Jari-Pekka Vuorela tiivistää muutamaan riviin liki kaiken olennaisen.

”Aiskhyloksen Oresteiahan tämä. Kirjoittaja löytyy, kun tietää, että kysymyksessä on sotasankari eikä tämän oppipoika. Hyvä on myös olla itse niin vanha, että muistaa Raivoisat Ruusut.”

Stefan Ek rajasi oitis mahdolliset ratkaisut kolmeen suureen.

Tehtävä vei Raila Rinteen 1990-luvun opintoihin ja antiikkiin asti. Hänellä on vaihtoehtoinen nimi edellisessä vastauksissa viitattuihin kantaisiin.

”Opiskelin työn ohessa teatteritietoa TeaKin avoimessa yliopistossa 1990-luvulla. Yksi kantava aine oli teatterihistoria, jonka tentin kirjoittamalla esseen noista kolmesta kantaisästä, Aiskhyloksesta, Euripideesta ja Aristofaneesta ja heidän merkityksestään nykyteatterille.

Vähän ennen vuoden 2004 kesäolympialaisia minulla ja juuri ylioppilaaksi kirjoittaneella tyttärelläni oli tilaisuus lähteä Klassinen Kreikka -kiertomatkalle. Sen keskeisiä kohteita olivat Akropolis, Delfoi ja Olympian hämmästyttävän pieni urheilukenttä. Itselleni tärkein paikka oli Epidauros, teatteriareena, jossa yhä on mahtava akustiikka. Liikuttuneena kerroin lapselleni paikan historiaa. Olen yhä vaikuttunut ja onnellinen, että olen voinut viedä lapseni tutustumaan niin vanhaan Kreikkaan kuin myös Roomaan, jossa hän halusi mennä Colosseumille toisenkin kerran. Koulun historiankirjan karttakopio kädessä me siellä hahmotimme, kuinka eläimet ja orjat viruivat hiessä ja nälissään häkeissä pimeässä kellarissa ja kuinka ylpeä toogapukuinen hienosto kokoontui tänne valoisalle areenalle seuraamaan taisteluja.”

SIIHEN NÄHDEN, että Taina Ukkonen sanoo olevansa arvauksella liikkeellä, hän pohjustaa tuon olettamuksensa varsin vahvasti.

”Kuten vihjeessä todetaan, näyttämötragedian ’kirjoittaja on yksi lajin kulmakivistä’, joten vaihtoehdot ovat kaiketi Aiskhylos (525/524-456 eaa.), Sofokles (496/495-406 eaa.) tai Euripides (480-406 eaa.).

Muiden vihjeiden perusteella arvaukseni on Aiskhylos ja hänen näytelmässä Oresteia. Aiskhylos kunnostautui persialaissodissa eli oli myös sotasankari, ja Oresteiaa on Suomessa esittänyt teatteriryhmä Raivoisat ruusut v. 1991. Teoksen ovat kääntäneet suomeksi sekä runoilija Elina Vaara että Kirsti Simonsuuri.

Oresteia koostuu kolmesta tragediasta (Agamemnon, Hautauhrin tuojat tai Haudalla uhraajat ja kolmantena Eumenidit tai Raivottaret), ja sen tarina kertoo verikoston kierteestä. Lyhyesti: Klytaimestra surmaa Troijan sodasta palanneen miehensä Agamemnonin ja tämän uuden jalkavaimon Kassandran, ja Agamemnonin poika Orestes kostaa surmaamalla äitinsä Klytaimestran. Lopussa on kuitenkin sovitus, johon tarvitaan Apollonin ja Athenen apua, ja raivotarten (joiden tehtävänä on kostaa isän- ja äidinmurhat) vainoama Orestes saa vapauttavan tuomion.”

V-P Salminen muistelee edesmennyttä hienoa näyttelijää.

”Anteliaat vihjeet johdattelivat kyllä perille Aiskhyloksen Oresteia-trilogiaan. Lienee Klytaimestran vainajapuhetta trilogian päätösosassa; ’murhasin (…) kuljen häpeässä’ ja edelleen: ’minut teurasti äidinmurhaaja!’ Eli niissä syvemmissä vesissä ollaan, Kirsti Simonsuuren suomentamana. Ja muistan kyllä Raivoisien ruusujen produktion Katajanokan konepajalla (anno dazumal). Itse Eila Pehkonen jyhkeänä Agamemnonina, yhden mieleenpainuneen roolisuorituksen mainitakseni.”

Veikko Huuskakin hehkuttaa Raivoisia Ruusuja, ja kertoo pienen uutisen eräästä tulevasta esityksestä.

”Muistan miten 1990-luvun alun teatteritapauksen, erään niistä kulttuurisista iskuista joita tuohon synkkenevään ajankohtaan, tehtiin. Asialla oli reipas naisten joukko, Raivoisat Ruusut. keulilla Marja Mykkänen, Ritva Siikala ja Solja Kievari ynnä muut.

Paikkana monelle muistettava Katajannokan Konehalli, sen viimeinen esitys! Se oli muuten ensimmäinen täysin naisten voimin kasaan pantu esitys, perinteisestihän asialla olivat miehet – silloin kuin olivat.

Toukokuulla Oresten ensi-ilta Snellman-korkeakoululla Helsingissä! Olkoon tuo ensi-ilta ensimakua 34:n vuoden takaisesta lamautumisajan reippaudesta!”

Sirpa Taskinen avaa vielä pikaisesti näytelmän luonnetta.

”Kuten kreikkalaiselle tragedialle hyvin sopii, visasitaattia ei esitä Klytaimnestra itse vaan hänen haamunsa. Hänet on surmannut Orestes, oma poika, joka puolestaan kosti isänsä murhan. Tätä verikostoa näytelmä pohtii – olisiko mahdollista myös sovitus? Näytelmässä ei ole selviä sankareita tai konnia, vaan ihmisiä, jotka ovat mahdottomien valintojen edessä.”

Unto Vesan mieleen on jäänyt eräs antiikkinen ”trauma”.

”Aiskhylosta ei kirjahyllyssäni ole, mutta visa palautti mieleen ”trauman” 1950-luvun lopulta. Olin innostunut siitä, mitä historian kirjoissa kerrottiin antiikin Kreikan ja Rooman kirjallisuuden kuuluisista teoksista. Niinpä, kun Seura järjesti lukijoilleen kilpailun siitä, mitä haluaisivat saada (muistaakseni jollakin summalla, ja perustella hyvin toivettaan), osallistuin toivoen saavani itselleni noita antiikin klassikkoja. No, enpä voittanut siinä kilpailussa, vaan joku kilpailija, jolla oli esittää perustellut syyt toiveelleen saada uudet traktorin renkaat, tms. Pitäisi varmaan tsekata, mikä osa muistikuvasta pitää, mikä pettää…”

Sittemmin olen kyllä hankkinut itse ko. aikakauden runoutta, filosofiaa, historiaa – ja juuri se osa kirjahyllyiltäni kelpaisi kyllä divareillekin, mutta juuri siitä osasta en tahdo luopua. ”

Mauri Niemi muistuttaa vielä Aiskhyloksen jättämästä perinnöstä.

”Oresteian vaikutus näkyy vahvasti länsimaisessa taiteessa. Sen henkilöt ja juonirakenteet ovat inspiroineet kirjailijoita, säveltäjiä ja muita taiteilijoita vuosisatojen ajan nykypäiviin asti.

Oikeita vastauksia pistivät tulemaan myös Juhani Niemi, Helena Nurmio, Mauri Panhelainen, ja Tarmo Tikka. Palkinto Raila Rinteelle.

Visasitaatti 2/2025

Tämän, kirjoittajansa kotimaassa merkittäviä palkintoja voittaneen romaanisarjan ensimmäiset teokset ilmestyivät jo yli 30 vuotta sitten, mutta Otava julkaisi sen suomennennoksen kahtena niteenä vasta viime vuosikymmenellä. Vahvoja omaelämäkerrallisia aineksia sisältäneestä teoskokonaisuudesta tehtiin myös upea tv-draamasarja, jonka ohjasi muuan mannereurooppalainen ohjaaja, jonka viimeisin laadukas elokuva on meilläkin teattereissa juuri nyt.

Kuka, mikä? Vastaukset osoitteella kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 3.2. klo 12. Yhdelle palkinto.

”’Mikä on saapumisenne tarkoitus? Työ-vai huvimatka?’
’Ei kumpikaan.’
’Anteeksi kuinka?’ Virkailija oli päärynänmuotoinen ja etanan värinen lyhyttukkainen nainen, jolla oli isot silmälasit ja tummansininen univormu.
’Tulin hakemaan isäni ruumista’, Patrick mutisi.
’Anteeksi kuinka? Ei kuulu’, nainen sanoi viranomaisen kärsimättömyydellä.
’Tulin hakemaan isäni ruumista!’ Patrick huusi hitaasti.”