikki rakastivat Fideliä! Kuuban vallankumousta! Barettipäistä Chetä. Siinä vasta filmitähti! Piestiin kieltä loputtomiin! Pelättiin, että meitä salakuunnellaan, ihan varmasti. Kesken keskustelun joku aina katsoi pilkallisesti kattolamppuun tai pistorasiaan. ’Kuuletteko, toveri majuri?’ Toisaalta otettiin riski, toisaalta näyteltiin. Tästä valhe-elämästä saatiin jopa jonkinlaista tyydytystä. Aivan mitätön osuus ihmisistä osoitti avoimesti vastarintaa, enimmäkseen oltiin keittiödissidenttejä. Näytettiin keskisormea taskussa…”