Kirjallisuus
5.1.2026 11:03 ・ Päivitetty: 5.1.2026 09:47
Kirjavisa: Jouluisen aurinkoista lastenrunoa
Kirjavisan joulutehtäviin on joskus tullut vastauksia isommissakin säkeissä, mutta nyt otettiin ilolla kaikki, mitä saatiin.
Vastausmäärään vaikutti osaltaan ehkä sekin, että Postista johtunut jakeluhäiriö viivästytti joidenkin kohdalla printtiversiota niin, ettei heille jäänyt vastausaikaa käytännössä lainkaan
Ossi Lehtiö avaa vuoden 2025 viimeisen visan tiukasti.
”Nyt myrkyn lykkäsitte ja piti ihan isolta kirkolta lähteä apua etsimään. Sillä runo oli tuttu ja tekijäkin jotensakin, mutta missä se on kaikelle kansalle saatavaksi saatettu?
Vastaus onneksi löytyi melkoisen etsimisen jälkeen sieltä ison kirkon kirjastosta, joka on melkoinen aarreaitta vanhankin kirjallisuuden suhteen.
Löytyi nuottivihko lasten ja nuorten kirjojen varastosta. Vihkonen on nimeltään Leikkimökin lauluja, jonka aikaansaannosta ovat vastuussa Raimo Ahonen, Timo Hietala ja Kaija Pakkanen. Tuo viimeksi mainittu on vastuussa nuottivihon teksteistä.
Kirjaston fiksujen virkailijoiden mukaan tuo teksti on julkaistu joissain paikallisissa joululehdissä, mutta niitä ei kirjastossa ollut.”
Helena Nurmio löysi vastauksen paljon helpommin.
”Tämä Kaija Pakkasen Harakan joulupuu on iloisesti päässyt moniin runokokoelmiin ja on jopa sävellettykin.
Oli tosi mukava kuunnella Kaija Pakkasen Leikkimökin runokoppa, sekä Heikki Sarmannon sävellyksiä Kaija Pakkasen runoihin äänitteellä Runoretki laulaen.”
Samainen äänite on soinut Juhani Niemen perheen soittimessa,
”Tämä runo on tuttu, meillä usein soitettu, kun lapset olivat pieniä. Heikki Sarmannon säveltämä ja Maija Hapuojan tulkitsema Harakan joulupuu, Kaija Pakkasen lastenruno. Kaija Pakkanen oli varsin tuottelias lastenkirjailija ja kääntäjä, muun muassa meilläkin aikanaan kuluneet Viiru ja Pesonen– kirjat ja Mikko Mallikkaat, kaikkiaan yli sata suomennosta. Pakkanen sai myös monia tunnustuksia ja palkintoja töistään.”
ELISSE HEINIMAA lähti hakemaan vastausta ensin lajityypin eli l<asterunouden toisen mestarun suunnasta.
Ja yllätys, yllätys!
Joka ikisen kiiltävän koristeen
ja kähveltämänsä kappaleen
se antoi itsekullekin
ihan mieliksi takaisin.
Ja kuu?
Sekös nauraa hekotti hyvillään!”
Pirjo Leinosellakin on paisteisia muistoja Pakkasesta.
”Kaija Pakkanen oli lastemme ja myös oma suosikkisatutäti ja lorujen kirjoittaja, kun 1980- ja 90-luvuilla luin lapsilleni. Useissa kirjoissa oli Maija Karman herttainen kuvitus. Pakkanen on luonnonkuvauksissa leikkisä, tarkkanäköinen ja ymmärtävä. Hänen kirjoissaan tuntuu, että aurinko paistaa sateellakin.”
VARSIN HARVAKSELTAAN visalle ryhtyvä Orvo Vitikainen kertoilee taas mukavia.
”Visaruno on Kaija Pakkasen, mutta missä julkaistu? Se jää minulta selvittämättä, kun Lappeenrannan pääkirjasto on vielä suljettuna ja odottelee vielä tulevan viikon aikana tapahtuvaa paluuta peruskorjattuihin tiloihinsa. Paha on veikata, kun hänen tuotantonsa käsittää yli 60 omaa teosta ja lisäksi 162suomennosta ruotsin, saksan, englannin ja tanskan kielistä sekä vielä pakinoita ym. ja runoteoksiakin niistä monta.
Vastaan kuitenkin asian vierestä ja itseäni tykö tehden, että hänen poikansa Jukka on vuoden 1999 visakirjailija (teos Viimeinen kilometri) ja biologi; olemme olleet aikoinaan samaan aikaan seuraamassa eläintieteen luentoja. En ihmettelisi, vaikka myös tytär Outi Pakkasen jännityskirjoista jokin olisi ollut (tai tulisi olemaan) visapähkinänä.
Vaikka syntynyt Savossa Leppävirralla ja asunut Espoossa Kaija Pakkanen on omittu Etelä-Karjalan kirjailijaksi. Hänen puolisonsa Mauno Pakkanen oli näet syntynyt Taipalsaarella – kuten minäkin – ja siellä sijaitseva Illukansaari on luontevasti päässyt Kaijan kirjoihinkin perheen ilmeisen mieluisana ’kesäsaarena’.”
Jukka P. tosiaan on visassa jo aika varhain esiintynyt, Outi ei, ainakaan vielä.
”Taas oli visaisäntä löytänyt niin mainion runon, että oli pakko ruveta ottamaan selvää tekijästä. Kun ei tätä alkanut löytyä, piti laittaa ensimmäinen rivi hakukoneeseen, ja sieltähän se apu löytyi tuskaan. Siis Kaija Pakkanen ja riemukas luritus Harakan joulupuu. Mistä kokoelmasta, se jäi arvoitukseksi.
Viittaus perheen muihin tuotteliaisiin kirjailijoihin tarkoittaa Helsinki-dekkareista tuttua Outi-tytärtä ja Jukka-poikaa, joka tiedetään monipuolisen tuotantonsa lisäksi intohimoisesta suhteestaan jalkapalloon. Äitinsä tavoin hän toimi myös suomentajana.”
Sirpa Taskinen täsmentää vielä yuota visakirjailijan jälkipovien kirjailijuudesta:
”Kaija Pakkanen (1915-2003) oli varsin tuottelias: lasten ja nuorten kirjoja oli runsaasti sekä omasta takaa että käännöksinä, lisäksi hän kirjoitti lastennäytelmiä ja muistelmansa. Hän sai useita palkintoja, koko tuotannostaan Topelius-palkinnon 1985. Jälkikasvussa on useita kirjailijoita: poika Jukka (s.1942) ja tytär Outi (s. 1946) sekä pojanpoika Mitri (s. 1972).
Muita kierroksen tunnistajia olivat Tuula Tuomisto, Rauni Anita Martikainen, ja Mauri Panhelainen ja Eero Pirttijärvi sekä postin jakeluviivästyksen uhreiksi joutuneet Raila Rinne ja Unto Vesa. Palkinto Tuula Tuomistolle.
Visasitaatti 1/2026*
Kun tämä kulttuuriaviisi muuttuu nyt vuoden 2026 alusta kuukausilehdeksi, pitenee myös Kirjavisan vastausaika, mitä on palautteissa usein aneltu.
Vuoden ensimmäisen numeron kulttuuriosa taas on teatteria tulvillaan, joten aloitetaan tämäkin leikki näytelmällä. Alkuun asteriskitehtävä eli tämän komedian taitaja on visassa jo aiemmin esiintynyt. Hän on monille hyvin tuttu ja osa tämän lehden historiaa. Kysyttävä näytelmä ei kuitenkaan ole hänen teksteistään niitä esitetyimpiä. Eräs Finlandia-voittaja lienee niitä viimeisimpiä, joka sen on näyttämölle meillä ohjannut.
Kuka on hän, mikä komedia ja mitä muuta? Vastaukset viimeistään 15.1.2026 mennessä s-postilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle kirjapalkinto ensi vuonnakin.
”Maija: Eihän näistä ole Juvan pitäjän miehistä… Vaikka lykästihän tuo ennen toisia saamaan hyviäkin miehiä toki näistä muista pitäjistä. Sekin entinen Kuparisen tyttö, se Kaisa, sai sinne Joroisiin muutettuaan yhden Kämäräisen miehekseen, ja hyvästi vaan kuuluvat eläneen ihan Kaisan kuolemaan asti. Ja nyt tässä vasta kirkolla kerrottiin, jotta Kaisa on kuollut ja Kämäräinen siellä mökillään leskenä elää myllistää… Ja sitä ne hyvin hyväksi työmieheksi kehuivat.”
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.