Kirjallisuus
13.8.2025 10:22 ・ Päivitetty: 13.8.2025 10:22
Kirjavisa: Persialaisia makuja
Vaihteeksi vähän vaisumpi visakierros, mutta eipä ollut tehtäväkään ihan helpoimmasta päästä – ehkä jo pelkästään lajitypistä eli nuorisokirjallisuudesta johtuen.
Avausvuoron saa Stefan Ek, joka hoitelee täsmällisesti sitaattivihjeet järjestykseen.
”Kysytty kirja on Seita Vuorelan vuonna 2016 julkaistu Lumi, joka oli viimeistelyä vaille valmis, kun Vuorela äkillisesti menehtyi huhtikuussa 2015. Näin ollen hänen kirjailijakollegansa ja ystävänsä Vilja-Tuulia Huotarinen on auttanut käsikirjoituksen viimeistelyssä valmiiksi kirjaksi. Kirja oli postuumisti Finlandia Junior -palkintoehdokas 2016.”
Juhani Niemi sai tehtävänasetteluun sopivasti apuja nuoremmiltaan, mistä hatunnosto visatirehtööriltä. Ja myös kierroksen palkinto sinne Hankoon.
”Tämänkertainen visateos ei ollut minulle mitenkään tuttu, mutta onneksi lukevasta jälkikasvusta oli (taas kerran) apua. Sieltä sainkin vinkin, että mistä oikein on kyse. Joten rohkeasti vain tutustumaan. Eikä oikeastaan tarvinnut pettyä, koska Seita Vuorelan kerronta on sujuvaa ja realistisen tuntuista.
Lumi edustaa kunniakkaasti kotimaista nuortenkirjallisuuden perinnettä, jossa ajankohtaisiin aiheisiin tartutaan suoraan ja kiertelemättä. Asiat kerrotaan sellaisina kuin ne ovat, ja nuorten elämä on sellaista kuin se täällä pohjolan perukoilla on. Vuorela kuitenkin myös uudistaa tätä realistisen kerronnan perinnettä tuomalla siihen maagista realismia ja nyt myös sadun maailmaa.”
Sirpa Taskinen puuttuu erääseen paljon väärinymmärrettyyn ja -käytettyyn kulttuuritermiin.
”Seita Vuorela (1971-2015) oli moneen kertaan palkittu kirjailija. Kolmasti hän oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana, viimeksi kuolemansa jälkeen. Visassa etsitty Lumi (2016) jäi häneltä kesken; sen viimeisteli läheinen ystävä Vilja-Tuulia Huotarinen.
Kertojansa mukaan: ’En siis lupaa teille rakkaustarinaa. Pikemminkin tämä on kertomus petoksesta, ja tytöstä joka pelastaa pojan.’ Maahanmuuttajista ja persialaisesta kulttuurista kertonutta kirjaa jotkut keksivät syyttää ´kulttuurisesta omimisesta’. (Käsite lienee jo puhkinaurettu – ainakin sen pitäisi olla Suomessa, jos joku sattuisi muistamaan Waltarin Sinuhen.)
Vuorelan kirjoja on käännetty useille kielille, ja romaanista Viima hän sai Ranskassa palkinnon parhaasta nuortenromaanista.”
Tarmo Tikka tarttui teokseen.
”Lukeminen on kesken, mutta muutama havainto. Uskontojen varjolla tehdään nykyaikanakin hirmutekoja ja terrorisoidaan kansakuntia. Omaakin kansaa. Lumikuningatar-sadussa peikon paha peili voisi olla totta! Uskotaanhan totena moniin muihinkin ylilonnollisiin olentoihin ja asioihin. Peilin sirpaleet näyttävä sokaisevan ihmiskuntaa säännöllisin väliajoin. Eihän muutoin liene mahdollista, että valitaan johtajiksi niitä, joiden silmiin sattuu suurimmat pahaa aiheuttavat sirpaleet!”
Vuorelan kirjan tunnistivat myös Veikko Huuska ja Helena Nurmio.
Visasitaatti 13/2025
Oheinen sitaattiteksti kertoo kirjailijasta jo sen verran paljon, että lisävihjeet pysyvät aika niukkoina. Tämä paljon palkittu kirjailija on tuttu vieras Suomessakin, viimeksi hän vieraili täällä tänä kesänä.
Kuka on hän, mikä teos, joka sai aikoinaan merkittävän kääntäjäpalkinnon? Vastaukset osoitteella kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 18.8. klo 12. Yhdelle palkinto.
”KYSYMYS: Selostakaa lyhyesti ne syyt, joiden nojalla anotte turvapaikan myöntämistä Sveitsistä.
VASTAUS: Minä asuin kymmenvuotiaasta lähtien lastenkodissa. Meidän johtaja käytti minua hyväksi. Minä karkasin sieltä. Parkkipaikalla minä tutustuin rekkakuskeihin, jotka ajavat ulkomaille. Yksi niistä ajoi minut pois.
KYSYMYS: Miksi te ette tehnyt miliisille ilmoitusta johtajastanne?
VASTAUS: Ne olisivat tappaneet minut.
KYSYMYS: Ketkä ne?
VASTAUS: No ne kaikki siellä yhdessä. – – -”
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.