Juna lähtee liikkelle Tampereelta, kun pilliin viheltää Unto Vesa.

“Kun vihjeessä on viittaus suomaiseen sivistyssukuun professoreineen ja kirjailijoineen, niin kyllähän siinä Krohnit ensimmäisenä mieleen tulevat. Ja tämä kysytty filosofi, 84-vuotiaana runoilijana debytoinut, on Sven Krohn. Hänen filosofiansa ydintä oli loogisen empirismin  kritiikki, tai ehkä ennen kaikkea teesi sen riittämättömyydestä, koska hänen näkemyksensä mukaan filosofian tehtävä on myös etiikan pohdinta. Kysytty teos täytyy vielä tarkistaa, mutta ehkä ‘Planeetan unta’.

Jos Sven Krohnille tuo runoteos oli hauska poikkeama pääuralta, niin yhtä hauska oli hänen veljensä Eino Krohnin esiintyminen Risto Jarvan elokuvassa ‘Yö vai päivä’ professori Sedanona Puumalan yössä. Niinpä hän esiintyy yhdessä iki-ihanan Elina Salon kanssa Kari Rydmanin säveltämällä kappaleella ‘Marietta’. Samanlainen monipuolisuus ja rohkeus on ollut leimallista Krohnin suvulle.”

Ilpo Pietilä on taas saanut visasta sysäyksen lukuhommiin.

“On häpeäkseni tunnustettava, että Krohnin ajatuksiin en ole aiemmin tutustunut. Nyt, kun lainasin tuon visakirjan, ajattelin perehtyä tämän vanhan ja viisaan miehen pohdintoihin. Sen verran jo selailin kirjaa, että huomasin hänen pitävän ihmisen elämän perimmäisenä tavoitteena olevan rakkauden. Tämä viesti on vähintäänkin ajankohtainen ja eritoten tarpeellinen nykyisenä vihan ja vastakohtaisuuksien aikana.

Päätteeksi ja vahvistukseksi vielä tähän loppuun visakirjan otsikon ‘Eettinen edistyminen, me-tietoisuus ja kansainvälisyys’ kappaleen alkuruno á la Sven Krohn:
‘Ylitse merten, maiden. mantereiden / ylettyy ihmislinnun kaukolento. / Näin muinoin tutkimattomien teiden / takainen maa ja kansa, ennen vento / ja vieras, tulee meille läheiseksi. / Hämärä hahmo piirtyy ihmiseksi. / Hajoaa moni erottuva muuri. / On … viestin tuoja … tehtäväsi suuri.'”

* * *

Ulla Vaara ihmettelee vastauksensa prologissa, miten hän onnistuukin niin usein kytkemään visakirjailijat Lahteen.

“Meille lahtelaisille Krohnin suku on tuttu, kun Viipurista Lahteen välirauhan aikana pysyvästi jäänyt kapellimestari ja säveltäjä Felix Krohn perusti tänne Viipurin musiikkiopiston ja rakensi  konserttitalon 1954. Krohnien suku on kuitenkin niin laaja, etten tiedä, onko filosofi Sven Krohn Felix Krohnin serkku vai pikkuserkku, mutta joka tapauksessa viikon 10 sitaatti on Sven Krohnin teoksesta.”

V-P. Salminen kirjoittaa, että “toista Krohnien vertaista lahjakkuusryvästä tieteen ja taiteen aloilla ei kulttuurihistoriamme tunne.”

Joten annetaan Raila Rinteen ravistella vähän hedelmiä tuosta sukupuusta.

“Sven Krohnin tunnettuja sukulaisia ovat olleet runoilija Julius Krohn, professorit Kaarle ja Ilmari Krohn sekä kirjailijat Aino Kallas ja Helmi Krohn. Kirjallisuuden professori Eino Krohn oli Svenin veli ja näyttelijä Heidi Krohnin isä. Heidin poika on näyttelijä Kristo Salminen.

Kuvataiteilija Inari Krohn, hänen sisarensa kirjailija Leena Krohn ja Leenan poika, Kulttuurvihkojen päätoimittaja Elias Krohn ovat suvun yhtä haaraa. Elokuvasäätiössä vaikuttava Irina Krohn, teatteriohjaaja Katja Krohn ja lääkäri, kunnallispoliitikko Minerva Krohn ovat keskenään sisaruksia.”

Irma Lehto on opiskellut Tampereen Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja myöhemmin myös työskennellyt yliopisttoksi muuttuneessa opinahjossa.

“Kun professori Kaj Krohn valittiin yliopiston valtuuston puheenjohtajaksi, tutustuin työni kautta häneen melko läheisesti. Se oli mielenkiintoista. Sanoisinko uusi ulottuvuus pienestä maalaiskylästä opintielle lähteneelle. Kun antroposofiassa ajatus jälleensyntymisestä – uskoin siihen tai en – avasi valtavan perspektiivin ihmisen elämään, niin menneisyyteen kuin tulevaan, niin nyt eteeni avautuivat saman suvun kautta suuret suomalaiset kulttuurivirtaukset Julius Krohnista tähän päivään. Näin minä opin tuntemaan myös Kaj Krohnin isän professori Sven Krohnin. En kuitenkaan henkilökohtaisesti, vaan hänen filosofiansa kautta.

Kirjasta ‘Ihminen, luonto ja logos’ löysin kaiken sen, mitä olin hapuillen hakenut. Jo Sven Krohnin isä oli teosofi ja Pekka Ervasti oli nuoruuden ystävä, joten teosofiaan ja idän uskontoihin Sven Krohn tutustui jo hyvin varhain.”

* * *

Eero Reijonen kulkeutuu Krohnista toisen merkittävän teosofin jäljille.

“Visataiteilijan filosfisesta suuntautuneisuudesta en ole oikein saanut otetta. Sitäkin olin miettinyt, mutta en tämän miehen kautta, vaan Yrjö Kallisen, kansakoulupohjalta ponnistaneen hengen jättiläisen peesissä.

Kalliseen sananmukaisesti jouduin tutustumaan jo nöösipoikana Alppilassa, koska äitini oli armoton Kallis-fani. Meillä oli kotona, ahtaissa tiloissa, kaikki Kallis-kirjat ja äänitteitä kelakaupalla. Muori raahasi ainoan poikansa puoliväkisin kuuntelemaan Kallis-Yrjön julistusta, muistaakseni Vallilan työväentalolle. Teosofiset kohdat menivät yli ymmärryksen…mutta muuten maailmojasyleilevä saarnaaja teki valtavan vaikutuksen polvihousunallikkaan. Enkä ole moista kokenut tähän päivään mennessä. Tietysti luin himassa Kallisen epistolat…..Huima mies ja huimaa tekstiä. Kuolemaantuomittu punikki, pasifisti puolustusministeri….. teosofi.

En tiedä olivatko Kallinen ja Krohn käytännössä paljonkaan tekemisissä keskenään, mutta kyllä Kallinen Krohnin mainitsi useaan kertaan. Ja Sven Krohn ja Yrjö Kallinen olivat teosofien ykkösnimet, ne jotka tunnettiin.”

Sirkka-Liisa Piirainen kiittelee tehtävänasettelua “ajattelun virkistämisestä” Krohnin teosten kautta.

“Ehkä niistä on tarttunut joitakin kysymyksiä omaankin ajatteluuni. Kirjastotyö, esim. kirjojen hyllyttäminen, saattaa monet niteet ainakin hyvänpäiväntutuiksi, ja kannethan aukeavat vaivattomasti…”

Jari-Pekka Vuorela saa poimia loppuun vielä sitaatin Krohnilta:

“Tämä vapaus on toistaiseksi hyvin suppeaa, mutta se kuitenkin tekee oikeutetuksi sen, että olemme teoistamme vastuussa”.

Totta kai tälläkin viikolla oikein vastasivat myös visan kantapeikot Veikko Huuska, Juhani Niemi, Mauri Panhelainen, Sirpa Taskinen ja Pertti Vuorela, jotka ansaitsevat taas kerron voimakkaat, pitäkestoiset aplodit (seisten).

Palkinto Pentti Heiskaselle. (rb)

Viikon sitaatti

Viime vuonna viisikymppiseksi ehtinyt, esikoisensa kymmenisen vuotta tätä ennen julkaissut kirjailija on saanut graafisen alan koulutuksen, mikä näkyy romaanissakin. Hänen viimeisin romaaninsa ei ole lastenkirja, vaikka sen nimi voisi niin pistää ounastelemaan. Visaromaanin taiteilijapäähenkilön tuotannon keskeisiä teoksia ovat muuten “Matalaotsainen betonikärräri” ja “Petkeleellä kuorittu metsuri”.

Kuka on kirjailija, mikä palkittu teos? Vastaukset viimeistään 4.4. mennessä osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

“(rec)
(–) Niin että katsotaan mieluummin aluksi pistettä, joka veti horisontin. Lähempää katsoen piste on pieni sininen liitu. Eikä sen vetämä odotusten horisontti ole mikään pikkujuttu, mikä tahansa viiva muiden joukossa, vaan kaiken pahan alku ja juuri.
Pisteellä ei juuri ole ulottuvuutta, joten kyseinen horisonttikin sijaitsee niin alhaalla kuvapinnassa, että vaikutelma on väistämättä dramaattinen. Ja mitä nuorempana nuorempana horisontille ryhtyy, sitä suurempi on riski sairastua aikuisiän taiteilijuuteen.”