Kirjavisa: “Rhys-nainen” etsii häpeää ja kärsimystä

visa rhys verkkoon
Isabelle Adjani näytteli Maryaa Jean Rhysin Kvartetti-romaanin elokuvaversiossa.

Vihjeissä annettujen maantieteellisten opasteiden avulla visaväki löysi tiensä Karibialle ja sieltä edelleen Britanniaan. Visaäijän varsin vaikeaksi rankkaaman tehtävän ratkaisi yllättävän – siis ilahduttavan – moni.

Helsinkiläinen Raila Rinne näyttää, kuinka vihjeet aukenivat kovalla työnteolla ja uteliaalla mielellä.

”Viikon 7 sitaatti ja vähät vihjeet olivat kivikova pähkinä, jonka sisältä lopulta löytyi tuntematon kirjailija nimeltään Jean Rhys. Never heard.

Kokeiltuani pähkinään hampaita, saksia, vasaraa ja lumilapiota hoksasin lähteä etsimään sen kasvupaikkaa, toisin sanoen valtiota, jossa asuu kutakuinkin 75 000 ihmistä. Näin löysin Dominican, pikkuruisen Karibian saaren. Yksi sen historiaan merkityistä henkilöistä on ollut kirjailija Jean Rhys (1890–1979). Naisen oikea nimi oli Ella Gwendolen Rees Williams.

Isä Rees Williams oli walesilainen lääkäri, joka työskenteli Iso-Britannialle kuuluneella Dominican saarella hallintovirkamiehenä. Gwen-tyttö lähetettiin 16-vuotiaana tätinsä hoiviin ja kouluun Cambridgeen, josta hän jatkoi pian Lontoon kuninkaalliseen draamakouluun vuonna 1909. Koulu ei ollut neitokaisen mieleen, vaan hän jätti sen ja yritti hankkia toimeentuloa mannekiinina, kuorotyttönä ja haamukirjoittajana. Tässä roolissa hän sitten omaksui nimen Jean Rhys. – – –

Ratkaisevan sysäyksen Rhysin kirjoittamiselle antoi tutustuminen Ford Maddox Fordiin, joka julkaisi hänen tekstejään Transatlantic Review´ssa. Rhysin ensimmäinen romaani ’Postures’ ilmestyi 1928. Kirja tunnetaan paremmin nimellä ’Quartet’ (Kvartetti). Kyseessä ei ole samanniminen menestysnäytelmä! – – –

Itse en ole lukenut hänen kirjojaan, vielä. Näin vaativan pähkinän auki kampeaminen haastaa seikkailemaan toistekin kirjallisuuden kinttupoluille ja merien rannoille.”

* * *

Helsinkiläinen Sirpa Taskinen hämääntyi aikoinaan juuri tuosta romaanin näytelmäkaimasta.

”Lainasin kerran kirjan Quartet siinä luulossa, että samanniminen menestysnäytelmä (jota en silloin vielä ollut nähnyt) perustuisi siihen. Näin ei ollut, mikä osin saattaa selittää pettymykseni. Tämä(kin) Kvartetti on tosin filmattu 1981, ohjaajana James Ivory. Lueskelin sitten muitakin Jean Rhysin kiitettyjä kirjoja, mutta en erityisesti pitänyt niistä. Naispäähenkilöt ovat liian hankalia minun makuuni, kaivavat niin sanoakseni verta nenästään, eivätkä miehetkään ole kovin kummoisia. Rhysin kirjoitustyylikin on varsin tylyä.”

Jari-Pekka Vuorela Tampereelta tietää nimenkin noille naistyypeille.

”Kuulemma on olemassa sellainen ihmistyyppi kuin Jean Rhys -nainen: masokistinen antisankaritar. Visakirjan päähenkilöä Marya Zelliä voi sellaiseksi ilman muuta kuvailla. Joskus olen miettinyt, muotoiliko Rhys hahmon nimen Marghareta Zellestä, Mata Harista. – – –

Kouluajoilta muistan Rhysin viimeisen teoksen ’Siintää Sargassomeri’, johon Brontë-vihje viittasi. Se on vuodelta 1966 ja suomennettiin melko tuoreena.”

Myös espoolaista Pertti Vuorelaa pohditutti Rhys-naisen käsite.

”Kvartetin loppusanoissa Anna Lassila avaa Rhys-naisen käsitettä. Rhys-nainen on antisankaritar, joka hakee häpeää ja kärsimystä. Hän ei hallitse elämäänsä, elää vain päivän kerrallaan, ajautuu ilman omaa tahtoa vaikeisiin tilanteisiin ja rakastuu renttuihin miehiin ja hyväksikäyttäjiin. Kohtalo tai sattuma vie Rhys-naista vaikeudesta toiseen.”

* * *

Mauri Panhelainen Jyväskylästä tuo esiin erään visan avaintehtävän.

”Kirjavisa toimii edelleen kirjallisessa ja yleisivistävässä tehtävässään hyvin, nyt viikon visa suuntaa mielenkiintoa sekä Väli-Amerikkaan että Euroopan kulttuurihistoriaan. Sen sai aikaan viikon visahenkilö Jean Rhys ja hänen romaaninsa Kvartetti. – – –

Jean Rhys toteutti tietämättään Erno Paasilinnan ohjetta, jonka mukaan on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija. Rhys eli ajoittain köyhyydessä, kärsi alkoholismista ja harjoitti henkensä pitimiksi monenlaisia ammatteja, tiettävästi maailman vanhintakin. Hän tutustui ja soluttautui Pariisissa 1920-luvun kirjallisiin piireihin ja alkoi itsekin julkaista.”

Juhani Niemi Hangosta tunnustaa, ettei ole tutustunut Rhysin tuotantoon aiemmin.

”En ehkä ole aivan keskeisintä kohderyhmää, mutta visaa varten lainasin Kvartetin. Kelpo luettavaa, vaikka en silti välttämättä toista kertaa sitä lue.”

Jyväskyläläinen Ilpo Pietilä arveli Rhysin kirjojen jäävän kohdaltaan lukematta, mutta Veikko Huuska Ikaalisista muistelee lukukokemusta, joka johdatti nyt oikean kirjailijan tykö, vaikka kysytty kirja ei olekaan tuo Siintää Sargassomeri: ”Se viipyili pari vuotta sitten vaimon yöpöydällä, ja kiinnitti huomiota sointuvalla ja kiintoisalla nimellään, niinpä tulin sen lukaisseeksi.”

Myös Tuula Hynynen ja Petri Kettunen arvelivat Sargassomeri-romaania sitaatin lähteeksi. Palkintokortti liihottaa tällä kertaa Jari- Pekka Vuorelalle. (rb)

Viikon 9 sitaatti

Kun todetaan, että tällä tehtävällä on ajankohtaiskytky ja että teoksen kirjoittaja on kotimaassaan ja sen ulkopuolellakin sekä arvostettu että kiistelty mutta ennen kaikkea erittäin seurattu, niin sitten suljetaan vihjehanat alkuunsa. Helppo pala siis? Eli ketä haetaan, mitä teosta ja kenen profiilia sitaatissa piirrellään? Vastaukset viimeistään 9.3. mennessä osoitteeseen kirjavisa@demokraatti.fi tai Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki. Yhdelle palkinto.

”– Profiilissa tekijää kuvaillaan seuraavasti, Holt aloitti.

– Kyseessä on yksinäinen tekijä, joka on luonteeltaan enimmäkseen kaoottinen ja psykopaattinen, suvaitsevaitsematon, epälojaali ja häikäilemätön, jonka toimintaa ohjaavat impulssit, päähänpistot ja mielijohteet. Häiriintynyt henkilö, jonka on vaikea ylläpitää normaaleja suhteita muihin ihmisiin. Joka kylläkin saattaa pinnallisessa mielessä vaikuttaa itsevarmalta, mutta joka samalla on pöyhkeä ja teennäinen. Ihminen, jolta puuttuu sisäinen kompassi. Hän ei ole kiinnostunut politiikasta, mutta luultavasti vihaa huomattavasti yhteiskuntaa ja sen edustajia.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Tuottoisa bisnes pyörii kissojen ympärillä, mutta niitä ei ole jalostettu luonnottomiksi, kömpelöiksi ja sairaiksi kuten koiria

Petri Pietiläinen kirjoitti pari vuotta sitten Koirien maailmanhistorian, joka sai Lauri Jäntin säätiön palkinnon. Nyt Pietiläinen on kirjoittanut samantapaisen kirjan kissojen historiasta.

Yllättävästi  Pietiläinen tunnustaa rakastavansa eniten juuri kissoja. Niitä hänellä on ollut ja on monia,  ja niiden nimet kerrotaan lapsuudesta tähän päivään kirjan esipuheen kiitossanoissa.

Hiirillä ja muulla saaliillaan leikkiviä kissoja pidetään julmina, mutta harva eläin on joutunut ihmisen taholta niin julman kohtelun uhriksi kuin kissa. Salaperäistä, itsenäistä ja maagista seksuaalisuutta säteilevää eläintä on pidetty, erityisesti länsimailla pari sataa vuotta kestäneiden noitavainojen aikana, noitien ja paholaisen kätyrinä tai valepukuna.

Pahuuden väriä kantava mustakissa joutuikin synkimpien vainojen kohteeksi ja uskottiin,  että sen omistajatkin muuttuivat pahan palvojiksi. Vielä tänäänkin mustakissa saa kärsiä turkinvärinsä vuoksi,  ja esimerkiksi eläinsuojissa ne jäävät usein ilman uutta omistajaa ja joudutaan lopettamaan.

Ennen keskiaikaa kissoja arvostettiin eniten  muitakin eläinjumaluuksia palvovassa Egyptissä. Syynä osaksi kissan maaginen luonne: esimerkiksi eläimen pimeässä loistavia silmiä pidettiin merkkinä selvänäöstä,  ja Kuolleiden kirjoissa kuoleman jälkeen tietä taivaaseen etsivä saa henkien kieltä ymmärtävän Kissan oppaakseen.

Antiikin Kreikkaa on pidetty koirakansakuntana mutta kissa pääsi arvoonsa Kreikassakin. On väitetty että roomalaiset sotilaat levittivät kissat eurooppaan, mutta kreikkalaiset toivat ne ensin Roomaan. Kissoja tarvittiin laivoissa, joiden mukana ne levisivät ympäri maailman.

Syynä olivat alusta lähtien kissojen suorastaan symbolisiksi saalistuskohteiksi muodostuneet hiiret ja rotat, jotka tekivät tuhojaan viljavarastoissa ja muissa ihmisten tiloissa.

1700-luvulta alkaen kaupungistumisen ja teollistumisen myötä kissat ovat siirtyneet hyötyeläimistä lemmikeiksi, ja ensimmäiset suuret kissanäyttelyt pidettiin 1800-luvulla.

Nyt rotukissat ovat valloittaneet sylit, kotisohvat ja sängyt, ja niistä on tullut perheen käseniä. Mutta onneksi niitä ei ole ylijalostettu samalla tavoin kuin koiria luonnottomiksi, kömpelöiksi ja sairaiksi. Tuottoisa bisnes pyörii kuitenkin kissojenkin ympärillä.

Kissojen ja koirien nousemisesta ihmisten rinnalle niin kielessä, kulttuurissa kuin perheissä ja kodeissa, kertoo sekin että niiden oma piiloon jäänyt historia nostetaan esiin, ihmisen tekemiä  vääryyksiä ja julmuuksia myöten.

PEKKA WAHLSTEDT

Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria. Sks 2016

Keskustelua aiheesta

Tervo pahoittelee puheitaan: “Suomalaisille ominaiset piirteet eivät tietenkään selitä rasismia”

Kuva: Lehtikuva

Kirjailija Jari Tervo sanoi eilen julkaistussa Helsingin Sanomien haastattelussa, että suomalaiset ovat autistinen kansa. Tervo selitti tällä sitä, että meidän on muita vaikeampaa ottaa vastaan muualta tulleita, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita.

Tervo vetosi Cambridgen yliopiston psykologian professorin Simon Baron-Cohenin autismitutkimuksiin ja teki testin, jolla voi selvittää omia autistisia piirteitään.

— Olin niistä väitteistä 90-prosenttisesti samaa mieltä. Kiinnitän huomiota mieluummin yksityiskohtiin kuin kokonaisuuksiin, hämmennyn ihmisjoukossa ja niin edelleen. Tunnistin itsessäni autistisia piirteitä, ja minun mielestäni ne sopivat suurimpaan osaan suomalaisista, Tervo sanoi.

Tervon sanomiset herättivät paheksuntaa muun muassa siksi, että hänen katsottiin liittävän autismiin vain negatiivisia piirteitä.

Kirjailija pahoittelee puheitaan Twitter-profiilissaan.

— En tietenkään pidä autismin kirjolaisia rasisteina. Enkä koskaan lapsia. Arvelin ison osan suomalaisista vastaavan “kyllä” väitteisiin: sosiaaliset tilanteet hämmentävät minua, viihdyn mieluummin yksin kuin seurassa, yksityiskohdat kiinnostavat enemmän kuin kokonaisuus.

Tervo toistaa, että edelliset väitteet kuuluvat Cambridgen yliopiston testiin, jolla mitataan alttiutta autismiin.

— Minulla on testin mukaan alttiutta.

Tervo sanoo, että suomalaisille ominaiset piirteet eivät tietenkään selitä rasismia. Hän sanoo olevansa pahoillaan, jos on tahtomattaan loukannut ihmisiä.

— Jos kirjoissani on ollut sanoma, niin se ei ole koskaan ollut erilaisuuden sietäminen, vaan siitä suoraan riemuitseminen.

HS: Jari Tervolta taas kovia väitteitä — “Minähän en sano suomalaisia valkoiseksi roskaväeksi”

Kuva: Lehtikuva

Kirjailija Jari Tervo kommentoi lauantaina Helsingin Sanomien haastattelussa kovaa keskustelua nostanutta kolumniaan Ylelle. Runsas vuosi sitten Tervo kirjoitti, keskellä kuuminta pakolaiskeskustelua, rikosten lisääntymisen syistä.

”Rasistit ovat valittaneet, että vastaanottokeskukset lisäävät rikollisuutta. Se on aivan totta. Ne lisäävät kotoperäisen paskasakin rikollisuutta.”

Koko teksti julkaistiin otsikolla “Valkoinen roskaväki”.

Tervo sanoo HS:lle nyt saaneensa “tankkiautollisen paskaa niskaani”.

— Minähän en sano suomalaisia valkoiseksi roskaväeksi, vaan sanon rasisteja valkoiseksi roskaväeksi. Ja teen sen mielelläni. Minä mielelläni haukun rasisteja.

Kirjailija huomauttaa, että perustuslaissa sanotaan, että ihmiset ovat tasavertaisia lain edessä.

— Siinä ei sanota, että valkoiset ihmiset eikä siinä sanota edes, että suomalaiset ihmiset. Siinä sanotaan ihmiset. Nämä ovat itsestään selviä asioita, ja valtaosa rasisteista myöntää sen, koska miksi he muuten piilottelisivat nimimerkin suojissa.

Tervo kuitenkin sanoo suomalaisista, että me olemme autistinen kansa. Siksi meidän on muita vaikeampaa ottaa vastaan muualta tulleita. Tervo vetoaa Cambridgen yliopiston psykologian professorin Simon Baron-Cohenin autismitutkimuksiin ja teki testin, jolla voi selvittää omia autistisia piirteitään.

— Olin niistä väitteistä 90-prosenttisesti samaa mieltä. Kiinnitän huomiota mieluummin yksityiskohtiin kuin kokonaisuuksiin, hämmennyn ihmisjoukossa ja niin edelleen. Tunnistin itsessäni autistisia piirteitä, ja minun mielestäni ne sopivat suurimpaan osaan suomalaisista, Tervo sanoo

AVAINSANAT

WSOY sopi Kekkos-kirjan virheen korjaamisesta

LKS 20160824 Tyttönimellään kirjoittava toimittaja ja tietokirjailija Maarit Huovinen (Maarit Tyrkkö) julkisti muistelmateoksensa Presidentti ja toimittaja 24. elokuuta 2016 Helsingissä. Huovinen esittelee arkistokuviaan. Kuvassa Kekkosen päiväkirjoja. Kirja kertoo uutta tietoa siitä, millaiset olivat viimeiset vuodet sairastavan Urho Kekkosen rinnalla. Vuosina 1976-1981 Maarit Huovinen toimitti kaikki Urho Kekkosen kirjat. LEHTIKUVA / ANNI REENPÄÄ

Kirjassa Maarit Tyrkkö: Presidentti ja toimittaja on virheellisesti kerrottu Juha Rihtniemen tehneen itsemurhan. Teoksessa on mennyt sekaisin kahden kokoomuspoliitikon nimet. Todellisuudessa Juha Rihtniemi kuoli sairauden seurauksena.

WSOY ja Suvi Rihtniemi ovat keskustelleet asiasta ja virheen korjaamisesta. He ovat yhdessä sopineet, että WSOY laittaa kaikkiin varastossa oleviin kappeleihinsa korjausliuskan, jossa virhe korjataan. Lisäksi korjausliuskoja lähetetään myös jälleenmyyjille kirjojen väliin laitettavaksi.

Luonnollisesti oikea nimi korjataan myös teoksen seuraaviin painoksiin.

WSOY pyytää virhettään anteeksi Suvi Rihtniemeltä. Virhe oli vakava, ja WSOY on pahoillaan ettei sitä havaittu kirjan toimitusvaiheessa.

Kirjailija Maarit Tyrkkö on jo aiemmin pyytänyt julkisuudessa Suvi Rihtniemeltä virhettä anteeksi.

Viimekädessä vastuu kirjaan päätyneestä virheellisestä tiedosta on kustantamon.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Pohjantähti kolmonen työn alla Seinäjoen kaupunginteatterissa: “Tämä on tärkeä tehdä nimenomaan Pohjanmaalla”

Kuva: Juha Itkonen
JuhaLuukkonen-1
Ohjaaja Juha Luukkonen sanoo, että Väinö Linna on suurromaaneillaan auttanut meitä ymmärtämään paremmin omaa historiaamme.

Seinäjoen kaupunginteatteri juhlistaa näyttävästi 100-vuotista Suomea tuomalla suurelle näyttämölle Väinö Linnan “Täällä Pohjantähden alla” -trilogian päätösosan.

Pohjantähti-trilogian osista juuri kolmas kertoo eniten Etelä-Pohjanmaankin menneistä tapahtumista. Seinäjoen näytelmässä Lapuan liikkeen nousu ja siihen johtaneet asiat ovat merkittävässä osassa.

Jatkoa Vaasan produktiolle

Näytelmän sovittavan ja ohjaavan Juha Luukkosen mukaan suurteos on tärkeää tehdä nimenomaan Etelä-Pohjanmaalla.

– Lapuan liike on päätösosan keskeisiä tapahtumia ja tematiikkaa. Se ei ole mikään erillinen saareke vaan osa samaa aatteellista kehitystä, jota edelsivät jääkäriliike ja vuoden 1918 tapahtumat. Se historia myös ajoi meitä kaiken aikaa Saksan liittolaisiksi, sanoo Juha Luukkonen.

Näytelmä tulee olemaan jatkumoa Vaasan kaupunginteatterissa vuonna 2008 nähdylle Luukkosen Täällä Pohjantähden alla -dramatisoinnille.  Ohjaaja lupaa, että jatko toteutetaan ja taustoitetaan niin, että sen  hahmoja pystyy ymmärtämään, vaikkei aiempaa osaa olisikaan nähnyt.

– Tarina kyllä jatkuu siitä mihin Vaasassa yhdeksän vuotta sitten jäätiin. Kansalaissota on sodittu, mutta haavat ovat kaikkea muuta kuin ummessa. Olen miettinyt sen tekemistä todella pitkään, mutta vasta nyt olosuhteet jatko-osalle ovat kunnossa. Seinäjoen kaupunginteatterissa on ne resurssit, jotka tämä juttu tarvitsee, Täällä Pohjantähden alla pitää tehdä joko oikein tai ei ollenkaan, Luukkonen.

Ettei historia toistaisi itseään

Ohjaaja Luukkoselle Linna on suurin suomalainen kirjailija kautta aikain. Pohjantähden lisäksi hän on ohjannut Linnan teoksista näyttämölle myös Tuntemattoman sotilaan, viime keväänä Kajaanin kaupunginteatteriin.

– Minkään muun taiteen äärellä en ole ollut niin vaikuttunut, kuin Linnan kirjallisuuden. Suureksi taiteeksi sen kohottaa ennen kaikkea Linnan ihmiskuvauksen syvyys sekä poikkeuksellinen kyky nähdä ihminen osana kohtaloa, jumaluutta, maailmanhistorian vyöryä.

Luukkoselle Linnan teosten työstäminen näyttämölle on paitsi unelma myös henkilökohtainen kunnianosoitus niiden kirjoittajaa kohtaan.

– Haluan näytelmällä tietysti muistuttaa siitä tosiasiasta, että se, joka ei ymmärrä historiaa, joutuu elämään sen uudelleen,

Luukkosen mukaan Linna on aina kärsivän, pienen ihmisen puolella ja kertoo historiaa heidän kauttaan.

– Hänen kuvauksensa muun muassa toisesta maailmansodasta ei ole vähääkään sankarillinen, vaan näyttää hyvin konkreettisesti sen inhimillisen kärsimyksen minkä sota aina aiheuttaa ja mikä todellisuudessa oli esimerkiksi ”sadan ja viiden kunnianpäivän raskas, katkera arki”, Luukkonen sanoo.

Kun työn alla on suurteos, se myös tehdään isosti.
– Materiaalia on todella runsaasti ja se on kiehtovakin haaste, sanoo Juha Luukkonen, joka vakuuttaa dramatsoinnin kunnioittavan Linnan alkutekstiä.

Täällä Pohjantähden alla III saa ensi-iltansa Seinäjoella 9. helmikuuta 2017.  Produktio on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden virallista ohjelmaa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta