Taina Ukkonen avaa pelin.

”Kirjavisan kirjailija on Asko Sahlberg, joka täytti 60 vuotta syyskuun lopussa. Minun mielestäni hän on hyvin persoonallinen kirjoittaja, jonka romaanit ovat haasteellisia, vaikuttavia (muutamat kyllä aika ahdistaviakin) ja myös yllätyksellistä. Finlandia-ehdokkaana Sahlberg on ollut kolme kertaa, teokset ovat Eksyneet, Tammilehto ja Herodes.

Hyvin arveltu, sepä Tammilehto se.

Edellisen tapaan harvoin mutta hyvin vastaileva Marja-Liisa Rajakangas ”syyttää” visaukkelia kieroilusta.

”Kirjavisa oli nyt ensin todella visainen, koska vihje väärensi muistini: kuvittelin Asko Sahlbergin muinoin jo pokanneen Finlandian, mutta sitten tajusin, että eipä sittenkään!

Vihje on Sahlbergin romaanista Tammilehto. Kaivoin sen hyllystä ja kirja kädessä mieleeni palasi romaanin väkevyys. Vuoden 1918 tapahtumista on kirjoitettu paljon, monista näkökulmista ja sekä voittajan että hävinneiden silmin. Tammilehdossa on vahva veren maku, ja niinhän on oltava tuosta ajasta kertovissa kirjoissa.

Tammilehto on suora, röyhkeä ja roisi. Ajattelen, että se on ns. silmien tasoinen kuvaus siitä, mihin kaikkeen ihminen taipuu ja mitkä keinot hän valitsee selvitäkseen äärimmäisissä oloissa. Tammilehto on myös kuvaus kostosta, joka on joskus toteutettava ilmeisistä seurauksista piittaamatta. Kolme näkökulmaa rakentuu Sahlbergin taitavissa käsissä hienoksi kokonaisuudeksi.

Silti: Asko Sahlbergin tuotannossa itselleni mieluisin on Yö nielee päivät. Verraton romaani Suomesta Ruotsiin muuttaneista siirtotyöläisistä – ja siinä ratkeaa jopa Palmen murha, joka Ruotsin poliisilta taitaa jäädä selvittämättä.”

Tuohon M-LR:n muistiharhaan viitaten voi todeta, jotta seremoniamestarinne taasen epäili vahvasti, että Sahlberg olisi jo esiintynyt visassa, mutta sitä olettamusta ei dokumentaatio tukenut.

USKOLLINEN LUKIJAMME (ja vastaajamme) Sirpa Taskinen noteeraa, että ”Göteborgissa on perustettu Asko Sahlberg -palkinto ja sitä jakava yhdistys. Palkinto on suunnattu ruotsinsuomalaisille, ja sen tarkoituksena on kannustaa suomenkielistä kulttuuria Ruotsissa.”

Tuolla Ruotsin länsirannikollahan Sahlberg on asunut jo vuodesta 1996, ja niinpä hänen vuosina 2000-2006 julkaistua teoskolmikkoaan Pimeän ääni-Hämärän äänet-Paluu pimeään kutsutaan Göteborg-trilogiaksi

Veikko Huuskalla on käynyt maihä.

”Hauska sattuma: osuin eilen erään sekalaisen divarin hyllyjen väliin. Käteen osui – didaadi – Sahlbergin Tammilehto! Olen sen joskus tuoreeltaan lukenut, ja nyt päätin ostaa omakseni. On se sellainen kirja. Pelkkä selailu nyt palautti lukuisia ehjiä lauseita mieleen. Aivan mystinen romaani.

Asko Sahlberg on todellinen kaunokirjailija. Tai – aivan kuten kaunoluistelukaan ei ole enää ollut pitkään aikaan kaunoluistelua, vaan taitoluistelua – Sahlberg on nimenomaan taitokirjailija. Se näkyi jo visapalasta.

Vaikka kirjallisuuden suhteen pyrin välttämään tuomarointia, on melkein pakollinen tarve todeta: aika monta Sahlbergia heikompaa tapausta patsastelee nyt finlandistina! Enempää en lausu.”

Mauri Panhelainen sulkee tällä kertaa sana-arkun

”Tammilehto on väkevää proosaa, joka kuvaa kansalaissodan viimeisiä viikkoja jossain Etelä-Suomessa, jossa keväällä 1918 punaisen puolen hajoavat joukot etsivät pakotietä. Tapahtumien keskipisteessä on rappeutunut eteläsuomalainen kartano tammilehtoineen, sen isäntä ja piika sekä hänen sekasortoiselta rintamalta poispyrkivä veljensä. Taitavasti punottu tarina on kirjoitettu vakuuttavalla otteella, joka vie lukijan mukanaan. Se on hyvässä mielessä perinteistä proosaa, joka säilytti mainiosti laatutasonsa myös nyt, toisella lukukerralla kaksi vuosikymmentä myöhemmin.”

Tammilehdon tunnistivat myös Helena Nurmio, Mauri Niemi. Stefan Ek ja Tarmo Tikka. Finlandian kunniaksi jaetaan nyt kaksi palkintoa. Onnittelut, Taina Ukkonen ja Marja-Liisa Rajakangas. Visasta vähän lisää verkkoversiossa. (rb)

Visasitaatti 18

Tämänkertaisella kirjailijalla on hauska tapa antaa teoksilleen vanhahtavia, jostain viime vuosisadan alkupuolelta juontuvia nimiä. Sellainen oli myös visaromaanilla, joka teki tästä vähän harvinaisemmasta kirjavisamaasta tulevasta kirjailijasta kertarysäyksellä maailmantähden. Hän oli tuolloin vasta 28-vuotias, ensi kesänä jo nelikymppinen.

Mikä Suomessakin myyntitilastoissa hyvin pärjännyt tiiliskiviromaani, kuka on kirjoittaja? Vastaukset sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 25.11. klo 12 mennessä. Yhdelle palkinto.

”- Toinen luku on erittäin tärkeä. Sen on oltava napakka, iskevä.

– Ai missä mielessä?

– Niin kuin nyrkkeilyssä. Sinä olet oikeakätinen, mutta suojauksessa vasen nyrkki aloittaa: ensimmäinen suora panee vastustajan pään sekaisin, ja sen perään oikea iskee jalat alta. Sama pätee toiseen lukuun: sen on oltava oikea suora lukijan leukaperiin.”