Solina Hellsten, ensikertalainen visassa, kertoo kuka ja mikä oli kyseessä.

”Joona Linna on Lars Keplerin luoma hahmo. Siinä mielessä helpohko visa. Keplerin takana on ruotsalainen aviopari Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Kirjoja taitaa olla ilmestynyt jo yhdeksän kappaletta. Jotenkin uskoisin katkelman olevan kirjasta Hypnotisoija, joka on ensimmäinen Joona Linna -dekkari. Kyseinen teos on myös filmattu ja siinä suomalainen näyttelijä Tobias Zilliacus esittää Joonaa.

Yleensä suomalaiset esitetään ruotsalaisissa dekkareissa enemmänkin roistoina kuin sankareina, siinäkin mielessä Keplerin Joona Linna -sarja on miellyttävä poikkeus.”

”Tällä kertaa kirjailijaa (-joita) ei tarvinnut etsiä, kirjaa sen sijaan tovin. Hypnotisoija aloittaa ruotsalaisen kirjailijapariskunnan luoman suomalaistaustaisen rikoskomisarion Joona Linna -kirjasarjan. Hypnotisoija, kuten kaikki Keplerin kirjat, on sujuvaa kerrontaa ja hyytävää jännitystä, Nordic noiria parhaimmillaan. Kirjaa ei voi suositella niille, jotka vierastavat raakuutta ja väkivaltaa sisältäviä karmivia romaaneja.”

Marja-Liisa Rajakangas on edellä mainituista syistä lajityypin jo vallan hylännyt, mutta visateos on muistissa yhä.

”Kaikkien paradoksien äiti olkoon se, että kun olen jo iät ajat sitten päättäväisesti lopettanut dekkarien lukemisen, Kirjavisassa sitaatti tulee dekkarista, jonka tunnistin välittömästi. Lars Kepler: Hypnotisoija.

Muistan tämän olevan pohjoismainen dekkari parhaasta päästä eikä se – eikä Keplerkään – ole syypää siihen, miksi vähitellen luovuin niistä. Syitä on kaksi: ensimmäinen on se, että maailmassa on niin PALJON (parempaa) luethtavaa, että kun kaikkea ei voi, jääköön dekkarit. Toinen on se, että dekkareista tuli ajan kanssa kovin vastenmielisiä juonikäänteiltään: jos lukiessa alkaa voida pahoin, miksi lukea.”

Erik-Axel Sundin Varistytön jälkeen dekkareiden luku jäi sitten kokonaan. Kun juonet alkoivat lajityypissä keskittyä pedofiliaan ja ihmiskauppaan, sarjamurhaajat ja muut peruskieroutuneet tarinat alkoivat tuntua suorastaan viihdyttäviltä – enkä halua viihtyä rikosten parissa tämän enempää. Sitäpaitsi: hyvät lukuromaanit ovat ihmiselon vauhdikkaita käänteitä kuvatessaan miljoonasti jännittävämpiä kuin rikostarinat

Pohjoismainen dekkari ansaitsee silti paikkansa. Pidän suuressa arvossa edesmenneen Henning Mankelin Wallander-sarjaa, joka oli melkoinen tienraivaaja pohjoismaisille poliisitarinoille. Samoin norjalaisen Jo Nesbøn kirjoja alkuvuosilta löytyy jopa olohuoneemme kirjahyllystä. Päähenkilönsä Harry Hole antoi lisäksi vastauksen kysymykseen: miksi naiset rakastuvat renttuihin? No, rentut voivat olla hyvinkin sympaattisia, kuten Hole.”

Helena Nurmio kertoo juuri kuunnelleensa Hypnotisoijan, mistä on syntynyt pistämätön kiteytys: ”Nordic noir on karmeeta touhua!”

KARMEAHKOJA VIBOJA Hypnotosoijasta lie saanut myös Juhani Niemi.

”Kirja on kyllä jännittävä ja paikoin jopa sadistinen, ei siis aivan minun makuuni. Kirjasta on tehty myös elokuva, jota en ole nähnyt. Summa summarum, ei heikkohermoisille, mutta hyvin kirjoitettu, pitänee tutustua myös muihin osiin sarjasta.”

Lopuksi vielä esiin Raila Rinne, joka avautuu dekkarimieltymyksistään näin:

”Vastikään löysin Pierre Lemaitren ja Pascal Engmanin. En halua menettää yöuniani vaan täyttää yksitoikkoisia suvipäiviä sujuvilla, pelottavillakin juonilla. Tiedän tuhlaavani aikaa, jota ystäväni käyttää löytääkseen nykynuoriakin puhuttelevan uuden pohjoismaisen sosialismikäsitteen tai toinen heistä häikäisevän flamencotaiteen syventämiseen. Olen kelvoton luuseri, hiivin mielikuvitusmaailmaan fiktioni kanssa. Ehkä otan revanssia nuoruudesta, jolloin aina piti tehdä töitä ja sitten opiskella tehokkaasti ettei kerry liikaa opintolainaa. Kiltti suorittajatyttö relaa nyt isoäitinä jännityskirjojen parissa…”

Keplerin, Joonan ja Hypnotisoijan hoksasivat myös Veikko Huuska, Sirpa Taskinen ja Tarmo Tikka. Palkinto menee Solina Hellstenille.

Visasitaatti 10*

Kesänkeskelle otettakoon pohdittavaksi suvinen, joskin surullinen runo tutulla asteriskimerkinnällä. Kirjailija on siis Kirjavisassa aiemmin esiintynyt poikkeuksena normista, joka tuo tehtäväksi aina eri kirjailijoita. Tämä kirjailija – elokuun alussa syntyneenä kesän lapsi itsekin – oli visassa mukana jo viime vuosituhannella, mutta saa nyt uuden tulemisen, koska on ollut erään teatteriproduktion myötä ajankohtainen taakse jääneenä keväänä.

Kuka aikansa kosmopoliitti on kyseessä, mikä runo, mikä kokoelma ja mitä muuta hänestä on syytä muitaa? Vastaukset 18.7. mennessä sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Pois päivä nukkui lännen kehtoon,
ja varjo ehtoon
niin vaiti nurmen yli vaeltaa.
Ei nukkua voi nurja sydämeni,
se heitä itkee, jotka varhain meni,
on sille suven hehkein syli
vain hautuumaa,
kun varjo ehtoon kulkee sielun yli.

Ah, tuoksut kukkain tulvii turhaan!
Kuin käsky murhaan
surina surmanlinnun yöstä soi.
Niin kaukana on kaikki kalleimpani,
ja myöhään, varhain heitä muistellessani
kuin varjo vaipuu sielun yli,
se vaikeroi,
ja tyhjä sille on suven täysi syli.”