Tulipa todettua tämän vuoden Työväen Musiikkitapahtuman ennakkojutussa pari päivää sitten, että Valkeaosken kesässä ei tässä heinäkuun viimeisen viikonlopun festivaaliajankohdassa ole säiden puolesta tavannut olla säätimissä kuin ääriasennot. Paahdetta tai ultramärkää. Tämän vuoden musarilauantaina päästiin kokemaan täysillä ne molemmat..

Lauantain iltapäivän ohjelmaan oli sijoitettu Kansan Sivistysrahaston 70-vuotisjuhla asiaankuuluvine palkinnonjakoineen, arvovieraineen ja koko kansan musiikkiviihteineen. Siinä vaiheessa, kun KSR:n juhlavuoden palkintonippu (josta raportoimme jo eilen) oli saatu puretuksi, Pirkanmaata pari viikkoa poltellut hellejakso päätti katketa. Niin ikään juhlivan – plakkarissa tänä vuonna komeasti täysi satanen – Dallapé-orkesterin astuessa Paperitorin lavalle taivas aukeni roimaan sadekuuroon. Ja toiseen. Ja kolmanteen ja seuraavaan ja seuraavaan.

DALLAPÉN NYKYINEN pääsolisti Juho Hostikka totesi avausrepliikissään, että on huonoja ja hyviä uutisia. Huonoa on se, että sataa, hyvää se, että kohta se loppuu.

Suurin piirtein kaikki Suomen merkittävät muusikot ovat jossain kohtaa elämässään soittaneet Dallapéssa, ja ison orkan solisteina on kuultu pitkä ja komea rivi laulajia A. Aimosta ja Georg Malmsténista Olavi Virtaan, Annikki Tähteen ja Kosti Seppälään. KSR:m juhlakonsertissa toista solistivirkaa hoiti Hostikan ohella Työväen Musiikkitapahtumassa usein kuultu ja nähty Maria Lund. Hänen avausbiisinsä hymyilyttí noin raamatullisessa mielessä: Oi Joosef, Joosef – kenestäpä muusta Maria lähtisi heti laulamaan?

Muistan sua Elaine, Pieni sydän, Budapestin yössä, jopa Säkkijärven polkka – Dallapé veti Valkeakosken keikalla kattavan repertuaarin ikivihreää viihdemusiikkia, jota osa yleisöstä kuunteli sadeasuissaan urheasti lavan äärellä avokentällä, osa vähän syrjemmältä telttakatosten suojista.

Vähän pukkaa sadekuuroa, mutta musiikin ammattilaiset vaan painavat pitkää päivää. Kake Randelin työs sankarina.

VUONNA 1981 ensialbuminsa julkaissut, etenkin viime vuosisadan lopun suuri iskelmäsuosikki Kake Randelinkin oli yksi tämän vuoden Työväen Musiikkitapahtuman juhlijoista. Tammikuun alussa hänelle tuli täyteen samat kuin edellisen Musari-illan juhlakalulle Pelle Miljoonalle eli 70 vuotta, ja niissä merkeissä Mäntyhrjun suuri poika on tänä keväänä ja kesänä kiertänyt viihde-estradeja ja kesälavoja.Randelin on saanut uralleen yllättävää nostetta, kun viihderäpin voimakaksikko JVG sämpläsi omaan biisiinsä Amatimies Kaken klassikkoa Pakko painaa pitkää päivää. Myös toinen nykysuosikki Portion Boys on versioinut Randelinin biisiä Juhannusyö. Niinpä vanha iskelmäsankari on nyt kulttihahmo nuoremman polven parissa, ja sen seurauksena Kake muun muassa veti viime keväänä täyteen Helsingin rock-temppelin Tavastia-klubin. Hän kävi myös fiittaamassa JVG:n stadionkeikalla Helsingissä 2023.

Kaiken päälle Kaken 80-luvun pikkuhitti tarttuu paraikaa korvamadoksi kaupallisilla tv-kanavilla pyörivästä olutmainoksesta. Tiedättehän: ”Kun eletään, aha, ei pelätä. / Ne murheet nääs, aha, ei elätä. / Oon hengissä, aha, ei kivet hierrä kengissä.” Eläköön Raul Reimanin iskelmälyriikka!

Kaiken tämän ja paljon muuta Kake veti Koskissa sisulla ja sydämellä, osin keskellä rankkasadekuuroja, lopussa jo seestyneessä kelissä. Onhan hänelläkin riittämiin sitä hittipohjaa: Avaa hakas, Nasta pimu, Kielletyt tunteet ja Tarja sinä rakas . Viime mainittua laulaessaan laulaja etsi katseellaan ja välihuudoin kuumeisesti vielä äskettäin Dallapé-konsertissa yleisön joukossa ollutta presidentti Tarja Halosta. Muutenkin hänen lavaprsenssissään oli hilpeää välittömyyttä ja ehkä tahatontakin komiikkaa. Saatan nyt ymmrtää itsekin vähän paremmin hänen kulttisuosiotaan. Läpällä ja oikeasti.

Työn sankaruudesta pitää työväenhenkisessä tapahtumassa kiittää myös nuoria sirkusharrastajia ja katumusiikkiorkesteri Roamin Street Bandia, jotka märistä oloista huolimatta jaksoivat viihdyttää musariväkeä esitysten välioajoilla. Kokeilkaapa päästellä yksipöräisellä temppufillarilla märällä asvaltilla, kun kaksipyöräiselläkin on paha pysyä pystyssä.

KULTTISUOSIO OLISI vääränsuuntainen termi kuvaamaan Ismo Alangon asemaa suomalaisessa rock-kentässä. Joensuusta lähteneen Alangon suosio on ollut vankkaa ja vakaata läpi hänen uransa, joka muuten käynnistyi jo vuotta ennen Randelinia, kun Alangon liidaama Hassisen kone voitti Rockin SM-kultaa keväällä 1980. Loppu on toden totta historiaa. Sen läpileikkausta meillä on ilo kuulla yhä Alangon keikoilla, joista Musareilla kuultiin taas yksi hyvä.

Hyttyskesiemme ilo: Ismo Alanko El Mosquito-yhtyeineen.

Tämänkertainen setti oli tosiaan jos ei nyt ihan greatest hits -tyyppinen niin huomattavia virstanpylväitä Alangon bändihistoriasta ja soolouralta yhteen niputtanut potpuri. T Yksi uusikin, toistaiseksi julkaisematon biisi kuultiin, ja vastapainoksi esimerkiksi ikiklassikko Rappiolla eli Hassisen koneen ensimmäisen albumin (Täältä tullaan Venäjä, miten ironinen ja toisaalta mietityttävä levyn nimi tässä ajassa!) a-puolen ensimmäinen kappale Herran vuodelta 1980.

Väliin mahtui iso nippu isoja biisejä eri vuosikymmeniltä: Sielun veljet -katalogista muun muassa Aina nälkä, Peltirumpu ja Rakkaudesta, Ismo Alanko Säätiön ajalta Rakkaus on ruma sana ja Extaasiin sekä soolouran merkkiteoksista muun muassa Kun Suomi putos puusta, Pornografiaa ja vuosi vuodelta uusia dramaturgusia viboja saava Taiteilijaelämää.

Ismo Alangon biisivarasto on suomalaisen rockin komeimpia, ja siitä riittää ammennettavaa vaikka vierailla Työväen Musiikkitapahtumassa joka toinen vuosi kuten hän on nyt tehnyt koronan jälkeisellä aikakaudella. Tervetuloa taas 2027 tai viimeistään 2030, jolloin Ismon syntymästä tulee kuluneeksi se 70 vuotta, Hassisen koneen synnystä ja rockin SM-”kultamitalista” 50 vuotta ja ensimmäisestä sooloalbumista Kun Suomi putos puusta 40 vuotta. Tämä noteerattakoonvahvana vinkkinä Musareiden tapahtumatoimistossa.

Niin juhlivaa Dallapéta kuin Ismo Alankoa ja hänen Musareillakin kuultua El Mosquito -bändiään (nimi ei bändiä pahenna, etupäässä samat Alangon luottomiehet siinä on kuin hänella on ollut rinnallaan viimeisen vuosikymmenen ajan) on muuten mahdollisuus nähdä heti kohta myös Huvila-teltassa pian alkavilla Helsingin juhlaviikoilla. Kake Randelinia ei sentään näyttänyt ohjelmakartalla olevan.

Työväen Musiikkitapahtuman pääestradille Paperitorille tullaan viihtymaan eikä valittamaan helteistä/rankkasateista.