Yleensä vastausjanan loppupäästä löytyvä Matti Kärkkäinen saa tällä kertaa tömäyttää avauspotkun.

”Viikon 15 sitaatti on Hilary Mantelin teoksesta ’Susipalatsi’ (Wolf Hall), joka voitti Booker-palkinnon vuonna 2009. Myös teoksen jatko osa Syytettyjen sali (Bring Up the Bodies) voitti Booker-palkinnon vuonna 2012.

Hilary Mantel on valitettavasti minulle vielä tuntematon kirjailija, vaikka tiedän hänen teostensa suuren menestyksen. Susipalatsi odottaa kyllä hyllyssäni lukuvuoroaan ja täytyy se nyt nostaa kiireellisten luettavien listalle.”

”Taas kerran sai Kirjavisa kipittämään kirjastoon tarkistamaan, että tutun oloinen sitaatti on kuin onkin Hilary Mantelin palkitusta suurromaanista Susipalatsi. Onneksi ei liki 800-sivuista järkälettä tarvitse kokonaan kahlata, kun jo sivulta 33 löytyy tuo etsitty tekstinpalanen. Siinä nuori Thomas Cromwell, joka nousee kirjan päähenkilöksi, keskustelee isäntänsä Stephen Gardinerin, joka on kardinaalin sihteeri, sittemmin kuningas Henrik VIII:n pääsihteeri ja Cromwellin pahin vihamies, kanssa.

Susipalatsi saavutti kansainvälistä huomiota BBC:n tuottamana tv-sarjana. Yle esitti sen meillä syksyllä 2015 kuusiosaisena sarjana. Muistan katselleeni sitä odotuksesta kihelmöiden, sillä epookkiin puvustettu ja lavastettu historiallinen draama oli täydellinen. Suuresta henkilöjoukosta erottui Thomas Cromwellia tulkinnut pidättyväinen ja vaatimattoman oloinen Mark Rylance. Miten hienovaraisesti hän saikaan koko hovin toimimaan omien tavoitteidensa mukaisesti!

Ilokseni huomasin, että Yle uusii Susipalatsi-sarjan 19. toukokuuta alkaen tv:ssä. Toivon sille tuhansia katsojia, vaikka esitysaika kevätlauantaisin ei olekaan paras mahdollinen.”

Myös Sirpa Taskinen peukuttaa tv-sarjaa.

”Susipalatsi oli komea myös BBC:n tv-sarjana. Siinä Thomas Cromwell näyttäytyi Mark Rylancen hahmossa itse asiassa varsin sympaattisena, vaikka historian mukaan hän oli paitsi nerokas neuvottelija ja manipulaation mestari myös varsin häikäilemätön ja julma. Mitäpä Henrik VIII:n luottoneuvonantaja muuta olisi voinut ollakaan.

Hilary Mantel (s. 1952) sai Susipalatsista Bookerin, niin myös sen jatko-osasta, mikä tuplapotti on perin harvinaista. Joidenkin arvostelijoiden mielestä kyseiset kirjat olisi voitu niputtaa yhteen – paitsi että kummankin kirjoittaminen vei vuosikausia.”

* * *

Mauri Panhelainenkin näki Mantelin inhmillistäneen Cromwellin hahmoa.

”Viikon visa oli minulle hieman kiemura. Päädyin melko pian brittiläiseen Nobel-kirjailijaan John Galsworthyyn, jolla on tehtävässä kerrottu juristin tausta. Hänen 1800-luvun loppupuolelta alkanut kirjallinen saagansa ’Forsytein taru’ oli aikanaan valtava menestys, moniosaiseen teokseen perustui myös 1900-luvun loppupuolella esitetty suosittu TV-sarja. Syteen meni, etsintä piti aloittaa uudelleen.

Onneksi sitten löytyi toinen juristitaustainen brittikirjailija Hilary Mantel ja hänen teoksensa Susipalatsi. – – –

Mantelin saagan keskeinen juonne on köyhyydestä rikkauteen tai katuojasta valtaan -teema. Köyhistä oloista kuningas Henrikin tärkeimmäksi neuvonantajaksi nousi juonittelujen pyörteissä sepän poika Thomas Cromwell (1485–1540), joka esitetään yleensä historiankirjoituksessa häikäilemättömänä ja julmana hallintomiehenä.

Vastoin vakiintunutta käsitystä kirjailija inhimillistää Cromwellin ja tekee romaanissaan hänestä Henrikille uskollisen ja lojaalin ystävän, joka auttaa tarvittaessa kuningasta pääsemään eroon vaimoistaan.”

Eero Reijosella oli toinen jalka ja Korfulle suuntaavassa lentokoneessa, mutta hyvin hän ehti vielä heittää viisitoistatuhatta merkkiä aiheista Britannian kuningassuvut, Cambridgen opiskelijat, kirkko, Mantel…

”Sheffieldin yliopistossa juristin tutkinnon suorittanut Hilary Mantel pystyy mainiosti kuvailemaan vallan olemuksen. Thomas Cromwellin toimia hyväntahtoisesti tulkitseva Mantel kirjoittaa ihan kauniisti: ”- – -valtiopetos, sehän on aina sen kädessä, jolla sulkakynä on – – – laatii lain, jossa todetaan, että ollut oikeus ottaa vallan ja arvonimet… Ja vaikka jotkut väittävät, niin se (lainlaatija) ei tee kuninkaasta kirkon päätä. Se vain toteaa, että hän on kirkon pää, ja on aina ollut. Jos ihmiset eivät pidä uusista ajatuksista, tarjotaan heille vanhoja. Jos he haluavat ennakkotapauksia, niitä löytyy…”

Mantell kirjoittaa leveällä pensselillä ja maalailevasti Thomas Cromwellille lainsäätäjän, tuomarin ja toimeenpanijankin roolit. Ja oman tuomionsakin Cromwell samalla jo julistaa, vanhaa hyvän tavan mukaan tämäkin. Eihän kuninkaalla voi olla pääneuvonantajaa. Ei ainakaan kovin kauan. Mihin kuningasta sitten tarvittaisiin?! Ihan käsikirjoituksen mukaisesti Thomas Morekin, neroksi itsensä tunnustanut, sai ansionsa mukaan. Mutta visakirjan päähenkilö, mainettaan parempi mies, pistettiin siis päätä lyhyemmäksi, vasta viisi vuotta Susipalatsin tapahtumien jälkeen. – – –

Visakallo on tyynesti elänyt uskoen, että Henrik VIII -osasto oli tullut jo ajat sitten täyteen. Mitä vielä, hyvin tämä taitavan Damen teos siihen vielä mahtui. Aika raikas veto naiskirjailijalta demonisoida Henrikin ensimmäisiä vaimoja, laittaa Henkka-raukka toimimaan vähän niin kuin pakkorakosesssa. Konnaroolit on aika veikeästi käännetty. Tosin olin kyllä itsekin, koska vähän taustoja tunsin, pitänyt tätä Thomas Morea vähän ketkuna miehenä.

Valtionarkistonhoitaja ja kelpo juristi Thomas Cromwell jäi kyllä takavuosina ihan modula-asteelle visakallon historiaopissa, Oliveria, sitä varsinaista gladiaattoria ventatessa. Tämän kuuluisimman Cromwellin kuningas Kaarle II, jonka edeltäjää Cromwell kurmuutti oikein urakalla, kaivautti ylös Westminster Abbeysta ja laittoi ruumiin rautoihin. Se kiersi näytteillä satoja vuosia, ennen kuin Cambridgen opiskelijat sen pelastivat.

Oliver Cromwellin pää haudattiin 1960 Cambridgen Sidney Sussex Collegessa salaiseen paikkaan. Oliver Cromwell oli yksi tämän collegen ensimmäisistä oppilaista – ja taatusti kuuluisin. Pojat pitivät huolen omistaan.”

Pertti Vuorela tarttuu aina hanakasti visakirjoihin.

”Sain Susipalatsin lainaksi ja ehdin lukea sitä sen verran, että sain juonesta ja kerronnasta kiinni. Tarkkanäköinen historiallinen romaani kertoo Thomas Cromwellin tarinan 1500-luvulla Englannista. Itsevaltaisena kuninkaana on Henrik VIII, joka lukuisten vaimojensa kanssa yrittää saada vallanperijäksi poikalapsen. Romaanissa on kymmenittäin, osin historiasta tuttuja henkilöitä kuten Thomas More, jonka Utopia-kirjan olen joskus lukenut. Viiden sivun henkilögalleria kirjan alussa on hyvinkin tarpeellinen. – – –

Susipalatsi on vaativa historiallinen romaani, joka ei tuntunut yhtään vanhahtavalta. Luen sen loppuun ja sen jälkeen on vuorossa Syytettyjen sali.”

Irma Lehto arveli Stephen-nimen johdattamana kirjailijaksi itseään James Joycea. Palkinto Matti Kärkkäiselle. (rb)

Viikon sitaatti

Kevään 1918 muistovuosi ja vappu. Siitä ei selvitä ilman sitaattia kunnon proletaarikirjailijalta.

Hänet tunnetaan paremmin proosastaan, mutta hän julkaisi myös runoja muun muassa Kiilan albumeissa ja työväenjulkaisuissa. Hän toteutti kirjallista kutsumustaan myös toimittajana, kirjallisuuskriitikkona ja jatkosodan aikana tk-miehenä. Mutta teki hän nuoruudessaan ”oikeitakin töitä” mm. postinkantajana, kirjapainoapulaisena, sahatyöläisenä ja kalastajana.

Kuka nämä säkeet (sitaatissa runon alkupuoli) kirjoitti? Vastaukset viimeistään 2.5. mennessä osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

Alastomin hartioin hien kiiltäessä iholla,
silmissä näännyttävä väsymys
työskentelemme tehtaassa.
Vain kädenliike – väsynyt, mutta täsmällinen:

sula, valkoinen metalli
syöksähtää huikaisevana valovirtana muotteihin.
Vartalomme koukistuvat kivusta:
ihomme on halkeillut polttavasta kuumuudesta,
silmämme sokaistuneet metallin huikaisevasta valosta.

Ja ulkona kevät, toukokuu…

Kevät, toukokuu:
haapojen levottomat kuvajaiset tummassa rantavedessä,
haitarin surullinen sävel puuskuttavan hinaajan kannelta,
kostea, lämmin maa, tuore ruoho,
valkeat poutapilvet vaaleansinisellä taivaalla –
silmissä onnellinen kimallus: kevät, kevät…